Merenrannalla

Viime lauantaina lähdimme ulkoilemaan Kaivopuiston rannoille. Pakkanen oli yhdessä veden kanssa saanut uskomattomia taideteoksia aikaiseksi.

Päivä oli pilvinen, aurinko kajasti vain hieman pilvien välistä. Sinisellä tunnelmalla mennään tälläkin kertaa =). Tästä kivikasasta tuli mieleen iglu.

Vielä oli joku vesillä! Oli hauskaa kuunnella, kun alus halkoi jäätä mennessään. Melkoinen tunnelma, olisi ollut jännää olla kyydissä.

"Vain vana jäi kun laivasi lähti, se peittyi iltaan punertavaan, Ja sitten syttyi taivaalle tähti, en enään nähnyt mastoakaan. Taas väli matka kasvoi ja soimaan se kaikki kielet kaipuuta sai...". Yö saaristossa on yksi minun suosikki tangoista, Arja Korisevan laulamana tietenkin.

Pakkanen ja vesi olivat yhdessä muovanneet kauniit kerrostumat kaislikkoon.

Eikö olekin melko arktinen tunnelma =D.

Jään alla oli aivan oma salainen maailma. Tämä voisi olla vaikka jääkuningattaren valtakunnasta.

Erään kävelysillan alle oli muodostunut jäästä pitsiverho. Kyllä luonto saa ihmeitä aikaiseksi, kun vain on oikeat olotuhteet.

Kaivarin retkeltä on lisää kuvia luvassa, joten pysy "kanavalla" =).

Sininen hetki metsässä

Joulun jälkeinen pimeys oli yht äkkiä poissa. Aurinko paistoi monena päivänä ja luntakin saatiin sen verran, että oli huomattavasti valoisampaa. Olin viikolla katsellut kateellisena monissa blogeissa mitä upeimpia kuvia pakkasesta. Vasta kun saapui viikonloppu, pääsin minäkin vihdoin kameran kanssa metsään valosan aikaan.

Pahimmat pakkaset olivat jo hellittäneet ja paras huura oli poissa. Silti metsässä oli todella kaunista. Oli kuin joku olisi käynyt heittämässä pumpulia ympäri mäkiä. Meillä on onni asua aivan metsän laidassa, vaikka asummekin pääkaupunkiseudulla.

Kesällä nämä puskat ovat täynnä mustikoita. Nyt ne peitti kaunis valkoinen pumpulipeitto. Nautin auringosta täysin rinnoin. Sitä oli ollut niin ikävä. Jotenkin se vain jännittävällä tavalla piristää ja antaa iloa elämään. Olen aina tykännyt auringosta.

Meidän metsässä (tai siis emme me sitä omista) on paljon eläimiä. Jäniksiä näkee pihassakin, parhaimmilla on ollut kolme yhtäaikaa. Mitkä lie kokoontumisajot =). Olen nähnyt metsässä myös kettuja, kauriita ja kesällä jopa kerran vaskitsan. En ollut ikinä nähnyt sitä aikaisemmin. Hetki meni ihmetellessä, ennen kuin tajusin, että kyseessä ei ollut käärme. Nyt ne ovat talviunilla.

Olenhan kertonut, että majakoiden, lokkien, meren, italian, muumien, valokuvaamisen, kivien, kallioiden (lista on loputon), lisäksi rakastan käkkärämäntyjä? Niitäkin löytyy meidän lähimetsästä. Minusta niissä on jotain karua ja kaunista, jotakin paljasta. Siinä ne seisovat, vaikka kaikki on riisuttu päältä.

Mitäs sanotte, eikö olekkin kainista luonnon taidetta?

Tässä on kelokin saanut hieman pumpulia kylkeensä =).

Metsä on paikka, jossa sielu lepää ja henkinen akku latautuu ihan kaikkina vuoden aikoina. Kesällä saa nauttia väriloistosta ( ja hyttysistä), syksyllä kauniista ruskasta ja metsän antimista. Talvi tuo raikkaan ja viileän tuulahduksen väliin valkealla peitteellä ja sitten koittaakin kevät. Luonto herää henkiin ja näyttää kuinka on voimissaan talvilevon jälkeen. Pidän jokaisesta vuodenajasta.

Tässä piti heittää lumeen ihan vatsalleen ja laittaa macro kiinni kameraan. Sitten etenen kuin sissi sodassa, ryömien kohti kuvauskohdetta. Toivottavasti hirmuisen moni naapureista ei ollut ikkunassa =D.

Näiden melko sinisten hetkien ja tämän lumitupsullisen myötä toivotan teille ihanaa viikon jatkoa. Liikkukaa luonnossa ja nauttikaa sen rauhasta.

Mietteitä valokuvaamisesta

Kuten aivan blogini alussa totesin, olen harrastanut valokuvaamista jo kolme vuotta ja reilusti yli puolet tuosta ajasta laukonut kameran automaatti asennolla. Joo-o, ihan kivoja kuvia on tullut silläkin. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan oppia oikeasti valokuvaamaan. Käyttämään kameran säätöjä ja että se olen minä kameran takan, joka määrä, millainen kuvasta tulisi, ei kameran automaattisäätö.

Blogini ensimmäisessä postauksessa olin sitä mieltä, että kuvia ei saisi käsitellä. Että kuva tulisi osata ottaa niin hyvin, ettei sitä tarvitse käsitellä. Nyt kun olen perehtynyt aiheeseen paremmin, käymällä jopa kuvauskurssilla, olen oppinut, että kuvaaminen digiajassa on kaksi jakoista. Ensin pitää ottaa hyvä kuva. Siis sellainen, jossa säädöt ovat jotakuinkin kohdillaan. Ja sitten hienosäätö tehdään kuvankäsittelyllä. Sen avulla voi jopa pelastaa pieleen menneen kuvan. Kaikkia kuvia ei toki tarvitse käsitellä, osa on hyviä ihan selaisenaan (tai ainakin minun silmää miellyttää). Ja osa voi olla niin pielessä, että niille ei ole kuvankäsittelyssä enään mitään tehtävissä.

Ankara opiskelu aiheen parissa on siis käynnissä. Hankin ennen joulua itselleni Lightroom 5 kuvankäsittelyohjelman. Asensin ohjelman koneeseeni ja kun avasin sen, meinasin lentää pyrstölleni (onneksi istuin jo valmiiksi sohvalla). Ei  m i t ä ä n  käsitystä siitä, kuinka ohjelmaa tulisi käyttää. Toimintalogiikka oli totaalisen erilainen verrattuna muihin kuvankäsittelyohjelmiin. Iski epätoivo, että mitä tuli ostettua (onneksi sain sen sentään alennuksella).

Ei auttanut muu kuin ottaa härkää sarvista kiinni, piti ostaa opas. Tovin jouduin odottelemaan, sillä Pekka Potkan kirja Photoshop Lihgtroom 5 valokuvaajille ilmestyi vasta tammikuun puolivälissä. Sellaisen posti toi minulle menneellä viikolla ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Teos on todella hyvä ja ennen kaikkea asiat on todella hauskasti kirjoitettu. Olen jopa nauranut pari kertaa äänneen Pekan jutuille. Voin suositella kirjaa lämpimästi. Lightroomin selätys on siis käynnissä =D.

Toinen perisyntini automaattiasennon lisäksi valokuvaamisessa on ollut se, että määrä korvaa laadun. Joka paikasta pitää ottaa monta kuvaa, varmuuden vuoksi. Kovalevyt paukkuvat kuvien määrästä. Lisäksi kuvaan "lennossa" jolloin ei ole aikaa zoomailla ja tuumailla, vaan pitää ottaa kuvat nopeasti. Merellä vene on liikkeessä, ulkona perhe liikkuu (ja äiti yrittää kuvata ja pysyä perässä). Olenkin ajatellut, että jossain vaiheessa otan sen kolmijalan mukaan (kunhan saan ostettua paremman) ja menen oikein valokuvaamaan. Lisäksi olen suunnitellut siirtyväni kuvaamaan RAW muotoon. Silloin ei tarvisisi ottaa niin montaa kuvaa samasta kohteesta.

Kaivelin tänään esiin toukokuussa 2013 ottamani kuvat mustikankukista. Nämä olivat RAW muodossa ja pääsin niihin vasta nyt käsiksi, kun hankin Lightroomin. Mikään vanhemmista ohjelmista ei niitä nimittäin avannut. Makailin mustikkapuskassa macroni kanssa ja kuvailin kukkia. Muurahainen tuli minua morjestamaan, joten sain kuvan hänestäkin =D.

"Hei sinä siellä kameran takana, oli kiva tavata, mutta minun pitää jatkaa matkaa"!

Valokuvaaminen harrastuksena on juuri siksi niin mielenkiintoista, että oppimista riittää. Koko ajan voi hioa omia taitoja ja haaveilla paremmasta kalustosta. Vinkiksi vielä teillekin, ketä valokuvaaminen kiinnostaa, että äskettäin on perustettu uusi blogi nimeltä Kuvakulmia. Blogissa käsitellään valokuvaamista, vinkkejä kuvaamiseen ja onnistumisen iloa ja mikä parasta, aiheet ovat kansantajuisia. Ei ohjekirjoja, vaan konkreettisia esimerkkejä ja vinkkejä. Minuun tämä blogi osui ja upposi samantien. Kannattaa käydä tutustumassa blogiin tästä. Siellä voi esittää myös toiveita, millaisia vinkkejä ja neuvoja tarvitsee juusi itse tarvitsee.

Tällaisilla mietteillä aloitellaan tämä tammikuun viimeinen viikko. Haavenna edelleen hyvä kuva, mutta usko siihen, että jonain päivänä sen otan, on vahva =D.

Aurinkoa teidän kaikkien arkeen!

Kuvahaaste osa 3

On jälleen aika paljastaa tammikuun kuva kuvahaasteessa. Nyt on vihdoin saatu myös lunta kuvaan, ihana vuodenajan vaatimusten mukaisesti =).

Hirmuisesti näin kallioinen maisema ei muutu vuodenajan mittaan. Alla Joulukuun ja marraskuun kuvat, joissa todella hauskaa on se, etteivät ne kerro vuodenajasta oikeasti yhtään mitään =D. Voisi luulla, että ne on otettu syys- ja lokakuussa.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Kuopion kauppahalli on herkuttelijan paratiisi

Kuopion torin laidalta löytyy sympaattinen kauppahalli. Halli on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1902 savolaisella lupsakkaalla meiningillä. Kauppahallista löytyy niin lihat kuin kalat, juustot, leikkeleet ja monenlaiset muut herkut  ja käsityöt. Ostosten lomassa voi istahtaa kahville ja maistella herkullisia leivonnaisia.

Tori on ollut Kuopiossa samalla paikalla jo vuodesta 1850 lähtien. Kauppatoria yritettiin kaunistaa ja jonkin asteinen kauppabasaari oli suunnitteilla jo 1882. Piirustuksia ei tuolloin kuitenkaan hyväksytty. Uusi yritys tuli ajankohtaiseksi 1897. Kauppahalli aloitti toimintansa elokuussa 1902. Hallin mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää heidän sivuiltaan tästä.

Junged tyylisen kauppahallin suunnitteli Johan Victor Strömberg. Hän oli syntyjään viipurilainen, mutta asui sittemmin Kuopiossa. Vuosien varrella hallia on remontoitu ja nykyisessä asussaan kauppahalli on ollut vuodesta 1973. Mennään seuraavaksi sisälle.

Kauppahallit ovat minusta jotenkin sympaattisia paikkoja. Asiakas saa palvelua, hyviä neuvoja ja vinkkejä ja lisäksi meiniki on ystävällistä. Kauppahallit ovat herkutteijoiden taivas =).

Minä ihastuin kauppahallin kattorakenteisiin ja lamppuihin. Se, että tilassa ei ollut välikattoa, antoi avaruutta ja kauniit kattorakennelmat olivat esillä. Värimaailma oli valittu oikein samoin kuin lamput. Molemmat antoivat minusta tilalle historian havista kertovan tunnelman.

Istahdimme mieheni kanssa nauttimaan Irene Partasen ihanista lihapiirakoista. Meidän mielestä jako menee Partasten kesken niin, että Irenellä on hyvät lihapiirakat ja Hannalla kalakukot. Miten se muuten on, kumpi on teidän mielestä parempi (jos pitäisi valita): Muikkukukko vai ahvenkukko? Minä pidän molemmista, mutta jos pitää laitta järjestykseen, niin kyllä se ahvenkukko tulee ensiksi.

Kuopion torin ja kauppahallin alue on ollut monta vuotta remontissa ja samaan aikaan myös Veljmies on ollut Siskotytön kanssa reissussa. Veljmiehen suunnitteli Heikki Konttinen ja veistos on tehty prossista. Siskotyttö kauppahallin toisessa päässä on sen sijaan kuvanveistäjä Taru Mäntysen käsialaa. Harmikseni siis kumpiaan ei ollut paikalla, olivat tulossa taikaisin "muutaman viikon" päästä. Niiden kuvaus jäi seuraavaan kertaan =).

Kauppahallin kauniita kattorakennelmia.

Elikkäs jos siis käyt Kuopiossa, niin hae ihmeessä herkut kauppahallista. Samalla saat kokea lupsakkaan savolaisen rennon tunnelman.

Kuopion Tuomiokirkko

Kuten ensimmäisessä Kuopiopostauksessa jo vilahtikin eräässä kuvassa, on Kuopiossa todella kaunus kirkko. Kirkko seisoo komeana Vahtivuoren mäellä. Kirkko on valmistunut pitkällisen rakennusprojektin tuloksena 1816. Tuomiokirkko on Kuopion ja koko hiippakunnan keskuskirkko ja se on Kuopion viides kirkko.

Joulun jäljiltä oli vielä kuuset koristamassa kirkon pihaa. Portaissa ei tarvinnut liukastella =).

Tuomiokirkon edessä olevasta puistosta löytyy Johan Vilhelm Snellmannin patsas. Hän muutti Kuopioon 1843 yläalkeiskoulun rehtoriksi. Pari vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Kuopiolaisen apteekkarin tyttären kanssa. Valitettavasti vaimo menehtyi kaksitoista vuotta myöhemmin lapsivuoteelle. Selmannilla on paikka Suomen historiassa, sillä hän vaikutti merkittävästi Suomen kielen asemaan ja markan käyttöön ottoon.

Kuopion Tuomiokirkko on myös tiekirkko. Olen aina miettinyt, että mitä mahtaa tarkoittaa tiekirkko. Olen nähnyt teiden varsilla opasteitakin tiekirkkoihin. Nyt päätin selvittää. Tiekirkko on toimintomuoto, jossa matkailureittien varsille sijoittuvat kirkot pidetään avoimina kesäaikaan arkisin. Näin matkailijat voivat piipahtaa tutustumaan kirkkoon.

Käydäänpä kirkkoon sisälle.

Astuttaessa kirkon ovista sisää, tervehtii vastaantulijaa alttarialue. Tyyliltään kirkko on uusklassinen. Alttaritaulussa on kuvattu Kristus ristillä ja sen on maalannut Pietarilainen Berndt Abraham Godenhjelm. Taulusta löytyy jäljennökset Pieksämäeltä ja Suonenjoelta.

Koska oli menossa joulunaika, löytyi alttarialueelta kaunis seimi.

Tässä itse ensimmäisen joulun päätähti onnellisten vanhempien kanssa =).

Alttarialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsi saarnastuoli

Alttarialueella oikealla sijaitsivat kuoriurut. Urut on valmistanut ruotsalainen Robert Gustavsson. Varsinaiset kirkon pääurut (kuvassa alla) sijaitsivat pääsisäänkäynnin puolella lehterillä. Ne on rakentanut tanskailsen Bruno Christensen & Sønner Orgelbyggeri.

  Istumapaikkoja kirkossa on kaikkiaan 1400 henkilölle.

 Pääkäytävältä lähtee molemmille puolille "siivekkeet", joissa on lisää istumapaikkoja.

Toisesta siivestä löytyi kaunis taulu ja sen edessä oli paikka, jossa oli mahdollisuus sytyttää kynttilä.

Kirkossa oli kauniit vaalaisimet. Alla vielä pari yksityikohtaa ulkopuolelta.

Tuomiokirkossa käy vuosittain reilut 100 000 ihmistä, läheltä ja kaukaa. Se on ollut Kuopiolaisten arjessa mukana monien sukupolvien ajan ja palvelee edelleen tulevia sukupolvia. Kirkko oli kaunis, joten kun käyt Kuopiossa, käy ihailemassa myös tätä kaunista kirkkoa.