torstai 20. lokakuuta 2016

Iso vasikkasaari ja veneilykauden 2016 päätös

Niin tuli syksy ja kauden 2016 viimeinen veneilyviikonloppu. Ensin oli ajatus mennä meidän oman veneseuran omaan saareen, mutta jälleen oli käsillä erittäin tuulinen viikonloppu. Ainut tuulensuunta joka käy meidän venekerhon saaren satamaan (ja moneen muuhun) oli juuri tämä tuuli. Niinpä paikaksi valikoitui tuulen vuoksi Iso Vasikkasaari Espoosta. Sikäli kiva, että olemme käyneet siellä monta kertaa, mutta emme ole olleet koskaan siellä yötä. Nyt tuli kokeiltua sekin.




Lauantai oli tuulesta huolimatta kaunis päivä. Ja kun olimme tuulen suojassa, oli välillä suorastaan lämmintä. Iso Vasikkasaari on todella monipuolinen saari. Kesällä tämä on ihan oikea kesänviettoparatiisi. Saarella on hyvä ravintola, jos ei halua ottaa omia eväitä mukaan. Isoon Vasikkasaareen pääsee yhteysaluksilla, joten myös tämä saari on kaikkien saatavilla. Omalla veneellä saareen saapuville on tarjolla erittäin siisti ja hyväkuntoinen laituri.




 Laiturin läheisyydessä on katettu grillikatos ja sen vieressä siistit vesivessat ja suihkut! Siis ihan luksista. Näiden rakennusten väliin jäi puuliiteri, jossa oli puut laitettu kauniisti riviin esille. 






Auringon valosta näki, että syksy oli jo käsillä (huomasi sen toki muustakin =D). Valo oli jotenkin tosi keltaista ja aurinko paistoi matalalta. Vuodenajan vaihteluissa on se mukava puoli, että siitä saa kaikkea hanaa irti esimerkiksi luonnossa.




Joutsenet lähtivät lentoon.


Oli jännittävää ajatella, että tämä oli kauden viimeinen reissu ja juuri sillä kerralla tuli joutsen perhe veneen viereen kyselemään, että olisiko heille antaa jotain herkkua. Yleensä ne on sorsia jotka norkoilee veneiden välissä. Olen veneillyt Kipparini kanssa 16 kesää ja tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun joutsenet tulivat veneen viereen. Ihan vähän piti vanhemman sähistä, mutta silti halusi tuoda lapsosensa näytille =D.


Iso Vasikkasaari on paikka, josta jokainen löytää mieleisensä paikan. Saaressa on lintutorni, josta voi tähystellä merelle. Keskellä saarta on lapsille leikkikenttä ja suuri nurmikenttä, jossa voi pelata vaikka mitä pelejä. Luontoihminen löytää saarelta vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.




Puuliitereitä ja grillauspaikkoja on saarella useampia. Ruuhkaisempaankin aikaan mahtuu moni lämmittämään eväitään. Pistin merkille, että saaressa ei juurikaan ole tehty ilkivaltaa tai sitten sen jäljet on korjattu pois, sillä paikat olivat siistit ja ehjät.






Saaren uimarannalla oli tähän aikaan vuodesta hiljaista. Myös vesi oli (ja on edelleen) tosi alhaalla, joten jos olisi halunnut uimaan, olisi pitänyt kahlata pitkälle.


Kävelimme ystäväni Ellin kanssa saarella mukanamme heidän Pikkukippari. Ihastelimme syksyn värejä ja istahdimme välillä nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä. Kun meri pauhaa, aurinko lämmittää ja hyvä ystävä on lähellä, ei siinä sanoja tarvita. Voi vain olla ja nauttia.






Vaikka oli käsillä viimeinen veneilyviikonloppu, en ennättänyt sitä juurikaan surra, sillä samassa saaressa oli monia ihania veneilyn ystäviä, joiden kanssa saimme viettää viihdyttäviä hetkiä yhdessä.


Viime viikonloppuna uurastimme kesäkotimme kimpussa. Tyhjensimme tavarat tavarat kaapeista ja kaiken maailman koloista. Ihan joka kerta sitä ihmettelee, että miten ihmeessä vene imaisee sisuksiinsa näin valtavan määrän tavaraa. Ja kuvassa on siis vain murto-osa =D. Ja kuten kuvasta käy ilmi, on Ikean kassi taivaan lahja veneilijälle. Tyhjentämisen jälkeen oli edessä ankara puunaus.


Lauantaina iltapäivällä luottonostajamme saapui satamaan. Olimme ajaneet Kipparini kanssa nostolaituriin hieman aikaisemmin. Vesi oli niin alhaalla, että sain ihan tuumia miten pääsen nousemaan laiturille. Tikapuita ei tullut mukaan! Niin oli kauden viimeinen jännitysmomentti edessä. Vaan meidän luottonostajamme suoritti veneen noston jälleen rauhallisesti ja vankalla ammattitaidolla. Joka kerta sitä kyllä meinaa jäädä sydämen lyöntejä väliin, kun katsoo veneen keinumista ilmassa.






Siihen se asettui kesäkotimme ansaitulle talvilevolle. Olimme Kipparini kanssa ahkeria ja saimme peiteltyä sen myös sunnuntaina. Kausi oli siis sanan varsinaisessa mielessä "paketissa". Mieli on haikea, mutta samalla kiitollinen. Saimme olla vesillä tasan puolivuotta. Näimme kauden aikana monia uusia upeita paikkoja, unohtamatta ihania tuttuja paikkoja joissa vaan on aina yhtä mukava vierailla. Saimme viettää aikaa merellä upeiden ystäviemme kanssa ja tutustuimme moniin uusiin veneilijöihin. Kesäkotimme vei meitä turvallisesti, emme joutuneet tällä kaudella kertaakaan sellaiseen keliin, että minun olisi tarvinnut vannoa lopettavani veneilyn (olen tehnyt sen kolme kertaa 16 vuoden aikana). Kesä oli upea, tekniikka pelasi loistavasti. Kaikki kaudet ovat olleet omalta osaltaan upeita, mutta tämä oli minusta ehkä kaikkein paras! Koimme merimatkoja kaiken kaikkiaan 1134 merimailia, se oli meidän ennätys. Tästä alkaa armoton seuraavan kauden suunnittelu. Kiitos teille kaikille lukijoille, että olette jaksaneet "veneillä" meidän mukana. Tästä eteenpäin blogin aiheet ovat hieman enemmän "maallisia" puolen vuoden ajan =D.

26 kommenttia:

  1. Meillä on vene vielä vesillä, eikä talvisäilytyspaikkaakan tiedossa - vähän viime tinkaan nyt jäänyt tänä vuonna! Mutta lauantaina ajateltiin lähteä vielä merelle, jos suinkin sää sen mahdollistaa...en yleensä pelkää pientä sadetta, mutta kun lämpötila lähenee nollaa, alkaa sadekin tuntumaan varsin ikävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnellista, pääsit vielä viikonloppuna merelle =D. Kylmän kestää kyllä kun pukeutuu mutta kylmä ja kostea on todellakin jotain ihan järkyttävää. Se meneen niin luihin ja ytimiin =D.

      Poista
  2. Kesän seikkailujanne on ollut hurjan hauska seurata! :D Mielenkiinnolla odotan, millaisia kuvia ja juttuja talvikausi tuo tullessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitokset Lauralea =). Ihanaa että olet jaksanut olla "matkassa mukana". Maakrapukaudell aon jutut todellakin vähän harvemmassa, mutta eiköhän sitä aina jotain keksitä =D.

      Poista
  3. Párekin Palvelijatar20 lokakuuta, 2016 17:11

    Lämpimät kiitokset upeista kuvista ja informatiivisista teksteistä. Paljon tuli tietoa paikoista, joita itse ei ehkä koskaan pääse ihastelemaan. Oli myös hauska nähdä tuttuja paikkoja sinun silmin! Haikeaksi tässä mielen vetää, kun nyt venereissunne ovat tältä venekaudelta ohi. Onneksi lupaat jatkaa postauksia muissa merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi Palvelijatar! Mukavaa että olet jaksanut olla "matkassa mukana". Paikkoja on mukava esitellä kun tietää että joku niitä myös lukee =D. Kyllä sitä talviakaudeltakin aina jotain jutun juurta keksitään ;)

      Poista
  4. On ollut kiva seurata teidän kautta paneutuneiden juttujen ja upeiden kuvakavalkadien kera. Tälläkin kerralla oli tuttu paikka "esittelyssä", mutta mikäs sen mukavampaa :)). Siinä se paatti nyt nököttää pukeilla turvallisesti - pst. tiedän tunteen tuon noston suhteen. Meillä kauhu kerran realisoitui, kun pukit pettivät veneen alta kosketushetkellä, mutta onneksi meidän luottonostaja nappasi salamannopeasti veneen takaisin ilmaan, eli oli tilanteen tasalla. Huh mikä painajainen oli lähellä toteutua! Sitten ei muuta kuin vene takaisin veteen, pukit tällä kertaa kunnolla kasaan ja uusi onnekkaampi yritys. Kyseisen tapahtuman jälkeen on pukit meillä ruuvattu aina supertiukkaan ja varmisteltu kymmeniä kertoja :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi, että olet jaksanut olla "matkassa mukana". Voin todella kuvitella tuon teidän kauhun hetken! Minulta olisi varmasti pysähtynyt sydän. Onneksi teillä oli ammattilainen asialla. On se vaan sellainen ammatti, että minä en uskaltaisi toisten veisiin liinoilla koskea =D.

      Poista
  5. Samoilla vesillä seilataan. On mukava nähdä miten toinen kokee paikat, hyvä aina peilata omiin kokemuksiin. Ja tuo Ikea kassin paljous on hyvin tuttu tunne. Nyt kun vene on ylhäällä teillä riittää hetkeksi askartelua että, saatte rakkaan peitellä turvallisesti talviunille. Meillä ensimmäinen syksy kun emme tehneet mitään veneelle. Ajoimme omamme vain veistäjän rantaan. Hiukan orpo olo. Uutta kautta suunnittelemme jo marraskuun Turun veneexpossa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä =D. On ollut mukava seurava myös sinun blogistasi tuttuja paikkoja ja saada vinkkejä uusista. Vene on peitelty, mutta olohuoneen lattia pursuaa pestävää tavaraa ja kuivalteltavia patjastoja =D. Kyllä tässä askaretela riittää. Ja hei, enään alle puolivuotta ja ollaan taas vesillä =D =D. Pian se aika kuluu.

      Poista
  6. Teillä on kyllä ollut todella ihana kesä veneellä. Meillä mökkikausi loppui jos syyskuun lopussa. Ja kyllä ne ikean kassit pelastaa mökkeilijänkin. Kun ei ole talviasuttava, niin paljon pitää tuoda tavaa kotiin talveksi :). Mutta vaan puoli vuotta ja sitten varmaan päästään taas nauttimaan kesäkodeista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikean kassi rules! Alle puoli vuotta ja pääsemme taas nauttimaan ihanasta keväätä ja auringosta, jes jes jes =D.

      Poista
  7. Taas on yksi kausi takana, mutta kuten sanoit, uutta voi alkaa heti suunnitella! Tuossa Isossa-Vasikkasaaressa on pitänyt monta kertaa käydä, mutta aina on jäänyt. Suunnittelimme kerran sinne mökkiläisyhdistyksen kevätretken. Olisi ollut kiva, että Helsingin vasikkasaarelaiset menevät Espoon Vasikkasaareen. Nyt pääsin sinne kuitenkin sinun mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käykää ihmeessä joskus, on tosi kiva paikka. Uuden kauden suunnittelu on jo täydellä tohinalla menissa. Vähän tuo Eesti siintää mielessä. Hankin viikonloppuna Eestin majakkapassinkin, jotta pääsen ottamaan ne oikein haltuun =D.

      Poista
  8. On ollut tosi kiva seurata venematkojanne! Äkkiä aika kuluu ja edessä on uusi kausi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi että olet jaksanut olla "mukana matkassa". Alle puoli vuotta enää ja ollan vesillä taas =D.

      Poista
  9. Oli kyllä upean poutainen tuo tuulinen viikonloppu, kun olitte kauden päätösretkellä. Me olimme silloin Saaristomerellä Bodössä. Ihana tuo joutsenperhe! Kyllä ne ovat kauniita ja isoja lintuja. Varmaan kaikki veneilijät käyttävät muuten noita Ikean kasseja. Ne ovat ihan täydellisiä! Kaiken lisäksi niihin mahtuu mittojensa puolesta juuri sopivasti meidän kaappien smart store-laatikot. Muuten olisi pitänyt kaivaa ompelukone esiin ja tehdä itse noita isoja kasseja.

    Me koitamme vielä päästä ainakin kerran merelle, mutta jos se ei järkevästi onnistu, niin näinkin on ihan hyvä. Nyt vaan seuraavasta kaudesta haaveilemaan, kamppeita ja venettä huoltamaan ja tammikuussa onkin jo venemesut. Kai me kokoonnutaan taas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamppeiden huoltoa piisaa täälläkin ja kovasti siintä jo seuraava kausikin mielessä =D. Messuilla olisi kyllä mukava nähdä tänäkin vuonna ehdottomasti =D.

      Poista
  10. Uma bela reportagem com fotografias fantásticas, gostei bastante.
    Um abraço e boa semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  11. Kaunis kuvakerronta upeista merenranta maisemista.
    Haikea tuntu tulee veneen talviteloille nostamisesta, takana on kesä, edessä vesistöjen jäätyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus =). Haikeutta on ilmassa, mutta toisaalta uusi kausi ja sen suunnittelu siintää mielessä =D.

      Poista
  12. Kesäveneretket on nyt kansissa ja kirja kiinni... no, kuitenkin blogissa.Nyt kun teet sitten sen kuva-albumin, josta jo sulle vinkkasinkin, eli ota aikaa tehdäksesi sen (ne). Nautit saadessasi pitää paperista albumia (albumeja) kädessä ja selailla muistoihin. Sinulla on niin hyvät kuvat ja kokonaisuuskerronta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Orvokki, sellaiset kirjat olisi kyllä kiva tehdä. Pitäisikin ihan ottaa asiaksi talven mittaan =D.

      Poista
  13. Te ette ole jättäneet viime tippaan.
    Kun tämä kausi on nyt muistoina, nin uutta voi alkaa suunnitella.
    Veneilymaisemasi on upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii =). Uuden kauden suunnittelu on jo kovassa vauhdissa =D.

      Poista