keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Pirttisaari - Pörtö

Veneilykausi alkaa olla lopuillaan. Esittelen teille vielä pari paikkaa, joista toinen oli meille ihan uusi tuttavuus. Jostain syystä tulee lähdettyä aina länteen. Nyt teimme poikkeuksen ja menimme itään, Pirttisaareen.




Pirttisaaren Lerviksudden ja Makkaraudden muodostavat Uudenmaan virkistysalueen ylläpitämän virkistysalueen, josta kaikkien on mahdollista nauttia jokamiehenoikeuden puitteissa. Muut alueet saaresta on yksityiskäytössä. Saaressa on ollut asutusta aina 1700-luvulta näihin päiviin saakka. Saarella asutaan edelleen ympärivuoden, joten asukkaisen rauhaa tulee kunnioittaa.


Omalla veneellä voi rantautua Svartvikenin lahdelle, jonka itäpuolella on virkistysalueelle saapuville veneille laituri. Lahden pohjukasta löytyy myös entisen merivartioaseman laituri, joka yksityisomistuksessa. Vettä ja sähköä ei satamassa ole saatavilla, mutta laiturin läheisyydestä löytyy kolme hyvin hoidettua puuceeta.






Sataman lähellä on grillauspaikka ja puita on kuulema hyvin tarjolla koko kesän.








Svartvikenistä oli matkaa Lerviksuddenin keittokatokselle 1,6 kilometriä. Tämä keittokatos oli katettu ja tilava, joten sinne mahtui useampi evästämään yhtä aikaa.










Lerviksuddenilla oli yhteysvenelaituri. Kyllä, tänne on kaikilla mahdollisuus päästä, sillä Pirttisaareen on päivittäinen vuoroveneliikenne Kalkkirannasta. Aikatauluja voit katsella Pörtö Linen sivuilta.




Luonto ottaa oman paikkansa =D.




Pirttisaaren nk. Kylälahti oli aivan ihana. Täällä jos missä pääsi todelliseen saaristolaistunnelmaan, sillä Kylälahti muodostaa edustavan saaristolaisen perinnemaisemakokonaisuuden. Täällä liikkuessa pitää todella ottaa paikalliset asukkaat ja heidän kotirauha huomioon.
 



Täällä näin eräässä talossa lipun, joka oli punainen ja siinä oli keltainen risti. Minua jäi kovasti vaivaamaan, että mikä lippu oli kyseessä, joten selvitin asian Internetistä. Kyseessä oli suomenruotsalaisten epävirallinen lippu. Lipussa olevat värit, punainen ja keltainen tulevat Suomen vaakunasta.






Pirttisaaren luonto tarjoaa vaikka mitä ihmeteltävää. Löytyy rehevästä metsästä kaikkea kauniiden kallioiden välillä. Luonnosta kiinnostunut saa täällä hienoja elämyksiä. Meidän käydessä saaressa oli syksy jo käsillä. Tänne pitää tulla joskus uudelleen keväällä katsomaan mitä kaikkea luonto silloin tarjoaa.








Pirttisaaren kallioilta on upeat näkymät merelle. Maisema hivelee todella silmää. 




Pirttisaaresta näkyy myös Söderskärin majakka! Istuin kalliolla ja katselin majakkaa lumoutuneena. Söderskärille pääsee omalla veneellä vasta elokuun alusta, kun lintujen rauhoitusaika on ohi. Yleisöristeilyllä majakkasaarelle on mahdollista päästä kesälläkin. Me kävimme omalla veneellä Söderskärissä syyskuussa 2013. Voit lukea vierailustamme majakkasaarella täältä ja täältä. Puolestaan siitä, mitä Söderskärille kuuluu tänään, voit lukea heidän nettisivuilta täältä.



Pirttisaaresta löytyy katseltavaa myös historiasta innodtuneille. Saarelta löytyy monia sotahistoriallisiksi luokiteltuja tykkiasemia ja bunkkereita, sekä tulenjohtotorni. Nämä ovat edelleen puolustusvoimien omistuksessa.




Tykkejä enemmän minua kosketti kuitenkin tämä korkealla Korsbrgetin kalliolla sijaitseva 1800-luvulta peräisin oleva puuristi. Puuristin on pystytetty kalastajapojan Isak Lillebergin muistoksi. Isak oli Pirttisaaressa asuvan ensimmäisen Lillebergin sukua olevan Johan Didrik Lillebergin  seitsemänlapsisen perheen nuorin poika. He asuivat 1800 luvulla rakennetussa Hafsvikin tilalla. Vaan miksi risti on pystytetty? Ristin luona kerrottiin, että 20.11.1838 Isakin ollessaan 18-vuotias hän lähti purjehtimaan ulkosaareen hakeakseen lampaita kotiin talveksi. Ja kuten usein merellä, vallankin syksyllä voi käydä, nousi myrsky ja Isak hukkui. Tarina kertoo, että tämän jälkeen Isakin äiti, Anna oli nähnyt unen, jossa Isak oli tullut hänelle kertomaan ettei hän olisi hukkunut, elleivät hylkeentossujen remmit olisi kiertyneet hänen jalkojen ympäri. Myöhemmin selvisi, että näin oli myös tapahtunut kun Isakin ruumis löydettiin myöhemmin tältä samalta rannalta.


Tuohon aikaan ei monikaan ollut kirjoitustaitoinen, joten puumerkki toimi allekirjoituksena. Neljän nuolen puumerkki oli vanhin Pirttisaaressa tunnettu puumerkki ja se kuului Isak Lillebergille. Puumerkin pystyy vieläkin näkemään ristissä.






Pirttisaari oli ihana uusi tuttavuus, jota voin suositella lämpimästi. Omalla veneellä voi yöpyä, mutta se on myös oivallinen päiväretkipaikka, jonne kaikilla on pääsy yhteysaluksella. Kunnon eväät mukaan ja nauttimaan luonnosta!

8 kommenttia:

  1. Koskettavat kuvat puurististä ja kiitos historian kertomisesta.
    Kokonaisuudessaan taas loistava reportaasi Pirttisaaresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirttisaari oli tosi kiva paikka, voin suositella retkikohteeksi =).

      Poista
  2. Koskettava tuo puuristi ja kertomus. Kiitos, hieno kuvaretki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli kanssa kovin jännittävää että risti oli ylipäätään vielä paikallan. Niin korkealla ja varmasti tuulisela paikalla se oli =).

      Poista
  3. Ihanat kuvat! Olen parina kesänä saanut kiertää pitkin Suomea paikoissa joissa en olisi muuten käynyt (jotenkin sitä aina päätyy sinne samaan suuntaan kuin ennenkin). Suomi on täynnä tällaisia pieniä paikkoja eri kokoisten vesistöjen äärellä. Saimaan seutu teki isoimman vaikutuksen. Tykkään myös Savon seudun harjuisesta maisemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati =). Saimaa on paikka, jonne mennään kyllä joskus vielä omalla veneellä. Kiehtoo kovasti =D.

      Poista
  4. Voi vitsit miten hienoja kuvia.. kiitos myös historiasta, aika erilaista on nykyään...!

    VastaaPoista