Villa Sandviken Vaasa

Kävin pari viikkoa sitten työmatkalla Vaasassa. Tämä oli elämäni toinen kerta kun pääsin käymään Vaasassa. Vaasa on aivan upea kaupunki ja mikä parasta, meren rannalla =D. Kävin Vaasassa syksyllä ensimmäisen kerran. Päivä oli aurinkoinen ja puistot olivat täynnä keltaisia lehtiä. Aivan ihanaa täynnä kauniita rakennuksia. Tällä reissulla kävimme työkavereiden kanssa lounaalla Villa Sandvikenissä. Wow mikä paikka! En meinannut ennättää syömään lainkaan, kun piti ihastella paikkoja ja valokuvata... kännykkä kameralla, kyllä vain se oli ainut joka oli mukana =D. Paikka oli kerrassaan niin upea, että se on ihan pakko esitellä teillekkin.

Käsillä oli aurinkoinen talvipäivä. Villa Sandviken sijaitsee merenrannalla (joka on paikalle bonusta) ja sen takana on upea puisto. Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä on kesällä. Ehdotin henkilökunnalle, että laittavat vierasvenesataman puiston rantaan. Tänne olisi upeaa ajella omalla veneellä syömään. Ranta pitäisi kuulema ruopata ensin, jotta sinne pääsisi =D.

Heti eteisessä tervehti lounaslista kauniilla telineellä. Ai että noin kauniista nuottitelineestä olisi aivan ihana soittaa huilua (huokaus). Ai niin, onko siitä koskaan ollut puhetta, ettäs soitan huilua? Huokailin jo tässä vaiheessa ihastuksesta syvään.

Seuraavaksi oli upea ja aristokraattinen alue, jossa saattoi istahtaa hyvän juoman kanssa lukemaan vaikka päivän lehdet.

Lasit voi ihan hyvin ripustaa lampunvarjostimeen =D.

 Upea kokonaisuus!

Itse ruokasali oli avara ja kylpi valossa. Kiitos keväisen auringon paisteen ja suurien upeiden ikkunoiden. Tilaa oli paljon, joten tänne mahtuu monta kerrallaan syömään. Paikka taitaa olla suosittu, sillä vaikka tilaa oli paljon, oli pöytävarauksiakin tehty.

Meidän pöytä oli ihan ikkunan vieressä. Kun aurinko tuli pilvien lomasta esiin, se lämmitti todella. Heti tuli niin keväinen fiilis että! Kevät on ihmisen parasta aikaa, ainakin jos minulta kysytään =D.

Lounaslistalla oli muutama hyvä vaihtoehto annoksia. Tarjoilija otti meidän tilaukset ja kertoi, että salaatti pöydästä sai hakea salaattia. Siis mikä ihmeen salaattipöytä? Tästä oli Rosson perusraasteet kaukana. Tämä oli herkku alkupöytä! Mielettömästi upeita makuja. Ennen kaikkea rakastuin oliiveihin. Minkähän merkkisiä ne olivat? Eipä tullut kysyttyä. Myös pöydässä ollut savutettu kypsä oli mehevää. Vatsa tuli täyteen jo tämän pöydän jälkeen.

Kun ruoka-annokset oli nautittu, sai jälkiruoaksi hakea kahvia ja suklaakakkua! Sitä suklaata ihan valui sieltä välistä. Meinasi viedä kyllä kielen mennessään. Kun olimme valmiit lähtemään, saimme käydä tutustumassa vielä Villa Sanvikenin yläkertaan. Siellä sijaitsivat Villan kokoustilat ja kabinetit.

Yläkerrassa sijaitsevat kokoustilat olivat erikokoisia ja jokaisella oli oma nimi ja oma tarina. Tämä oli nimeltään kesähuvila. Huone on sisustettu Kustavilaistyyliin ja tällä halutaan kunnioittaa 1800-luvun lopun huvilaperinnettä. Kävin vakoilemassa Villa Sandvikenin netti sivuilta, että se on rakennettu 1845 Hietalahden puistoon hienostohuvilaksi. Tuon ajan merkki henkilöt kokoontuivat kesäisin Villaan viettämään aikaa. Kokoustilojen nimet antavat mm. viitteitä siitä, ketä kaikkia Villassa on vieraillut.

Tämä upea sininen, kullalla koristeltu kokoustila on nimeltään Sanmark. Tällä tilalla halutaan kunnioittaa Vaasassa kaupunginlääkärinä toiminutta ja puutarhanhoidosta kiinnostunutta F. G. Sanmarkia, joka aikoinaan suunnitteli Hietalahden puutarhan. Upea huone!

Takana näkyy seuraava kokoustola, joka on nimeltään Sibelius. Hän tykkäsi istuskella Villan nojatuolissa ja poltella sikaria.

Jos olinkin tähän mennessä jo vaikuttunut paikan ihanuudesta, niin nyt tuli piste iin päälle! Kokoustila Pavlova! Ja nyt ei puhuta sitä makoisasta jälkiruoasta, vaan ballerinasta Anna Pavlovasta. Rakkaus ruotsalaiseen näyttelijään toi myös Annan aikoinaan Villaan.

Mitä ihmettä, soutuvene pöydän alla! Ravintolan johtaja Taina kertoi meille, mihin tämä vene liittyi. Vaasassa asuneen paikallisella torikauppiaalla oli venäjänkielen taitoinen poika, joka johdatti Annan Hietalahden puistikkoon. Anna oli tullut Tukholmasta kiertueelta etsimään ihastustaan, jonka oli määrä näytellä puiston kesäteatterissa. Vaan miten kävikään. Anna ei saanutkaan vastakaikua tunteilleen ja niinpä hän otti soutuveneen rannasta ja yritti hukuttautua rantaveteen. Onneksi Anna ei onnistunut siinä ja niinpä saivat tuolloin ihmiset vielä nauttia hänen kauniista tanssista, ura oli vasta alussa. Minä kuuntelin tarinaa haltioissani.

Yläkerran wc tila oli vuorattu vanhoilla sanomalehdillä. Täällä ei tarvitse selata kännykkää, aika kuluu muutenkin mukavasti. Saattaa syntyä jonoa oven taakse =D.

Vuodesta 1880 eteenpäin Villa kuului Vaasan kaupungille. Vuonna 2016 Kiinteistö Oy Hietalahden Villa osti huvilan. Vuosi tämän jälkeen aloitti paikassa ravintola, onneksi. Nyt Villa Sandvikenistä pääsee nauttiman kaikki! Tämä paikka oli niin kaunis, ruoka hyvää ja palvelu erinomaista, joten voin suositella paikkaa käsi sydämellä. Täällä kokoukset nousevat ihan eri levelille. Voit lukea lisää paikasta ja sen mielenkiintoisesta historiasta heidän nettisivuilta täältä. Paikasta löytyy myös viinikellari ja juhlapalvelu, joihin voit tutustua myös heidän nettisivuilla.

Pelastuslautta

Tänä vuonna Kipparini halusi perehtyä erityisesti pelastuslauttoihin. Haaveena on ollut jo jonkin aikaa suurempi vene. Suuremmassa veneessä olisi pelastislautalle paremmin tilaa. Muutamia asioita on hyvä ottaa huomioon pelastuslauttaa valittaessa, siitä muutama sananen seuraavaksi.

Yksi lautan valintakriteeri on lautan koko, kuinka monta henkilöä lauttaan mahtuu. Lautan koko kannattaa miettiä vähintäänkin sen mukaan, montako jäsentä perheessä on. Veneen kyydissä voi olla joskus myös muitakin, joten lautta olisi hyvä olla niin iso, kuinka monelle henkilölle vene on rekisteröity.

Yksi tärkeimmistä asioista lauttaa valittaessa on se, kuinka siihen pääsee vedestä sisään. Keskustelimme tästä asiasta mm. meripelastajan kanssa. Pelkät narutikkaat ovat hankalat. Sellaisista minulla on jopa omakohtaista kokemusta. Kävimme aikanaan Kipparini kanssa Lohjan Meriturvassa veneilijän pelastautumiskurssilla, ja yksi kurssin tehtävistä oli kiivetä vedestä pelastuslauttaan. Lautassa oli narutikkaat. Yritin löytää tikkaita jalallani aallokossa onnistumatta siinä. Minä en olisi iki maailmassa päässyt lauttaan sisälle ellei minua jo lautassa olevat henkilöt olisi vetäneet sisään. Kuvassa olevassa lautassa on kunnollinen "astinlauta" jonka avulla on mahdollista päästä helpommin sisään. Meripelastuksesta kehotettiin myös kiinnittämään huomiota lautan "oveen". Hyvässä mallissa se on alareunassa ja suljetaan ylöspäin. Meriturvan veneilijän pelastautumiskurssista saa halutessasi lisätietoa heidän nettisivuilta täältä. Kurssia voin suositella lämpimästi kaikille vesillä liikkujille.

Seuraava asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on lautan sisällä olevat varusteet. Joissakin lautoissa saattaa olla niin esim. pienet ja huonot melat, että niillä ei lauttaa liikutella aallokossa. Lautan varusteet korreloivat suoraan lautan hintaa, joten lautta valittaessa ei kannata olla liian säästäväinen.

Pelastuslauttoja on olemassa kahta eri pakettia. Yläkuvassa oleva lautta sijoitetaan veneessä ulos. Lauttaan on saatavissa erikseen myös teline, joka tekee lautan sijoittamisesta joissakin tapauksissa helpompaa. Alakuvassa on kassissa oleva lautta, jota säilytetään veneen sisällä. Silloinkin sen sijainti on tärkeä. Lautta tulee olla sellaisessa paikassa, että sen pystyy ottamaan helposti ja nopeasti esiin. Hädän hetkellä ei välttämättä ole aikaa.

Lautat tulee huoltaa tasaisin väliajoin. Yleisin huoltoväli tuntui lautoilla olevan kolme vuotta. Lautan huoltoa ei kannata laiminlyödä säästääkseen rahaa. Huolto on takuu lautan toiminnasta silloin kun sille tulee käyttöä. Huoltamattomasta ja toimimattomasta lautasta ei välttämättä ole hädän hetkellä iloa.

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.

Vene båt 2018 tilpehöörit

Seuraavana päivänä keskityimme venemessuilla Kipparini kanssa koluamaan tilpehööri osastoa, joka tyypillisesti sijaitsee yläkerrassa. Tämän vuoden messuilta jäin kaipaamaan saaristokohteiden esittelyjä. Ne loistivat lähes kokonaan poissaolollaan Ovatko siirtyneet matkamessuille, tiedä häntä. Edellisinä vuosina ne olivat aina mukavia osastoja vierailla. Sai kuulla, mitä kaikkea uutta olisi tulossa satamiin, tietoa uusista avattavista satamista ja ylipäätään mitä kuuluu saaristolle. Toivottavasti eivät ota tavaksi jäädä pois. Otetaan muutama tärppi, mitä kuului messujen yläkertaan.

Virossa sijaitseva uudehko venesatama Haven kakumäen oli esillä messuilla tänäkin vuona. Saimme kuulla, että tulevana kesänä satamasta löytyy terassiravintola. Seuraavana vuonna (2019) valmistuu huoltorakennus, jonne sijoittuvat jatkossa ravintola ja saunatilat, sekä nykyiset väliaikaiset wc ja suihkutilat. Satama sijaitsee lähellä Rocca al Maren ostoskeskusta. Ostoskeskuksen kohdalla tien toisella puolella sijaitsee Tallinnan eläintarha. Tekemistä ja näkemistä siis tämän sataman lähistöllä riittää. Lisätietoa satamasta löydät heidän nettisivuilta täältä.

Vesillä ja ulkona liikkuvan varuste numero yksi ovat vedenpitävät Ortliebin kassit ja pussukat. Meillä on käytössä Kipparini kanssa jo kassit, joilla henkilökohtaiset tavarat siirtyvät aina viikonloppuisin veneelle. Lisäksi meillä on käytössä muutamia pienempiä pussukoita venetavaroille. Tällä kerralla minä sain Kippariltani syntymäpäivälahjaksi (hieman ennakkoon) kuvassa vasemmalla oikealla olevan vihreän repun! Reppu menee todella pieneen tilaan ja sen kanssa on mukava lähteä rannalle. Reppu lähtee mukaan Thaimaan matkalle ehdottomasti.

Hai tuotteet ovat varmasti kaikille tuttuja vähintäänkin saappaista. Hai saappaat on alun perin suunniteltu veneilijöille. Vaalean pohjan ansiosta ei veneen kannelle tullut värjäymiä. Pohja on tarpeeksi sileä, joten sinne ei jää santaa, eikä silloin liukastu veneen kannella. Tärkeää huomio suunnittelussa oli, että saappat oli helppo pukea ja heittää pois. Hai saappaiden suunnittelija on Pekka Vesa. Vuonna 1968 ensimmäiset Hat olivat valkoisia, tummansinisiä ja mustia. Naisille tehtiin myös punaisia. Itseltäni löytyy lohenpunaiset =D. Hain tuotevalokoimaan on tulossa tänä keväänä myös vedenpitävät kassit ja hauskat varvas sandaalit (pakko saada).

Suomessa valmistetut Hokka pelastusliivit ovat parhaat mahdolliset kelluntapukineet lapsille. Täyterakenteen ansiosta lasten on helppo liikkua liivien kanssa. On hyvä muistaa, että uimataidottomalla lapsella kannattaa pitää liivit päällä myös laiturilla ja rannassa liikuttaessa. Hokka tuotteisiin voit tutustua lisää heidän nettisivuilta täältä.

Pidä saaristo siistinä tekee hyvää työtä pitämällä Suomen rannat ja saaristo puhtaana. Sen lisäksi, että meille veneilijöille on tuttu PSS vessa monessa saariston kohteessa, tekee yhdistys myös ympäristökasvatustyötä. Jokaisen venekunnan on kunnia olla jäsenenä tässä yhdistyksessä. Tällä hetkellä on ajankohtaista hankkia uusi huoltoalus Saimaalle. Pidä Saaristo Siistinä ry käynnisti Saimaalle suunnatun Kalusto kuntoon -varainkeruukampanjan Helsingin Vene 18 Båt -messuilla. Voit seurata keräystä nettisivuilta täältä.

Ostan aina PSS:n osastila kesän käsitiskiaineen. Minulla kävi tuuri, sillä sain viimeisen pullon itselleni, oli menossa messujen viimeinen päivä. Uutuus tuotteena PSS:n laadukkaissa tuotteissa oli vedenpitävä ensiapulaukku. PSS:n tuotteita voi ostaa verkosta täältä.

PSS:n messuosastolla oli jaossa taskutuhkakuppeja. Nerokas keksintö! Tupakoidessa voi karistella tuhkat taskutuhkakuppiin ja maissa sitten tyhjentää roskikseen. Näitä on hyvä olla veneessä vieraiden varalla vaikka ei itse tupakoisikaan.

Siirrytäänkin PSS:n tuotteiden myötä sujuvasti Ocean Spiritin osastolle, sillä heille ovat tulleet PSS:n tuoteet myyntiin vähän aikaa sitten. Ja huom., täällä oli vielä kolme pulloa jäljellä Roope käsitiskiainetta =D. PSS:n tuotteiden lisäksi tämä kappa myy kaikenlaisia a i v a n  ihania merellisiä tuotteita. Itse myymälä löytyy Turusta Linnakadulta, mutta mikä parasta, heillä on todella kattava nettikauppa (täällä).

Uutuus tuotteina Ocean Spiritillä oli myynnissä hamam pyyhkeet. Olin lukenut tästä pyyhkeestä aikaisemmin ja se kiinnosti minua kovasti. Pyyhkeitä käytetään mm. Turkissa kylpylöissä ja perinne niiden käytöstä ulottuu aina satojen vuosien taakse. Pyyhkeen juttu on se, että se on kevyt ja menee pieneen tilaan (vaikka onkin kooltaan iso). Se kuivaa hyvin ja kuivuu hyvin (joka on tosi hyvä ominaisuus veneilyolosuhteissa). Koska pyyhe oli nyt siinä käsillä, päätin kokeilla ja ostin yhden. Tämäkin lähtee mukaan tulevalle Thaimaan matkalle =D. Käyttömukavuuksien lisäksi nämä pyyhkeet olivat todella kauniita. Voit lukea lisää tästä ihme pyyhkeestä netistä täältä.

Nämä upeat rantakassit ovat myös Ocean Spiritin valikoimassa uutuuksia. Miten upeat luonnonläheiset värit!

Studio Ishavetin tuotteet ovat sellaisia, että en kyllästy niihin koskaan! Mottona on "Karu on kaunista" ja sitä se totta tosiaan on. Meidän veneestä löytyy näitä tuotteita jo vaikka kuinka paljon ja lisää tuli ostettua tälläkin reissulla. Studio Ishavet löytyy Lohjalta, mutta jälleen mikä parasta, tuotteita voi ostaa myös verkosta täältä.

Tällä kertaa minulla oli tälle osastolle muutakin asiaa. Päätin pestä syksyllä venetarvikkeiden joukossa myös pari Ishavetin kangas koria. Puhdasta tuli, mutta silmäni pullistuivat kauhusta, kun korien muoto oli kaikkea muuta kuin korimainen. Kuivasin tuotteet ja jemmasin ne muina naisina. En edes tohtinut Kipparille kertoa, että taisin pilata meidän lempikorit. Laitoin viimeisen toivoni tälle osastolle ja otin korit mukaan. Ja ta daa, nyt ne ovat jälleen entisensä. Sain samalla opastuksen miten korit taitellaan ja vinkin siitä, että jatkossa kannattaa laittaa ne pesupussiin =D.

Vaikka pakkanen paukkuu nyt kunnolla, kannattaa muistaa, että ei mene montakaan viikkoa, kun punkit ovat jälleen liikentessä. Tuo pienen pieni pirulainen, en voi muuta sanoa. Järjestelin taannoin tavaroita, ja meidän perheen punkkipassit tulivat eteeni. Samalla tuli tarkistettua, että meidän venekunta tarvitsee tehosterokotteen vasta ensi vuonna. Onko sinun punkkirokote ajan tasalla? Vai peräti vielä ottamatta? Punkkibussin aikatauluja voit tarkastella täältä. 

Lopuksi vielä asiaa vessanpöntöstä =D. Kipparini johdatteli minut sähköisten vessanpönttöjen ihmeelliseen maailmaan. Tällaisella kun käy istunnolla, niin painat vaan nappia ja kaikki häivää käden käänteessä. Isompaa tarvetta varten on pöntössä pilkkoja, joka varmistaa, että isompikin asia menee pöntöstä alas. Kun valitset tällaista vessaa, kiinnitä huomiota mm. juuri tähän pilkkojaan, että se on kunnollinen ja kanssa sitten pilkkoo =D. Dometic tuoteperheestä löytyy laadukas sähkövessa silppurijärjestelmällä (katso lisää tietoa täältä).

Vessasta sujuvasti ruokapöytään. Vai olisikohan se ollut loogisempaa juuri toisinpäin =D. Rapalan suuren kala-altaan luona valmistettiin haukiburgereita. Hauki on ruokakalana ehkä jopa aliarvostettu. Meillä on syöty kaikki hauet, mitä Kippari on kalastanut. Hauesta saa mitä mainioimpia kalapihvejä. Kuulin samalla (kun maistelin haukiburgeria), että kun kalastaa haukea, niin pienet ja todella suuret pitäisi päästää takaisin veteen. Pienet tietenkin vielä kasvamaan ja suuret jatkamaan sukua. Sen lisäksi, että suuri hauki on jo vaikea käsitellä (veitsestä mm. loppuu mitta) on siinä myös jo jonkin verran raskasmetalleja. Eli puhtainta kalaa on just ne keskikokoiset. Tässä burgerissa oli taikinaassa mm. smetanaa, leipärouhetta, sipulia, valkosipulia ja chiliä. Leivän välissä oli savujuustoa, karamellisoitua punasipulia ja herneen versoja. Oli muuten hyvää!

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.

Vene båt 2018

Voidaan sanoa, että talven selkä on todellakin taittunut. Vaikka pakkanen on paukkunut, on aurinko paistanut jo lämpimästi! Varma kevään merkki veneilijälle on kevään venemessut. Silloin aloitetaan uusi veneilykausi fiilistelemällä, tapaamalla tuttuja ja hypistelemällä venetarvikkeita. Saattelimme Kipparini kanssa Juniorin bussimatkalle hiihtolomalle ja lähdimme kahdestaan venemessuille.

Voitte vain kuvitella, millainen fiilis on, kun saa laskeutua rappusia alas venehalliin! Olimme lukeneet etukäteen, että tänä vuonna olisi näytillä myös Saga vene! Se pitää tutkia etukäteen. Lisäksi tällä kerralla halusimme katsastaa Jeanneau moottoriveneet vähän tarkemmin. Venekuume jyllää edelleen todella pahasti meillä molemmilla. Kipparilla se saa välillä todella polttavat olosuhteet =D.

Viralliset messutossut =D

Ei muuta kuin tossut kenkien päälle ja veneitä koluamaan. Olen maininnut aikaisemminkin siitä, että kannattaa vierailla monissa eri veneissä. Silloin hahmottaa parhaiten, mitä omalta veneeltä haluaa, millaisia ominaisuuksia ja varusteita veneessä arvostaa. Ja mukavaa näissä vierailuissa on aina sekin, että huomaa, ettei se oma vene ole ollenkaan hullumpi =D.

Ensimmäisenä meitä tervehti Saga 325. On se hieno! Teille tiedoksi (jotka ette jo tiedä), että meidän nykyinen vene on myös Saga. Olemme henkeen ja vereen "Saagisteja" =D. Saga on Norjalainen erittäin merikelpoinen vene. Tämä ihanuus oli jo myyty. Ja ei ihme, Saga ON hyvä vene. Ostajille tiedoksi, teitte hyvän valinnan (peukku)!

Tässä Sagassa (kuten meidän omassakin) on käytetty paljon tiikkiä sisustuksessa. Se tekee veneestä erittäin kodikkaan toisin kuin monissa uusimmissa, missä on käytetty vain muovia ja lasikuitua (vai mitä ne aineet nyt ovatkaan). Minulle tulee monissa uusissa veneissä sellainen "steriili" olo. Lisäksi voin todeta, että Saga veneissä kaikissa on järkevät tilat. Keula hytissä on seisomakorkeus, joka on monesti harvinaista herkkua. Tässä veneessä olimme heti kuin kotonamme, harmi, että se oli myyty =D.

Kävimme tutkailemassa myös kotimaista vaihtoehtoa Kokkolasta, Grandessa veneitä. Tykkäsin kovasti suuresta uimatasosta ja takana olevasta "sohvasta" jonka sai muutettua myös auringonotto alustaksi. Kätevää! Grandezza veneet ovat minusta kauniin muotoisia. Olen tykännyt aina tasaperäisistä veneistä enemmän kuin pyöreäperäisistä. Miksi, no siihen ei ole mitään järjellistä selitystä =D.

Grandezza veneissä on myös hyvin mietityt tilat. Suunnittelija on selvästi itsekkin käynyt veneellä vesillä. Hyvin suunnitteluissa tiloissa on otettu pienemmätkin yksityiskodat huomioon. 

Kyllä täällä köllöttelisin Kipparini kanssa =D.

Messuilla on edustettuna valtava määri eri merkkisiä moottoriveneitä. Näin laajasta valikoimasta löytyy varmasi jokaisen mieltymyksiin ja tarpeisiin oikea vesimenopeli. Veneisiin tutustuminen vie helposti yhden kokonaisen messupäivän. Sen sijaan purjeveneitä messuilla ei juurikaan ole. Pari hassua mallia. Olen mietiskellyt tätä jo muutaman vuoden, että mistä mahtaa johtua? Tämä luonnollisesti harmittaa purjeveneilijöitä kovasti. No, vastausta minulla ei ole tälläkään kertaa antaa =D.

Yksi mieluisimmista kohteista messuilla on minulle aina ollut viranomaiset. Veneilyyn liittyy monia viranomaisia, jotka pitävät huolta mm. meidän turvallisuudesta ja osaamisesta. Viranomaisilla on joka vuosi lapsille hauskoja kysymyksiä ja oikein vastanneille mukavia palkintoja. Poliisin osastolla kuulun lapsille suunnatun kysymyksen: Onko veneilijällä ajokorttia? Vastaushan on että ei ole, mutta minun mielestäni kyllä pitäisi! Vesillä, kuten liikenteessä maalla, on monia sääntöjä ja hyvä käytäntöjä jota on syytä osata, ennen kuin lähtee vesille. Ehkä sillä mökkijärvellä pärjää vähemmälläkin, mutta vähänkin suurempi ja vilkkaammin liikennöity väylä edellyttää sääntöjen osaamista. 

Kävin tutustumassa viranomaisosastolla uusimpaan poliisiveneeseen Ville 1:seen. Astuessani sisään, kuulin erään pienen messuvieraan pohtivan isänsä kanssa, että olisiko Villessä putkaa? Tämä kysymys alkoi samantien askarruttamaan myös minua, joten otin asiasta selvää. Sain kuulla, että Villessä ei ole putkaa ja se on puhtaasti turvallisuus asia. Poliisi kertoi, että ketään ei haluta telkeä lukkojen taakse siltä varalta, että vene joutuisi vaaratilanteeseen ja ihminen ei pääsisi silloin sieltä pois.

Toinen minusta kovin sympaattinen paikka on Outboard museumin vanhat, nostalgiset perämoottorit. Tältä osastolta haluan bongata aina meriharakan punaisissa saappaissa. Ja sieltähän se löytyi tänäkin vuona! Paljonkohan se maksaisi? Voisin kyllä ostaa, on se niin vekkuli kaveri. Voisin lainata sitä silti joka vuosi venemessuille =D.

Messukeskuksen käytävällä meitä tervehti laivakoira Vellu. Hän oli tullut messuille kertomaan Kotkan merimuseo Vellamon kuulumisia. Voit tutustua Vellamon museotarjontaan ja vaikkapa aukiolo aikoihin heidän netti sivuilta täältä.

Nämä moottori rivistöt ovat aina minusta jotenkin kovin kuvauksellisia. Muuta niistä en sitten ymmärräkään, kuin että ne kuljettavat venettä eteenpäin. Tehosta ja veneen painosta riippuen osa hitaammin ja osa sitten todella lujaa =D.

Tältä moottori näyttää sisältä.

Meillä on Kipparini kanssa aina sellainen taktiikka, että ensimmäinen päivä käytetään veneisiin tutustuen ja toinen päivä hypistellään tilpehöörejä. Tämän vuoden messujen agendalla oli myös tutustua pelastuslauttoihin, joten niistä mietteitä vielä myöhemmin.

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.