Bylandet - kauden viimeinen reissu

Käsillä oli veneilukauden viimeinen reissu ennen veneen nostoa. Viikonlopuksi ilma viileni toden teolla, joten päätimme tehdä retken päiväseltään Bylandettiin. Sinäänsä oli mukavaa, että veneilukausi loppui paikkaan, jossa kävimme ensimmäistä kertaa. Meille on muodostunut jo pienoiseksi perinteeksi, että teemme viimeisen venereissun aina yhdessä ystäväperheen kanssa, ja niin tehtiin tänäkin vuona.

Bylandetissa ei ole laituria, vaan vene kiinnitetään suoraan kallioon. Minua nämä kallioon kiinnittymiset aina hieman pelottaa, sillä olen äärettömän huono hyppäämään kalliolle. Pelkaan, että liukastun. Tällä kerralla meitä oli useampi aikuinen, joten rantautuminen sujui hyvin. Minä sain hoidella veneen peräköyden =D. Onneksi meitä oli monta, sillä paikka oli kovin tuulinen ja se hankaloitti rantautumista osaltaan. Vaan kaikki meni hyvin ja saimme veneen kiinnitettyä.

Bylandet sijaitsee Kirkkonummen puolella Porkkalan edustalla. Saari on Stora Mickelskär saariryhmä pääsaari. Bylandet on veneilijöiden suosiossa ja oivallinen tukikohta kalastajille. Saarella on keittokatoksia ja puita, vessat sekä kiinnityspoijuja ja -lenkkejä veneiden kiittittämiseen. Saari on Espoon kaupungin virkistysaluetta. Meillä oli eväät mukana ja seurueen isännät tekivät tulet. Pian saatiin hyvää ruokaa maisteltavaksi.

Bylandetilla on todella mielenkiintoinen historia. Saari on ollut toisen maailmansodan jäljiltä Porkkalan vuokra-aluetta aina vuoteen 1956 saakka. Tuolloin saarella sijaitsi Neuvostoliiton merivalvonnan hallinnollinen keskus. Tämän vuoksi siellä on vieläkin nähtävissä sen aikaista  rakennuskantaa. Toisen maailmansodan jäljiltä saarelta löytyy tulenjohtotorni, joka on nyt puolustusvoimien hallinnassa.

Kun vatsat oli täytetty, oli sielun ravinnon aika. Keräsimme tavarat ja veimme ne veneelle. Lähdimme kiertämään saaren ja ihailemaan sen kauniita kallioisia rantoja. Kallioiden ansiosta ranta oli helppokulkuista.

 Vesi oli alhaalla ja paljasti levän kivillä.

Haikeutta oli ilmassa, sillä tämän reissun jälkeen pääsisimme merelle vasta ensi vuoden keväänä. Vaan onneksi se talvi vierähtää aina nopeasti ja kevät tulee ennätysvauhtia eteen. Tästä eteenpäin myös blogissa keskitytään muihin asioihin. Kiitos tästä kaudesta, se oli mahdottoman ihana.