Luova tauko

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin olet innostunut jostakin asiasta, etkä haluaisi muuta tehdäkkään. Ja sitten yht äkkiä ei huvita kerta kaikkiaan yhtään. Minulle kävi valokuvaamisen kanssa juuri näin. Ja jos ei ole uusia valokuvia, ei tule uusia valokuvapainotteisia postauksiakaan blogiin. Olin jo laittamassa koko kamerakaluston myyntiin, mutta Kipparini takoi minulle onneksi järkeä päähän. Hän sanoi, että tulisin katumaan asiaa varmasti jossain vaiheessa elämääni, ehkä jopa ihan lähiaikoina. Istuin ja ihmettelin, että miten sellainen intohimo valokuvaamiseen, mikä minullakin oli, voi mennä niin äkkiä, suorastaan leikkaamalla ohi? Olin suorastaan hieman yllättynyt. Työkaverini osasi onneksi antaa sille nimen, se oli "luova tauko" =D. Nyt kun mietin asiaa, niin toden totta sitähän se oli! Heti helpotti hieman.

Haluan aina saada asioille jonkinlaisen selityksen ja niinpä mietin, että mistä kaikki oikein sai alkunsa. Syy on mitä naurettavin. Oma tietokoneeni, jolla käsittelen valokuvat ja teen mm. tätä blogia, sai sisuksiinsa Windows päivityksen. Niitähän nyt tippuu aika ajoin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta kävipä niin, että erään suuremman päivityksen jälkeen tietokoneeni ei tunnista meidän kotona olevaa wifi verkkoa! Kännykkäni ja muut huushollissa olevat laitteet sen tunnistaa, mutta ei tietokoneeni, jossa se toimi ennen aivan loistavasti. Tälläkin hetkellä jaan nettiyhteytä tietokoneelle omasta kännykästä. Se, että tekniset laitteet eivät toimi, saa minut raivon partaalle nollasta sataan alle sekunnissa =D. Eniten ottaa kupoliin, kun ei osaa aisalle tehdä itse yhtään mitään. Ja sitten pelkää sitä, että kun viet koneen jonnekin korjattavaksi, niin sitten on kuitenkin puuttunut joku "täppä" jostain ruudusta ja lasku on 300 euroa. Ja sitten hädin tuskin kehtaat hakea konetta takaisin... "Blondi tässä päivää, tulin nyt hakemaan sen koneen..."

Täytyy kyllä todeta, että täällä Etelä-Suomessa oli koko syksy todella kurja ja sateinen. Alkava talvi ei juurikaan tehnyt poikkeusta. Se ei myöskään osaltaan houkutellut luontoon kuvaamaan. Tämä ei ainakaan helpottanut asiaa. Yritin miettiä kovasti lisää syitä, miksi ei huvita enää. Onneksi tämä viisas työkaverini antoi siihenkin asiaan helpottavan neuvon. "Nyt pidät vaan luovan tauon, otat rennosti, kyllä se intohimo valokuvaamiseen sieltä vielä tulee ihan varmasti uudelleen". Niin totta! Nyt jo se vähän nostaa päätään! Luulen, että kun kevät tulee ja pääsemme laskemaan veneen vesille, olen kamerakalustoni kanssa täydessä vauhdissa =D. Pitäähän haahkoja päästä taas kuvaamaan merelle!

Onko teille käynyt koskaan näin? Mitä olette tehneet silloin? Pitäneet kunnolla vaan taukoa vai onko intohimo mennyt vallan kokonaan ohi? Ehkä itse opin tästä kaikesta, että ei pidä yrittää väkisin pitää yllä asiaa, joka ei sillä hetkellä kiinnosta juurikaan tai tunnu hyvältä. Pitää antaa tilaa jollekin muulle ja jättää se taka-alalle hetkeksi. On sitten tullakseen takaisin jos on. Elämä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa nauttia, eikä stressata, ainakaan harrastuksien vuoksi.

Kuvat, joita on tämän vuodatukseni lomassa, on otettu viime vuonna marraskuun lopussa Vilnasta. Kävimme siellä kolmen ystäväparikunnan kesken viettämässä viikonlopun pikkujoulujen merkeissä. Paitsi, että joulutori ei ollut vielä avattu, joka oli pienoinen yllätys. Se ei sinällään haitannut menoa, meillä oli todella mukava viikonloppu aikuisten kesken siitäkin huolimatta =D. Naisten kesken kyllä meinasimme laittaa kirjettä kaupunginjohtajalle, että haloo, marraskuun viimeinen viikonloppu on menossa, eikä ole joulumyynti vielä alkanut! Eikö raha kelpaa =D.

Vilnan keskusta oli suhteellisen pienellä alueella. Itse pidin kovasti vanhasta kaupungista. Siellä oli paljon upeita rakennuksia ja tunnelmallisia ravintoloita. Se, mikä hieman hämmästytti oli, kun olimme menossa perjantai iltana viettämään vähän aikaa johonkin ravintolaan, niin moni meni kiinni jo yhdeltätoista! Löysimme tosi mukavan jazz kellarin, jossa sitten istuimme iltaa siihen saakka, että ystävällinen ja mukava henkilökunta oli ennättänyt siivoamaan tiskit, laskemaan kassan ja pyyhkimään pölyt hyllyiltä. Hienovaraisesti he kysyivät, että voisimmeko vaikka maksaa "tässä välissä", ei ole kiire silti lähteä, mutta saisimme kassan laskettua =D. Suomessa olisi heitetty valomerkin jälkeen niska persus otteella ulos =D.

Vilnassa olisi ollut katseltavaa kyllä useammallekin päivälle. Sää sattui olemaan syksyisen harmaa. Aurinkoisella säällä olisi kaupunki varmasti tarjonnut parastaan. Kaupunkia halkoo kaunis joki, jonka varrella olisi kesällä upeaa kävellä. Vilnan lähi ympäristössä olisi myös monia upeita paikkoja, joten tänne pitää päästä uudelleen kesäaikaan, ajan kanssa.

Kevättä kohti mennään jo kovasti ja venemessut siintää jo mielessä! Siitä se uusi veneilykausi alkaa. Olen ollut aina kevät ihminen, olenhan keväällä syntynyt, joten blogi heräilee myös talvi unilta hiljalleen. Muutaman viikon päästä lennämme Thaimaan lämpöön, joten aurinkoisia kuvia ainakin sielä on kevään mittaan luvassa. Meinaan ottaa reissuun mukaan minijärkkärini, sillä se olisi matkassa paljon kevyempi. Nyt laitetaan se kunnon testiin! Myös nämä Vilnan kuvat on otettu kyseisellä kameralla (Canon EOS M10).

Mukavaa kevättä kaikille!

PS Jos joku teistä tietää ratkaisun tuohon minun tietokonehaasteeseen niin otan vinkin ilolla vastaan =D