Vene båt 2018

Voidaan sanoa, että talven selkä on todellakin taittunut. Vaikka pakkanen on paukkunut, on aurinko paistanut jo lämpimästi! Varma kevään merkki veneilijälle on kevään venemessut. Silloin aloitetaan uusi veneilykausi fiilistelemällä, tapaamalla tuttuja ja hypistelemällä venetarvikkeita. Saattelimme Kipparini kanssa Juniorin bussimatkalle hiihtolomalle ja lähdimme kahdestaan venemessuille.

Voitte vain kuvitella, millainen fiilis on, kun saa laskeutua rappusia alas venehalliin! Olimme lukeneet etukäteen, että tänä vuonna olisi näytillä myös Saga vene! Se pitää tutkia etukäteen. Lisäksi tällä kerralla halusimme katsastaa Jeanneau moottoriveneet vähän tarkemmin. Venekuume jyllää edelleen todella pahasti meillä molemmilla. Kipparilla se saa välillä todella polttavat olosuhteet =D.

Viralliset messutossut =D

Ei muuta kuin tossut kenkien päälle ja veneitä koluamaan. Olen maininnut aikaisemminkin siitä, että kannattaa vierailla monissa eri veneissä. Silloin hahmottaa parhaiten, mitä omalta veneeltä haluaa, millaisia ominaisuuksia ja varusteita veneessä arvostaa. Ja mukavaa näissä vierailuissa on aina sekin, että huomaa, ettei se oma vene ole ollenkaan hullumpi =D.

Ensimmäisenä meitä tervehti Saga 325. On se hieno! Teille tiedoksi (jotka ette jo tiedä), että meidän nykyinen vene on myös Saga. Olemme henkeen ja vereen "Saagisteja" =D. Saga on Norjalainen erittäin merikelpoinen vene. Tämä ihanuus oli jo myyty. Ja ei ihme, Saga ON hyvä vene. Ostajille tiedoksi, teitte hyvän valinnan (peukku)!

Tässä Sagassa (kuten meidän omassakin) on käytetty paljon tiikkiä sisustuksessa. Se tekee veneestä erittäin kodikkaan toisin kuin monissa uusimmissa, missä on käytetty vain muovia ja lasikuitua (vai mitä ne aineet nyt ovatkaan). Minulle tulee monissa uusissa veneissä sellainen "steriili" olo. Lisäksi voin todeta, että Saga veneissä kaikissa on järkevät tilat. Keula hytissä on seisomakorkeus, joka on monesti harvinaista herkkua. Tässä veneessä olimme heti kuin kotonamme, harmi, että se oli myyty =D.

Kävimme tutkailemassa myös kotimaista vaihtoehtoa Kokkolasta, Grandessa veneitä. Tykkäsin kovasti suuresta uimatasosta ja takana olevasta "sohvasta" jonka sai muutettua myös auringonotto alustaksi. Kätevää! Grandezza veneet ovat minusta kauniin muotoisia. Olen tykännyt aina tasaperäisistä veneistä enemmän kuin pyöreäperäisistä. Miksi, no siihen ei ole mitään järjellistä selitystä =D.

Grandezza veneissä on myös hyvin mietityt tilat. Suunnittelija on selvästi itsekkin käynyt veneellä vesillä. Hyvin suunnitteluissa tiloissa on otettu pienemmätkin yksityiskodat huomioon. 

Kyllä täällä köllöttelisin Kipparini kanssa =D.

Messuilla on edustettuna valtava määri eri merkkisiä moottoriveneitä. Näin laajasta valikoimasta löytyy varmasi jokaisen mieltymyksiin ja tarpeisiin oikea vesimenopeli. Veneisiin tutustuminen vie helposti yhden kokonaisen messupäivän. Sen sijaan purjeveneitä messuilla ei juurikaan ole. Pari hassua mallia. Olen mietiskellyt tätä jo muutaman vuoden, että mistä mahtaa johtua? Tämä luonnollisesti harmittaa purjeveneilijöitä kovasti. No, vastausta minulla ei ole tälläkään kertaa antaa =D.

Yksi mieluisimmista kohteista messuilla on minulle aina ollut viranomaiset. Veneilyyn liittyy monia viranomaisia, jotka pitävät huolta mm. meidän turvallisuudesta ja osaamisesta. Viranomaisilla on joka vuosi lapsille hauskoja kysymyksiä ja oikein vastanneille mukavia palkintoja. Poliisin osastolla kuulun lapsille suunnatun kysymyksen: Onko veneilijällä ajokorttia? Vastaushan on että ei ole, mutta minun mielestäni kyllä pitäisi! Vesillä, kuten liikenteessä maalla, on monia sääntöjä ja hyvä käytäntöjä jota on syytä osata, ennen kuin lähtee vesille. Ehkä sillä mökkijärvellä pärjää vähemmälläkin, mutta vähänkin suurempi ja vilkkaammin liikennöity väylä edellyttää sääntöjen osaamista. 

Kävin tutustumassa viranomaisosastolla uusimpaan poliisiveneeseen Ville 1:seen. Astuessani sisään, kuulin erään pienen messuvieraan pohtivan isänsä kanssa, että olisiko Villessä putkaa? Tämä kysymys alkoi samantien askarruttamaan myös minua, joten otin asiasta selvää. Sain kuulla, että Villessä ei ole putkaa ja se on puhtaasti turvallisuus asia. Poliisi kertoi, että ketään ei haluta telkeä lukkojen taakse siltä varalta, että vene joutuisi vaaratilanteeseen ja ihminen ei pääsisi silloin sieltä pois.

Toinen minusta kovin sympaattinen paikka on Outboard museumin vanhat, nostalgiset perämoottorit. Tältä osastolta haluan bongata aina meriharakan punaisissa saappaissa. Ja sieltähän se löytyi tänäkin vuona! Paljonkohan se maksaisi? Voisin kyllä ostaa, on se niin vekkuli kaveri. Voisin lainata sitä silti joka vuosi venemessuille =D.

Messukeskuksen käytävällä meitä tervehti laivakoira Vellu. Hän oli tullut messuille kertomaan Kotkan merimuseo Vellamon kuulumisia. Voit tutustua Vellamon museotarjontaan ja vaikkapa aukiolo aikoihin heidän netti sivuilta täältä.

Nämä moottori rivistöt ovat aina minusta jotenkin kovin kuvauksellisia. Muuta niistä en sitten ymmärräkään, kuin että ne kuljettavat venettä eteenpäin. Tehosta ja veneen painosta riippuen osa hitaammin ja osa sitten todella lujaa =D.

Tältä moottori näyttää sisältä.

Meillä on Kipparini kanssa aina sellainen taktiikka, että ensimmäinen päivä käytetään veneisiin tutustuen ja toinen päivä hypistellään tilpehöörejä. Tämän vuoden messujen agendalla oli myös tutustua pelastuslauttoihin, joten niistä mietteitä vielä myöhemmin.

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.