Hyvää uutta vuotta 2017

Tänään vietetään vuoden viimeinen päivä. On ollut mukavaa muistella, mitä kaikkea vuosi 2016 toikaan tullessaan. Me teimme ainakin unelmiemme kesälomareissun Tukholman saaristoon. Ja vietettiin meidän venekunnassa myös pyöreitä syntymäpäiviä =D. Mennyt vuosi oli muuten melko tasainen ja hyvä niin. Se ei sisältänyt ainakaan mitään ikäviä yllätyksiä. Mennyt vuosi oli hyvä vuosi.

Tänään pakostakin tulee ajatelleeksi, että mitähän kaikkea se uusi tuleva vuosi tuokaan tullessaan? Sen tietää varmuudella vuoden päästä tähän samaan aikaan. Minä en aio tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, yritän elää tulevan vuoden sillä viisaudella ja harkinnalla kuin menneenkin vuoden. Teen parhaani, rakastan lähimmäisiä ja pidän positiivista asennetta yllä. Eiköhän sillä taklata tuleva vuosi.

Ennen kaikkea haluan kiittää koko sydämestäni teitä kaikkia blogiystäviäni, jotka olette olleet mukanani kuluneessa blogivuodessa! Olen saanut teiltä paljon ihania kommentteja ja ne ovat rohkaisseet jatkamaan bloggaamista edelleenkin.

Toivon teille kaikille onnea ja iloa, sekä hyvää oloa uuteen tulevaan vuoteen 2017! Tuokoon se tullessaan seikkailuja, yllätyksiä ja myös ihan sitä tavallista ja turvallista elämää. Nähdään ensi vuonna =).

Hyvää uutta vuotta 2017!

Hyvää ja rauhallista joulua

"Taas tultiin jouluun ja riemuita saa kun vuosi on mennyt

käy uusi oven taa.."

Toissapäivänä oli talvipäivän seisaus ja käännyimme kevättä kohti, päivät pitenevät. Sehän tietää, että veneilykausi on joka päivä vain lähempänä ja lähempänä =D. Joulukiireet alkavat helpottaa ja on tullut aika hiljentyä joulun viettoon, kukin omalla tavallaan, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Toivon teille kaikille oikein ihanaa ja leppoissaa joulun aikaa.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Tuomaan markkinoilla

Meidän perheen yksi joulunalusperinne on käydä Tuomaan markkinoilla. Lauantaina oli mukava raikas pakkassää, joten lähdimme katsastamaan tämän vuoden markkinat. Otin matkaan mukaan Canon Eos M10 minijärkkärini. Halusin nähdä, mihin tuo pieni kompakti kamera pystyy hämärässä. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä kameralla.

Markkinat kestävät aina 22.12. saakka ma-pe klo 11–20, la–su 10–19, joten vielä ehtii siellä käymään ja tekemään vaikkapa jouluostoksia. Katsotaanpa mitä kaikkea siellä oli (ja mihin se kamera pystyi =D).

Olen aina tykännyt valtavasti Senaatintorista ehkäpä juuri tämän komean tuomiokirkon vuoksi. Se on niin kaunis ja niin keskeisellä paikalla.

Ihana karuselli oli tänäkin vuonna Tuomaan markkinoilla. Siihen oli melkein koko karusellin ympäri menevä jono. Olemme useina vuosina ajaneet sillä kierroksen, vaan tällä kerralla emme jääneet jonoon. Hieman oli raikas tuuli paikanpäällä, vaikka vaatetta tulikin laitettua melkoisesti päälle.

Keskellä markkinoita oli herkuttelualue, josta sai ostaa jouluisia makuja maisteltavaksi. Ympärille oli rakennettu mukavia tuulensuoja "soppeja" tuolien ja pöytien kera. 

Myyntivalikoimissa oli vaikka mitä. Oli ruokaherkkuja, oli tonttuja, taottuja asioita ja ihan kaikkea siltä väliltä. Nämä tonttuasetelmat olivat minusta vallan viehättäviä!

Meidän perhe tykkää kovasti kalasta, joten kotiin viemiseksi lähti muikkusäilykkeitä. Ostimme myös toisen satsin joulupukin konttiin lahjaksi isälleni, joka on suorastaan hulluna kalaan. Lahja ei paljastu, sillä hän ei seuraa blogiani... kait =D. Herkut ovat oiva lahja sellaiselle, jolla on jo kaikkea elämän varrella ennättänyt kertymään.

Kipparini innoittamana kiipesimme ihailemaan markkinoiden valomerta suurkirkon rappusille. Sieltä olikin vallan upeat maisemat katsella.

Tässä koko komeus. Tämä kuva on otettu kännykällä, siinä on mukava panoraamatoiminto.

Espan puistosta nappasin vielä kuvan... olisiko tämä nyt siten joku saksanhirvi tai jotain. Minusta pikkukamerani pärjäsi ihan kohtuullisesti hämärässä ja se oli mukavan kevyt kaveri matkassa mukana.

Alkuillasta matkalla markkinoille kuvasin tämän pallon Mannerheimintiellä. Olen hankkinut minijärkkäriini 55-200mm objektiivin. Halusin testata, minne saakka se oikein "kantaa". Kyllä sen kanssa pärjäisi kaupunkiolosuhteissa ihan mukavasti.

Jouluun on aikaa enää vajaat kaksi viikkoa, joten tohina sen kuin lisääntyy. Muistetaan kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti ja fiilistellä näitä joulunalus asioita. Jouluhan on kerran vuodessa vaan =D.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään on 99. kerta, kun saamme juhlistaa itsenäistä Suomeamme. Kiitos ja kunnia tästä kuuluu yksinomaan kaikille sotiemme veteraaneille. Myös oma vaarini osallistui aikanaan itsenäisyytemme lunastamiseen.

Suomen kansallislintu on laulujoutsen. Näin luontoihmisenä halusin laittaa kuvan tänä tärkeänä päivänä juuri joutsenesta, tästä kauniista valkoisesta linnusta. Pahoittelen, että kuva on kyhmyjoutsenesta, sillä kuvaa laulujoutsenesta minulla ei vielä ole (pitääkin ottaa to do listalle).

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille suomalaisille!

Hyvää ensimmäistä adventtia

Voi kauhistus miten tämä (kin) vuosi on mennyt nopeasti. Ensi viikolla alkaa joulukuu ja tänään vietetään jo ensimmäistä adventtia. Sanovat, että mitä vanhemmaksi tulee, niin ajan kuluminen vain kiihtyy. Voin allekirjoittaa tuon täysin! Pitäisi vain muistaa aika ajoin pysähtyä nauttimaan hetkistä, juuri siitä mikä on sillä hetkellä käsillä, ettei elämä meni vallan ohi.

Tein tänään ensimmäisen adventin kunniaksi riisipuuroa. Voi että maistui pitkästä aikaa tosi hyvälle. Puuroon tulee tietenkin lisätä kanelia, sokeria ja voita. Mistähän se johtuu, että sitä ei tule muulloin keiteltyä, kuin joulunaikaan? Seuraavaksi kaivelen esille jouluvaloja. Meille on tullut tavaksi laittaa ne esille ensimmäisenä adventtina. Siitä sitten pikku hiljaa lisäillään muutama joulukoriste esille. Itsenäisyyspäivänä oli minulla ja minun äidilläni aina tapana leipoa pipareita. Olen jatkanut tätä perinnettä Juniorin kanssa. Silloin soitellaan samalla ensimmäiset joululaulut pipareita paistellessa ja maistellessa =D. Tästä alkaa hiljalleen joulunodotus meidän venekunnassa. Minkälaisia perinteitä joulun odotuksen suhteen teillä on?

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia ja rauhaisaa joulun odotusta teille kaikille!

Uusi vanha kuva

Jostain syystä minulle tulee mustavalkokuvasta mieleen aina vanha kuva. En jostain syystä osaa ajatella mustavalkoisuutta tehokeinona, vaikka sitä se juuri on parhaimmillaan. Ehkä mieleeni on juurtunut tuo vanhan ajatus siitä, että ennen kaikki kivat olivat mustavalkoisia. Sitten myöhemmin tulivat värikuvat, joista värit haalistuivat hassusti =D. Pyörittelin tänä iltana aikani kuluksi muutamia valokuvia, joista tein mustavakoisia käyttämällä Nik Collectionin Silver Efex Pro Pluginsiä Lihgroomissa. Kuvankäsittely jakaa ihmiset ja mielipiteet. Itse tykkään, että se on toiseksi kivointa heti itse valokuvaamisen jälkeen koko harrastuksessa. Kuvankäsittelyssä voi kokeilla rajattomasti niin omia taitoja kuin hyvänmaun rajaa. Tässä kohtaa vuodenaikaa kuvauskohteita on vähän harvakseltaan, joten pyöritellään sitten vanhoja kuvia uuteen kuosiin =D.

Tämä rakennus sijaitsee Utön saarella. Itse rakennus on vanha eikä ympärillä ole mitään, mikä paljastaisi kuvan pari vuotta sitten otetuksi. Kuva voisi siis olla oikeasti vanha (paitsi että se on digitaalisessa muodossa).

Laivat odottavat Ruotsissa Waxholmin satamassa matkustajia. Tämä kuva on jo vähän muuttunut keltaiseksi ajan saatossa. Onhan se sentään otettu viimekesänä, monta kuukautta sitten =D.

Saltsjöbadenista näin vanhoja kuvia paikanpäällä, jotka olivat mustavalkoisia. Piti ihan pakosti kokeilla, miten viime kesänä otettu kuva toimisi. Tuleeko tästä vanhan ajan fiilis? Olikohan ennen vanhaan kukkaruukkuja tuhkakuppeina?

Tämä kuva on Suomenlinnasta ja ympäristö on vanha. Laivakin on vanha, tosin uutta tuotantoa. Miehistöllä on vanhaan aikaan sijoittuvat vaatteet. Tätä voisi melkein luulla vanhaksi kuvaksi, vai mitä?

Maisema Suomenlinnan rannalta viime kesältä.

Porvoossa oli paljon tarjolla vanhoja rakennuksia. Jos ihmisten vaatteet eivät paljasta, että kuva on viime elokuulta, niin autot paljastavat sen viimeitään =D.

Porvoon makasiinit ovat oikeasti vanhoja. Olisi tosi kiva nähdä näistä otettu, oikeasti vanha kuva. Tässäkin kuvassa on ainakin kolme elementtiä, jotka kertovat, että kaksituhatta luvulla eletään.

Toimiiko hirvi mustavalkoisena? Hmmm... ei ehkä välttämättä. Tästä tulikin mieleen, että en ole juurikaan koskaan nähnyt eläimistä otettuja vanhoja valokuvia. Muista siis kuin hevosista ja lehmistä, villieläimistä. Johtuukohan se siitä, että ennen vanhaan ei ollut niin hyvää kalusta luontokuvaukseen. Rakensivatkohan silloiset ihmiset koskaan piilokojuja eläimiä kuvatakseen?

Kökarin saaren hautausmaalla oli vanhapuoli, joka oli oikeasti vanha. Kuva tosin on kaksi kesää sitten otettu =D.

Tällaisia pohdintoja tältä illalta mustavalkokuvista. Mitä mieltä itse olette? Katsotteko mieluummin värikuvia vai mustavalkokuvia? Itse huomasin kuvia käsitellessäni, että esim. taivaasta sai irti enemmän mustavakokuvissa. Pilvet näkyvät paljon vahvemmin. Samoin näkyivät myös kameran kennolla olleet roskat =D. Nic Collectionissa on muitakin pluginejä kuin tämä mitä käytin. Ne ovat ilmaisia ja pääset lataamaan ne itsellesi täältä. Jos vaikka innostuisit kokeilemaan=D.

Kuusi kuvaa kesästä

Nappasin Vikki kuvailee blogista haasteen, kuusi kuvaa kesästä. Minusta tämä haaste sopii tähän aikaan vuodesta kuin nenä päähän. Kaunis valkoinen lumi on poissa ja täällä Etelä-Suomessa totuttu harmaus on jälleen paikalla. Silloin on mukava palata menneeseen kesään. Ajattelin, että tämä haaste on myös helppo, sillä kesäkuviahan minulla riittää... ja siihen se helppous sitten loppuikin. Apua, mikä valitsemisen vaikeus, kesäkuvia oli kerta kaikkiaan aivan liikaa =D. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuuteen seuraavaan kuvaan.

Tämä ensimmäinen kuva on otettu Suomen Utöstä. Paikka on tähänastisista näkemistäni yksi ihan parhaista. Tämä saunamökki on majakan lisäksi yksi kuvatuimmista paikoista Utön saarella.

Toiseksi kuvaksi valitsin Korppoon satamasta ottamani kuva, jossa kesäpäivä alkaa kääntyä pikku hiljaa iltaan. Tästä tulee minulle niin mieleen kesäillat merellä.

Kesä ilman perhosia ei olisi kesä. Kolmanneksi kuvaksi tämä apollo, joka tuli kuvattua tänä kesänä Ruotsin Utön saarella.

Neljäs kuva on mereltä. Tämä se on minulle niin kesää! Reilu viisi kuukautta enää ja päästään jälleen merelle.

Viidentenä kuvana kuva metsästä. Metsässä on mukava käydä minä vuodenaikana tahansa, mutta erityisesti kesällä. Metsässä sielu lepää ja akku latautuu.

Viimeiseksi kuvaksi valitsin kuvan lehtohepokatista, jonka kuvasin toissa kesänä Elisaaressa. Minäkään en nimeä mitään blogia haasteen saajaksi, vaan toivon, että mahdollisimman moni nappaisi haasteen itsestään. Täytetään blogit kesällä =D.

Tyhjää parempi

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

 "No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!