Hirvikartano

Ollessamme pääsiäisen vietossa Keski-Suomessa, kävimme tutustumassa aivan ihanaan paikkaan, Ravintola Hirvikartanoon. Paikka löytyy, kun ajaa Jämsässä Himokselta kymmenen kilometriä metsään, Hirvivuoren juurelle.

Ravintola Hirvikartanon päärakennus on vanha kartano, joka takaa todella lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

Kartanon eteisessä pääsee fiilistelemään heti "hirvijuttuja". Seinältä löytyi hirvensarvia. Sain kuulla, että hirvi pudottaa sarvet joka vuosi. Naaras ja nuori uroshirvi ovat puolestaan sarvettomia. Mietin heti, että mitä ne ovat sitten ne lapiosarvet, joista metsästäjät aina puhuvat? No selvisihän sekin, uroshirven sarvet ovat joka vuosi entisiä suuremmat. Suurimmillaan silloin kun uroshirvi on noin kymmenen vuoden iässä.

Pidin kovasti eteisen talonpoikais sisustustyylistä. Muistoksi oli mahdollista osataa hirviaiheisia tuliaisia kotiin viemisiksi.

Tupaan oli katettu pöydät valmiiks kahdelle seurueelle. Me emme syöneet tällä kerralla, mutta vakuutan, että seuraavalla kerralla aivan varmasti. Niin herkulliset ja makuhermoja kutkuttavat tuoksut tulivat keittiön puolelta.

Ravintola Hirvikartanossa tarjoillaan heidän sanojen mukaan "konstailematonta maalais-gourmet ruokaa". Moni raaka-aine tulee läheltä, se jos mikä takaa puhtaan ja aidon makuelämyksen. Vai miltä kuulostaa esim. katiskan saalis; voissa paistettua kuhafilettä puolukkakastikkeella, tillikermaperunaa ja juureksia. Tai hirvenkäristystä perinteiseen tapaan, sitruuna risottoa, marinoituja Kitkan muikkuja tai hirvivoudin bravuri, ihan vain muutaman listalta mainitakseni. Minulle ainakin tuli jo vesi kielelle!

Ihastelin kartanon sisustuksen kauniita yksityiskohtia. Kaikki oli todella hyvällä maulla tehty.

Sen lisäksi, että Hirvikartanolla saa vatsan täyteen hyvää ruokaa, sillä on tarjolla myös todellinen elämys. Ravintolan lisäksi paika on pieni eläintarha. Heillä on tällä hetkellä (3/2016) kolme hirveä, pari poroa ja muutama täpläkauris.

"Hei, minä olen Matti-Esko ja tykkään todella paljon ihmisistä. Olen tullut tänne Hirvikartanoon Ranuan eläinpuistosta. Täällä kartanossa minusta pidetään hyvää huolta ja saan tavata monia mukavia vieraita".

Kuvitelkaa eteenne iso eläin ja kertokaa se kymmenellä. Matti-Esko oli valtavan kokoinen ja komea. En olisi ikinä uskonut, että hirvi voi olla noin sympaattinen eläin. Matti-Esko tykkäsi kovasti rapsutuksesta ja omistajan mukaan hän tulisi mielellään syliin, jos vain mahtuisi =D. Minä olin hetkessä myyty tämän komean uroksen edessä!

Hirvellä on "nenässä" tuollainen karvaton kolmio, turpapeili. Sen avulla hirvi haistaa kaiken kolmen kilometrin päähän, miettikää! Oli aivan ihanaa tutkailla tätä upeaa eläintä näin läheltä.

 Otettiin me vähän Matti-Eskon kanssa leipääkin, sain samalla häneltä suukon! Voi että miten pehmoinen nenä oli. Matille on tulossa piakkoon oikea morsian Ähtärin eläinpuistosta, jes! Ei ole kenenkään hyvä olla yksin =D.

Olisin voinut viettää Matti-Eskon kanssa koko loppupäivän, mutta lähdimme katsomaan vielä poroja ja täpläkauriita. Ja ai niin, ruokalistalla olevaa hirvikäristystä ei tehdä omista eläimistä, ne lihat tulevat metsästäjiltä. Nämä hirvet ovat lemmikkejä, eikä lemmikkejä syödä.

Porot olivat myös aivan ihania ja sympaattisia eläimiä. Tosin ne tuntuivat niin pieniltä komean uroshirven jälkeen =D. Niin nätisti ottivat makupaloja kädestä, kun sain niitä tarjoilla heille. Pehmeä oli "nenä" heilläkin. Tiesittekö, että poro on peuran puolikesy muoto, jonka ihminen on ottanut kotieläimekseen.

Eikä nuo söpöydet poroihinkaan vielä lopuneet. Ihania olivat myös nämä täpläkauriit! Heille pääsi antamaan myös herkkuja. Eläimet osasivat käyttäytyä hyvin, heitä on koulutettu siten, että ei saa nousta ihmistä vasten.

Mums mums, hyvälle maistuu heinä. Suomeen täpläkauris tuli 1930-luvulla, silloinhan sen nimi oli kuusipeura. Keskiajala näitä kauniita eläimiä tuotiin linnojen ja kartanoiden pihaan koristeeksi ja metsästettäväksi.

Hirvikartano on monipuolinen paikka. Sitä voi vuokrata myös yksityiskäyttöön tai vaikkapa firman juhliin. Kartanon päärakennuksen lisäksi löytyy myös tunnelmallinen kota. Täällä voisi viettä sukujuhlia tai vaikkapa synttäreitä.

Kuten itse kartanossa, myös täällä oli otettu jokainen yksityskohta hienosti huomioon. Pehmoiset lampaantaljat suorastaan kutsuivat syliinsä. Kodassa on talvellakin lämmintä, ihan lattiaa myöten. Eikä täällä tarvitse syödä herkkuja sylistä päreen päältä, vaan tarvittaessa saadaa oikeat pöydät käyttöön.

Ravintola Hirvikartano on jäämässä nyt pienelle tauolle, mutta kesällä ovat auki jälleen täysillä. Listää tietoa tästä upeasta paikasta ja mm. aukioloajoista voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Sivuilta löytyvät myös hyvät ajo-ohjeet. Opasteita oli matkan varrella niin paljon, että jopa tällainen blondi autoilija löysi hyvin perille. Hirvikartanon nettisivuilla on myös kattavasti tietoa eläimistä.

Joten jos liikut Jämsän suunnalla, poikkea ihmeessä täällä. Matkaa on vain kymmenen minuutin verran Himokselta. Lupaan, että saat sellaisen eläimellisen elämyksen, ettet vielä keskaan ennen ole kokenut. Matti-Esko jäi ainakin minun sydämmeen ikuisiksi ajoiksi =D.

Kevätseurantaa Suomenojalla

Saavuimme tänään pääsiäisen vietosta Keski-Suomesta. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja päivä oli mitä keväisin, joten päätimme mennä katsomaan, mitä kuuluu Suomenojan lintujärven kevääseen. Ja hyvää sinne kuului!

Ensin näytti vähän siltä, että tilanne on samanlanen kuin talvella. Järvi oli vielä jäässä ja hiljaista oli. Vain muutaman tintin ääni kuului.

Kiersimme järveä ympäri ja voimalaitoksen kohdalla olevan lintutornin luona olikin järvi jo osittain sulanut. Siellä oli jo kovasti elämää! Paikalla oli normi sorsien lisäksi jo nokikanoja, telkkiä ja punasotkia. Linnut olivat melko kaukana järvellä. Tämä nokikana oli vallannut itselleen jo The pesäpaikan =D. Siinä hän paistatteli päivää auringon lämmössä.

Kova sutina ja pesäpaikan valtaaminen kävi täälläkin.

Neuvottelu, mitä kaikkea hyvään pesään tarvitaan. Selvästi käskynjako käynnissä =D.

Perus sorsa ilahduttaa minua myös joka kerta. Sympaattinen kaveri.

Telkän soidinmenoja on todella vekkulia katsella. Uroksella on niska niin nöyränä että =D. Naaras on ihan cool, antaa sen nyt vielä vähän aikaa tehdä itseään tykö =D.

"Kyllä minä taidan tuosta uroksesta oivan ukkokullan saada..."

Räjähtänyt osmankäämi. Tuli meleen tikkupulla nuotiolla =).

Suomenojalle oli tuotu uusia linnunpönttöjä edellisen vierailuni jälkeen. Luin heidän nettisivuilta täältä, että uusia pönttöjä oli aseteltu paikoilleen kaiken kaikkiaan 14. Pönttöjä oli laitettu telkälle, kottaraiselle, puukiipijälle, kirjosiepolle ja tiaisille. Ennestän alueella oli kuusi pönttöä, joten nyt on kaiken kaikkiaan 20 lintukotoa paikalla. Ylellä on menossa tempaus Miljoona linnunpönttöä. Tavoitteena on saada kasaan nimen mukaisesti miljoona linnunpönttöä. Jokainen voi osallistua talkoisiin. Oman pöntön voi käydä rekisteröimässä heidän nettisivuilla täällä. Pönttöjä on rekisteröity tällä hetkellä (28.3.2016) jo 422 498 kappaletta! Ei mene kauaa kun on puolimiljoona jo rikki. Tässä on todella mukava koko perheen yhteinen harrastus. Rakennetaan ensin yhdessä pönttö, tehdään asennusretki metsään ja sitten vain jännittämään, että millaisia asukkaita saadaan vuokralle =D.

Piipahdimme myös ruokinta ja seuranta paikalla. Seisoskelin kamerani kanssa hiljaa paikallani kun kuusitiainen tulla tupsahti ihan eteeni. Meinasi olla pitkä putki liian pitkä (sen lähin tarkennusetäisyys on 1,8 metriä). Kuusitiaisen erottaa hömötiaisesta siitä, että kuusitiaisella on valkoinen kolmio niskassa.

Mitä olisikaan kevät ilman ensimmäisten leskenlehtien löytämisen riemua. Joka kerta minun sisälläni innostuu se pieni tyttö näistä kukista. Kuin pienet auringot!

Kevään ensimmäinen kotilo! Hän oli joutunut kolariin, koska kotilo (vai onko se kotelo) oli hieman rikki. Silti se venytteli sarviaan auringossa. Kyllä se nyt on niin, että tästä alkaa kevätseuranta toden teolla. Ihanaa alkavaa keväistä viikkoa teille kaikille!