Syksy Seurasaaressa

Eilen vietettiin ensimmäistä adventtia ja täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan. Lumi toisi valoa kovasti tähän vuoden pimeimpään aikaan. Lunta odotellessa. Marraskuu ensimmäisenä päivänä kävimme perheen kanssa pitkästä aikaa Seurasaaressa. Ajoimme ensin kaupan kautta ja ostimme mukaan pussillisen maapähkinöitä. Jos oikein hyvä tuuri kävisi, voisimme syötää siellä eläimiä.

Seurasaaren sillalla seisoskeli lokinpoikanen sillan kaiteella. Se oli niin kesy, että sain kuvailla sitä ihan rauhassa. Olikohan tämä nyt se Lenni lokinpoikanen?

Myös varis ihmetteli maailman menoa samalla kaiteella.

Sillan juurella oli iso parvi sorsia ja niiden seasta bongasin tämän telkkäpariskunnan. Suloisia nappisilmiä!

Seurasaaressa on monia mukavia museorakennuksia kuvattavaksi. Minulla oli vain pitkä putki tällä kerralla mukana, joten en päässyt ottamaan kovin laajakulmaisia kuvia.

Ei aikaakaan kun ensimmäinen orava jo kurkkaili puiden oksilta. Hän oli kovin rohkea ja tuli hakemaan pähkinöitä Juniorin kädestä. Välillä hän söi pähkinan ja välillä hän kävi nopesti kaivamassa sen maahan jemmaan, talven varalle =D.

 Tämä orava katseli melko kriittisellä katseella ensin, että mitäpä siellä alhaalla mahtaa olla tarjolla.

Vaan niin sai Kippari hänet houkuteltua alas herkkujen äärelle =D.

Ja kun kurre pääsi vauhtiin hän kävi hakemassa vuoron perään Juoniorin ja Kipparin kädestä pähkinöitä. Välillä jemmattiin ja välillä syötiin. Yhden kerran hän pysähtyi minunkin eteen ja katsoi kysyvästi silmiin, "etkö meinaa antaa minulle mitään, vaan osoittelet ainostaan tuollaisella putkella minua"? Suloinen!

Vaan sitten tuli koiran ulkoiluttaja. Hän näki aivan varmasti, että me syötimme oravaa, niin eikö hän oikein antanut löysää hihnaan, että koira pääsi kyöräämään oravan puuhun! Oliko aivan pakko! Miksi ei voinut vain mennä ohi ja antaa oravan olla. Ja kaiken huippu oli, että koiran omistaja oikein nauroi päälle.

Arvatkaa tuliko orava enään puusta alas? Seillä se säksätti ja katsoi meitä loukkaantuneen näköisenä, vaikka yritin kuinka hänelle vakuutella, että emme halua hänelle mitään pahaa.

 Kyllä oravat vain ovat suloisia, oletteko samaa mieltä?

Myös nämä suloiset pikkuiset tintit tulivat hakemaan makupaloja suoraan kädestä. Piti vain malttaa olla holjaa eikä aikaakaan kun vierailija tuli kädelle.

Ensin hieman tuumaillaa, että tohtiiko tulla hakemaan.

Tämä oli aivan ihanaa puhaa. Voittaa luontokappaleen luottamus.

Seurasaaressa on mukavaa pistäytyä kaikkina vuoden aikoina. Lähellä juhlalavaa on grillipaikka, jossa oli tälläkin kerralla tulet. Viereisestä kioskista voi ostaa makkaraa, ellei omat sattunut tulemaan mukaan. Mikähän siinä on, että makkara maistuu taivalliselta kun sen saa syödä ulkona, kaikkina vuoden aikoina? Penkillä oleva pötkö ei ole makkara vaan käpy =D.

Nämä ovat kuuluisat Urho Kaleva Kekkosen kuntoportaat. Hän ulkoili ja kuntoili paljon Seurasaaressa.

Lopuksi vielä pari kuvaa joutseista.

Tuleeko teidän käytyä Seurasaaressa? Itse päätin, että pitää mennä edottomasti pian uudelle, vaikka sitten kun saadaan sitä lunta. Jos vaikka oravat eivät löydäkkään kaikkia piilottamiaan pähkinöitä voi antaa heille uusia.

Vanhassa kaupungissa

Sunnuntaina meidän laiva lähti Tallinnasta vasta illalla, joten luovutimme hotellihuoneen, laitoimme tavarat säilöön ja suuntasimme kaupungille. Tämä oli koko reissun ensimmäinen päivä kun oli vähän pilvistä, mutta onneksi ei sentään satanut vettä.

Kiertelimme tuttuja katuja vanhassakaupungissa. Minusta siellä on joka kerta yhtä ihanaa. Jaksan ihailla taloja, niiden värejä, lyhtypylväitä ja tällä kerralla näimme nämä komeat hevoset.

Koska oli sunnuntai, oli kujilla hieman hiljaisempaa.

Vanhassa kaupungissa on yksi mukava kahvila, jossa vierailemme lähes joka kerta, Neitsitorn kohvik. Sieltä on upeat näköalat Tallinnan kattojen ylle. Kahvilassa on vain yksi huono puoli. Sinne on nimittäin todella haastavat portaat, kapeat ja korkeat askelmat, joten liikuntarajoitteisilla ei sinne ole valitettavasti meneminen.

Joka kerta punnerran itseni ja kamerani nuo haastavat portaat ylös. Ne ovat niin kapeat, että vastaantulevat ihmiset kannattaa kohdata portaiden tasanteella =D.

Klassisia Tallinnan kattoja.

Niin meni neljä päivää Tallinassa nopeasti ja oli kotimatkan aika. Kävelimme hotellille hakemaan laukut ja menimme satamaan. Tallinna näytti tällä kerralla parhaat puolensa niin sään kuin kohteiden osalta. Oli tosi kivaa, nähdään taas seuraavalla kerralla!

Juuston ystävän taivas

Melko lähellä Tallinnan satamaa sijaitsee juustokauppa, jota voisi luonnehtia juuston ystävän taivaaksi. Valikoimaa on vaikka millä mitalla ja palvelu oli loistavaa. Parasta oli se, että juustoja sai maistella ennen kuin teki ostopäätöksen. Kerrot vain myyjälle, millaisesta juustosta pidät ja avot, heti löytyi hyviä vaihtoehtoja.

Muu... astu sisään =D.

Parasta juustoa koko kaupungissa - niin totta! Kaupan nimi ei suotta ole Juustukuningad - Juustokuningas.

Kotiin lähti tuliaisiksi kolmea erilaista juustoa. Juusto saa pakattua myös vakuumiin, jolloin juusto säilyy paremmin kotona. Kun olimme kaupassa ostoksilla, näimme, että yksi ikkuna oli rikottu. Myyjä kertoi, että edellisenä yönä oli pitkäkyntinen viennyt ikkunan kautta muutaman juustokiekon. On sis niin hyvää että kelpaa rosvoillekin =D.

Joten kun menet Tallinnaan ja jos rakastat juustoja, niin käy ihmeessä ostoksilla. Juustokuninkaan löydät osoitteesta Rotermanni 5 / Roseni 10. Heidän nettisivuille pääset tästä.