torstai 6. lokakuuta 2016

Vallisaari ja Kuninkaansaari

Kesäloman jälkeen Juniori lähti vierailulle mummolaan. Me teimme Kipparini kanssa perinteisen viikonloppuretken kahdestaan Suomenlinnaan. Lauantaina oli kaunis päivä, joten päätimme soutaa kumiveneellä vierailulle Vallisaareen. Moni on jo ennättänyt kehumaan paikkaa blogissaan joten tässä yksi tarina lisää =D. Saari avautui tänä kesänä toukokuussa ensimmäisen kerran yleisölle. Vallisaari houkutteli ensimmäisenä kesänä suuren määrän yleisöä vierailulle, eikä ihme. Saari oli aivan ihana. Pitkään suljettuna ollut paikka herätti varmasti uteliaisuutta monissa vierailijoissa. Itse halusin myös päästä käymään siellä heti ensimmäisenä kesänä, sillä paikka huokuu historiaa ja upeaa luontoa.




Vallisaari sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Paikka on siitä mukava retkikohde, että sinne pääsee vaikka ei omistaisikaan omaa venettä. Tältä kesältä liikenne on jo ohi, mutta ensi kesänä pääsee jälleen kauppatorilta JT-linen kyydillä tänne Vallisaaren päälaituriin. Päälaiturin vieressä on myös hyvä hiekkapoukama, jonne pääsee hyvin kanootilla. Omalla veneellä matkaaville löytyy Torpedolahdelta 48 paikkainen vierasvenesatama. Laiturilla on sekä poiju- että aisakiinnitys. Kesällä 2016 ei ollut vielä mahdollista yöpyä saarella omassa veneessä. Toivottavasti olisi mahdollista jatkossa, sillä voisin vallan mainiosti viettää täällä useammankin päivän. 


Vallisaaressa oli otettu vierailijat hyvin huomioon. Matkan varrelta löytyi paljon tietoa itse saaren historiasta kuin luonnosta. Polut, vai pitäisikö sanoa tiet, olivat helposti kuljettavia ja sopivat siis vallan mainiosti niin liikuntaesteisille kuin lastenrattaille. Viittoja löytyi tasaisin väliajoin, joten eksymisen vaaraa ei ollut.


Vallisaaren luonto on herkkä ja lajistoltaan monipuolinen. Jotta myös tulevat polvet voivat nauttia tästä upeasta luonnosta, on alueella liikkumista rajoitettu, pitää pysyä reitillä. Merkittyjä reittejä löytyy kaksi: Aleksanterin kierros 3 km ja Kuninkaansaaren kierros 2,5 km. Saaren eteläosassa liikkuminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Alue on suljettu turvallisuussyistä. Suljettu alue on merkitty hyvin sekä karttan että maastoon, joten sinne voi vahingossa eksyä. Kaivaminen ja tulenteko alueella on kielletty, sillä maaperässä saattaa olla yhä räjähteitä 1937 vuoden räjähdeonnettomuuden jäljiltä. Käveleminen on turvallista. Vallisaaren kartan voi printata mukaan tästä.


Päälaiturilla mainostettiin Torpedolahdella sijaitsevaa vohvelibaaria. Meille kävin sikäli huono tuuri, että emme päässeet maistelemaan näitä herkkuja. Olimme liian myöhään liikkeellä ja vohvelibaari meni kiinni. Herkut jäivät siis seuraavaan kertaan.


Päälaiturilta lähdettäessä matkaan, oli hetken päästä pieni rakennustyömaa. Tästä lienee tulee myös kioski, se nähdään seuraavana kesänä =).







Lampia löytyy saarelta kaikkiaan kolme. Näiden lampien vuoksi paikkaa on kutsuttu keskiajalla Lampisaareksi. Merellä liikkuvat kävivät hakemassa saaren lammeista (apua miten sana lampi taivutetaan monikossa.. lammeista vai lammista... ) makeaa juomavettä. Vallisaari oli ainoa laivareitin varrella oleva saari, jossa oli juotavaksi kelpaavaa vettä. Nyt täällä makeassa vedessä uiskentelee rapuja.


Panoraamakuva lammesta.






Luontoa rakastavalle Vallisaari tarjoaa todellisia elämyksiä sillä saari on Helsingin saarista lajistoltaan kaikkein monimuotoisin. Suurimman ihmeen minusta muodostaa se, että saari on tuhannen perhoslajin kotisaari. Näistä tuhannesta yli sata on harvinaisia ja uhanalaisia. Tätä saarta pitää todella suojella! Saarella sijaitsevat lehmuskujat ovat peräisin 1860-luvulta. Ne ovat olleet alun perin venäläisten rakentamia puistoja.






Vallisaaresta pääsee ihailemaan Kustaanmiekan salmea toiselta puolelta. Jos Suomenlinnassa tuntu että laivat ajavat mantereelle, täällä ne ovat vieläkin lähempänä! Kustaanmiekan kohdalle on aidattu näköalatasanne, josta oli mukava katsella ohi lipuvia laivoja.












Vallisaari on todella mainio retkikohde kesäiselle piknikille. Alueelta löytyy monia paikkoja jossa voi istahtaa ja syödä evätä. Samalla voi antaa maiseman hivellä silmiä. Piknik pöytien lisäksi saarella on tasaisin väliajoin siistejä kuivakäymälöitä.




En voi välttyä siltä, että minulle tulee näistä maisemista koko ajan mieleen tarinan Taru Sormustenherrasta Hobittien asumukset. Melkein odotin, että sellainen lättäjalkainen pieni kääpiö livahtaisi jostain puskasta esiin =D. Todellisuudessa nämä ja monet muut saaren rakennukset kertovat sen historiasta, joka ulottuu aina vuoteen 1554 saakka. Tuolloin Kustaanmiekkaan rakennettiin ensimmäiset suojavallit. Siitä alkaakin saaren pitkä ja vaiherikas historia.








Tästä valtaisasta kuvamäärästä voitte arvata, että Vallisaari oli myös oivallinen valokuvauspaikka. Kuvattavaa riitti niin luonnossa kuin näissä, osin jopa eriskummallisisa rakennuksissa, yksityiskohtia unohtamatta.








Minusta saaren ehkä kaunein paikka oli Aleksanterinpatteri. 1853 Valli- ja Kuninkaansaareen rakennettiin pattereita, joista tämä Aleksanterinpatteri oli kaikkein hienoin. Se valmistui 1876.




Nykypäivänä pääsee näiden rakennusten katolta ihailemaan kaunista merinäkymää Suomenlinnan yli aina Helsinkiin saakka!






Kun tutkailee saaren karttaa, löytää sieltä osin jopa jännittäviä asioita. Viikatemies on piirretty Kuolemanlaakson kohdalle. Paikka on saanut nimensä 9.7.1937 tapahtuneesta tuhoisasta räjähdysonnettomuudesta, jossa kuoli kaikkiaan 12 henkilöä ja kymmeniä loukkaantui. Netistä löysin tiedon jonka mukaan Yleisradion ensimmäinen uutislähetys olisi syntynyt uutisoimaan juuri tätä onnettomuuta. Lisää tietoa onnettomuudesta voit lukea Ylen uutisesta täältä. Kummitustarinoilla on kautta aikojen huviteltu iltahämärissä ja niiden avulla on pidetty mm. lapset epätoivotuista tai jopa vaarallisista paikoista poissa. Myös Vallisaaressa kummittelee myös, sillä siellä vaeltaa päätön eversti, joka hirtettiin suureen lehmukseen Aleksanterinpatterille johtavan tien varteen. Päättömän everstin tarinasta ja muista saaren kauheuksista voit lukea lisää täältä.






Torpedolahti on saanut nimensä lahdella sijanneista torpedoluolista. Vuosina 1940 - 1941 alueelle louhittiin iso luolasto merivoimien ammusvarastoksi. Nykyään Torpedolahdessa sijaitsee tämä vohvelibaari (joka oli mennyt juuri kiinni) ja retkisatama. Satamamaksu 5 euroa / 5 tuntia (kesä 2016) sai maksaa baariin.




Torpedonlahdelta pääsi Kukisalmea pitkin kävellen Kuninkaansaareen. Lisää mielenkiintoisia maisemia rakennuksia oli luvassa. Saimme ihastella kun rantakäärme luikerteli tien poikki.






Nimen tämä saari on saanut vuonna 1773, jolloin kuningas Kustaa III valmensi saarelta käsin hänen laivastoaan sotaan Venäjää vastaan. Myös tämä saari omaa mielenkiintoisen ja vaiherikkaan historia, josta voit lukea lisää mm. täältä. Myös luonto antoi parastaan täälläkin. Kuninkaansaarella asusta mm. huuhkajia joita emme tällä reissulla bonganneet. Hyvä syy tulla siis uudelleen =).






Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat hienoja jatkumoja Suomenlinnalle. Historia kietoo nämä kolme saarta hienosti yhteen.








Lintu oli tehnyt pesän veikeään paikkaan. Pesä oli jo tyhjä, sen verran loppukesää elettiin, että olivat lähteneet jo "maailmalle".


Kuninkaansaaren itäisellä puolella oli hyvä hiekkaranta, jossa olisi voinut uida, mikäli vesi olisi ollut lämpimämpää. Jätin myös uintikeikan seuraavaan kertaan =D. Hiekkarannalta näki Santahaminan saarelle.




Tältä kesältä tämä oivalinen retkikohde on jo ohi, mutta pian koittaa uusi kevät joten silloin viimeistään kannatta laittaa tämä paikka must visit listalle. Hyvät eväät mukaan, kiikarit ja tietenkin se kamera, täällä saa hyvin vietettyä vaikka kokonaisen päivän.

24 kommenttia:

  1. This island looks fantastic! I am sure you had great time there!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks a lot Timi. It was fantastic =).

      Poista
  2. Kiehtova paikka!

    Lehdissä kirjoitettiin jokin aika sitten, että yleisöryntäys oli vaurioittanut jo luontoa, koska kaikki eivät pysy poluilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka oli ihana. Samaa pelkään minäkin, että ihmiset ovat liian tyhmiä ja eivät tosiaan pysy polulla ohjeista huolimatta.

      Poista
  3. Hello Katinka,
    Great pictures.
    Impressive to see this historical place with that old building in a wonderful nature area.

    Kind regards,
    Marco

    VastaaPoista
  4. Ihanaakin ihanampia kuvia Vallisaaresta. Ensi kesänä on pakko päästä tuonne. Vastaus lampi-sanan taivutukseen , monikollinen taivutusmuoto on: lammista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.. kiitos Kvilttaaja =D. Suomenkieli on välillä haastavaa jopa meille suomalaisille =D. Ja laita ihmeessä tämä paikka "korvan taakse". Ota koko päivä aikaa, hyvät retkieväät mukaan, takaan että viihdyt varmasti =).

      Poista
  5. Mielenkiintoinen paikka ja hienot kuvat.
    Ihania yksityiskohtia olet taas kuvaillut meidän muiden iloksi! <3

    VastaaPoista
  6. Párekin Palvelijatar06 lokakuuta, 2016 20:55

    Olipa ihana esittely jälleen! Kävimme koiran kanssa noilla paikoilla tänä kesänä ja totesin, että sinnehän on mentävä joskus ilman koiraa. Saisi rauhassa keskittyä kuvaamiseen. Ja voisi ottaa isomman kameran mukaan. Tämä sinun postauksesi upeine kuvineen kelpaisi mihin tahansa turistioppaaseen. Olet todella erittäin taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitokset Palvelijatar =). Sanasi todella rohkaisevat jatkamaan =D.

      Poista
  7. Valtavan hieno ja historiallinen paikka aivan varmasti! Hyvä esittely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JPK =). Paikka oli tosi mielenkiintoinen.

      Poista
  8. Olipa kiva päästä nojatuolimatkalle näille saarille. Käynti saarilla on ollut koko kesän to-do-listalla, mutta ei näköjään päässyt toteutukseen asti. Onneksi pääsin teidän matkaan ;-)
    Hyvää viikonloppua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset NJ. Onneksi paikka on olemassa vielä ensikesänäkin, joten ei kun vierailulle =).

      Poista
  9. Todella ihania kuvia Vallisaaresta! Toivottavasti mekin pääsemme sinne omalla veneellä jo ensi kesänä :)
    Kiitos hienosta esittelystä ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Ei kun ensi kesänä must visit listalle =).

      Poista
  10. Tuonne ensi kesänä !!
    Vaikka kuvasi kattoivatkin aikamoisesti koko saaren (tai siis ainakin osan :), niin olisi tuo kiva itsekin kokea. Ja kiitos historian tiedoista. Niitä ei itse tule juuri kaivettua esiin. Siis aivan fantastinen reportaasi taasen.
    Mukavaa (hiukan märkää) lokakuun sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki. Ja kyllä ehdottomasti lähde ensikesänä viettämään kaunis kesäpäivä saarelle. Olen varma että tykkäät =).

      Poista
  11. Upeita ja houkuttelevia paikkoja. Tuosta Vallisaaresta on paljon kirjoitettukinja sen luontoa kehutttu niin paljon, että ilman muuta siine täytyy jossain vaiheessa päästä. Kiitos paljon ihanasta postauksesta, tämä vahvisti kyllä asian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merenneito. Käykää ihmeessä vierailulla kun tulette namusen kanssa näille kulmille =D.

      Poista
  12. Wow ..... Olen syvästi vaikuttunut valokuvia. mitä kaunis matka teit tämän saaren. Näen suuria kauniita kuvia bunkkereita ja antiikin, mutta myös paljon kauniita maisemia. Tämä on pitänyt ot loistava nähdä omin silmin.
    Ystävällisin terveisin, Helma
    *************
    Wow ..... I am deeply impressed by your photos. what a beautiful trip you made to this island. I see great beautiful pictures of bunkers and antiquity, but also lots of beautiful nature. This must have been ot fantastic to see with their own eyes.
    Kind regards, Helma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks a lot Helma for your lovely words =).

      Poista