Sommaröstrand Marina

Loma alkoi toden teolla vedellä viimeisiä päiviä. Meille on tullu jo muutaman vuoden aikana tavaksi lopettaa loma yhteen meidän lempipaikkaan, Sommaröstrandiin. Sommaröstrand Marina sijaitsee Tammisaaren etelänpuoleisessa saaristossa, Skärlandetin lounaisessa niemekkeessä, joten meillä oli vain puolen tunnin venematka edessä kun lähdimme Tammisaaresta. Tämä vierasvenesatama on todella siisti, laiturilla on sähköä ja vettä, sekä mikä parasta, kunnolliset kävelyaisalaiturit. Satama-alue on puhdas uida ja kalastaa. Lisäksi henkilökunta on ystävällistä ja palvelualtista. Olen esitellyt Sommaröstrandin aikaisemmin jo täällä ja täällä.

Hauska kalasaalis odotteli laiturilta tulijaa venevajan kulmalla =D.

Tänä vuonna oli mukava yllätys huomata, että paikalle oli perustettu pieni saaristolaisleipomo. Leipomon maukkaita tuotteita sai ostaa satamakonttorista ja lähellä sijaitsevasta saaristolaiskaupasta. Satamakonttorin cafésta sai kunnon kahvia ja monenlaisia herkkuja, nam!

Ja herkuista pääsi nauttimaan ulos Cafén terassille.

Viehättävä leikkipaikka perheen pienimmille.

Sommaröstrad on siitäkin mukava paikka, että täällä on kaikkea kivaa tekemistä. Hyvä minigolfrata oli jo edellisenä vuonna. Tänä vuonna pääsi kokeilemaan suppausta. Juniori pääsi täällä toistamiseen loman aikana testaamaan suppilautaa. Alla hänen tyylinäyte suppailusta.Sommarösrtandin ihanasta Marinasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Lomamme viimeinen päivä merellä laskeutui kauniin auringonlaskun myötä iltaan. Seuraavan päivänä olisi edessä viimeinen legi, joka päättyisi kotisatamaan.

Kotimatka taittui kauniissa säässä, tietenkin. Tuntui entistä haikeammalta päättää loma näin kauniissa säässä. Sitä olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka monta päivää. Pieni lohtu oli se, että kesää oli vielä jäljellä ja pääsisimme vesille takaisin muutaman työpäivän jälkeen.

Oli niin muhkeat pilvet että oli ihan pakko ottaa kuva.

Meripelastus alus Jenny Wihuri ajeli meitä vastaan kovalla vauhdilla. Olikohan heillä tehtävä päällä? Niin sitten loppujen lopuksi rantauduimme kotisatamaan ja edessä oli tavaroiden purkaminen. Ei ollenkaan niin mieluisa tehtävä kuin niiden vieminen sinne loman alussa. Vaan vaikka oli haikea mieli, olimme koko venekunta todella tyytyväisiä lomaamme. Yli viisi viikkoa merellä oli ihan luksusta. Näimme monia uskomattoman upeita paikkoja, tapasimme uusia ja vanhoja veneilyn ystäviä, unohtamatta meidän viehättäviä amerikkalaisia vieraita. Meidän kesäkoti kuljetti meitä taitavan Kipparin käsissä kaikkiaan yli 662 merimailia. Reitti kulki: Kotisatama - Gölisnäs - Hanko - Kastelholma - Kapellskär - Futusund - Vaxholm - Tukholma - Saltsjöbaden - Smådalarö - Dalarö - Utö - Nynäshamn - Malma Kvarn - Sandhamn - Norrtälje - Grisslehamn - Eckerö - Korppoo - Tammisaari - Sommaröstrand - kotisatama. Ahvenanmaa tuli kierrettyä matkan varrella ympäri. Näiden kuvien ja muistojen kanssa jaksaa taas pitkä talven yli, sillä pian on käsillä jälleen veneen nosto ansaitulle talvilevolle.  Kiitos myös teille ihanat lukijat, että olette jaksaneet olla meidän "matkassa mukana". Loma 2016 oli tässä.

Gustavsvärnin majakka

Palataan ihan muutama merimaili takaisin Hangon edustalle. Koska päivä oli tyyni ja kaunis teki Kipparini minulle jälleen yllätyksen ja kaarsi veneen Gustavsvärnin majakan edustalle! Sain siis bongattua tälläkin reissulla uuden suomalaisen majakan.

Gustavsvärnin pieni kalliosaari sijaitsee Hangon tulliniemen kaakkoispuolella, kolmisen kilometriä Hangosta lounaaseen. Saaren alkuperäinen nimi on Eldskär. Linnoitus- ja majakkasaarella sijaitsee majakan lisäksi myös sumusireeninhoitajan talo. Majakkaseura on vuokrannut Gustavsvärnin Metsähallitukselta vuonna 2005. Seura kunnostaa ja entisöi sumusireeninhoitajan asuntoa mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon, sillä se kuuluu oleellisena osana rikkaaseen majakkahistoriaan. Majakkaseurasta ja heidän tärkeästä työstä majakoiden säilymisestä voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä. Mikäli sinua kiinnostaa majakoiden kunnostustyöt, voi lukea lisää tietoa tästä toiminnasta samasta paikasta.

Saarella ei kasva juurikaan puita. Gustavsvärn on hyvin kallioinen saari ja sen rannat ja ympärillä olevat syvänteet ovat hyvin suosittuja sukelluskohteita. Saaren rantaa kiinnittyminen on vaikeaa jopa pienveneille. Saareen pääsee kuitenkin maihin yhteysaluksella.

Netissä oli itse majakasta kovin vähän tietoa. Niinpä kaivoin kirjahyllystäni esiin Seppo Laurellin upean teoksen Suomen majakat. Johan alkoi tietoa irrota =). Keisarillinen senaatti oli antanut jo vuonna 1867 määräyksen luotsilaitokselle rakentaa johtoloisto tälle saarelle. Gustavsvärdin saarelle vedettiin sähköt vuonna 1951. Samana vuonna purettiin vanha majakka ja nykyinen 10 metriä korkea majakka rakennettiin betonista sen tilalle. Vanhasta majakasta otettiin käyttöön lyhtyosa, jonka sisään asenettiin sähkökäyttöinen sektoriloisto. Loiston kantama oli 18 meripeninkulmaa. Vuonna 1979 loiston kantama tiputettiin 13,5 meripeninkulmaan. Majakan korkeus on 18 meriä merenpinnasta ja 11 metriä maanpinnasta.

Majakan ympärillä olevat rauniot ja sen lähistöllä olevat rauniosaaret ovat peräisin vuonna 1789 rakennetusta linnoituksesta. Venäläiset räjäyttivät linnoituksen poistuessaan saarelta 27.8.1854. Minusta on ihan mieletöntä ajatella, jotain noin vanhaa on vielä olemassa, edes raunioina. Miltähän linnoitus on näyttänyt silloin kun se oli vielä ehjä?

Otan kyllä ehdottomasti tavoitteeksi, että jonain päivänä haluan päästä käymään tällä historiallisella saarella! Olisi mukava päästä katsomaan "Gustua", kuten majakkaa majakkaystävien kesken kutsutaan, vähän lähempääkin.

Eckerö - Korpppström - Tammisaari

Lähdimme Eckeröstä aikaisin aamulla jatkamaan matkaa, sillä tarkoitus oli vetää pitkä legi takaisin Ahvenanmaalta Suomen puolelle. Aamulla kun heräsimme, huomasimme, että merellä oli kova sumu. Nousimme kalliolle katsomaan, miltä näkyvyys vaikuttaisi. Mietimme hetken, jäämmekö odottamaan päivän kirkastumista vai lähdemmekö merelle? Tuleva väylä ei ollut kuitenkaan kovinkaan vilkas eikä siellä liikkuisi isoja aluksia, joten päätimme lähteä matkaan.

 Ajelimme hiljalleen ja varovasti eteenpäin. Vastaan ei tullut ainuttakaan toista venettä.
 

Eikä aikakaan kun sumu hälveni ja tilalle tuli aurinkoinen päivä ja pilvetön taivas. Pysähdyimme matkan varrella tankkaamaan, koska emme saaneet tankattua Skärinsundissa.

Nyt voin sanoa, että ollaan kierretty Ahvenanmaa ympäri. Tulimme Suomen puolelle nk. Ahvenanmaan yläkautta. Maisemat olivat jälleen kerran silmiä hivelevän kauniit, tietyiltä osilta hieman karua.

Kas, kuva kummelista =D. Tämä legi jäi mieleen, sillä näin elämäni ensimmäisen kerran ruokkeja! Pieni parvi lensi aivan meidän veneen ohi. Valitettavasti kuvaa en saanut sillä tilanne oli niin nopeasti ohi, mutta voin kertoa, että hetki oli ikimuistoinen. Linnut lensivät niin läheltä että näin selvästi jopa linnun nokan. Seuraava tavoite on, että saan ruokin myös kuvattua. 

Saavuimme muutaman tunnin jälkeen Korppoströmin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan tuttu, olen kirjoitellut satamasta esittelyä ennestään jo täällä. Pitkän merimatkan jälkeen oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään. Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa sataman kaupasta täydennystä jääkaappiin ja illalla saimme nautiskella saunan lämmössä. Täydellinen päivä!

Seuraavana päivänä jatkoimme jälleen matkaa, sillä halusimme viettää aikaa myös kahdessa muussa satamassa, jonne haluamme aina lomamme päättä. Niinpä suuntasimme Hangon ohi kohti Tammisaarta. Sää suosi meitä jälleen, meri oli tyyni ja kaunis kuin morsian. Piti ihan miettiä sitä, että miten lomasää olikaan suosinut meitä oikeasti todella hyvin Sen lisäksi, että aurinko oli paistanut oli myös tuulet suosineet matkamme etenemistä. Vain Utöstä jouduimme lähtemään päivää suunniteltua aikaisemmin, muuten saimme itse päättää etenemisen. Se on harvinaista herkkua se =).

Optimistinen purjehtija löytää tuulta myös tyynellä säällä =). 

Merivartiosto porhalsi ohi kova vauhtia. Olikohan heillä tehtävä päällä?

Saavuimme jälleen Hiittisten suoralle. Jännityksellä odotin, vieläkö kalasääsken pesällä olisi elämää. Ilokseni huomasin, että siellä oltiin kotona!

Ennen Hankoa näimme jälleen merikotkan. Se istua nökötti kalliolla. Odottelin kameran kanssa tovin, että se lähtisi lentoon (lentokuvan toivossa). Ei lähtenyt kotka lentoon ei. Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu kaukaa ja kropattu oikein urakalla =D.

Hangon edustalla oleva luotsi asema.

Jälleen oli pitkä merimatka takana ja saavuimme Tammisaaren vierasvenesatamaan. Tammisaari on koko meidän venekunnan mielestä yksi kesän ihanimmista kaupungeista. Koska oli luvattu aurinkoisia päiviä, päätimme viettää aikaa Tammisaaressa parikin yötä. Vierasvenesataman vieressä on nimittäin ihana uimaranta. Olen kirjoitellut Tammisaaren vierasvene satamasta aikaisemmin mm. täällä.

Tammisaaresta annan vielä hyvän ruokavinkin. Nimittäin Pup Niska löytyy myös Tammisaaresta, ihan vierasvenesataman vierestä. Sieltä saa maailman parasta peltileipää, Ahvenanmaalaista pizzaa. Suosittelen.