Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta! Miten tämä aika vierähti näin nopeasti? Kun aloitin blogini pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin, että tuskin kukaan jaksaa lukea näitä minun juttunani. Saatikka katsella kuviani. Vaan miten kävikään, eilen meni 100.000 lukukerran raja rikki! Uskomatonta, olen niin onnellinen ja aivan otettu tästä kaikesta. Blogini myötä olen saanut uusia ihania blogiystäviä, mielenkiitoisia kommentteja ja keskusteluja. Samalla on tullut dokumentoitua vuodenaikoja, kesäloma reissuja, luontoa, valokuvaaminen on lähtenyt lähes käsistä =D. Olen myös itse tutustunut moniin upeisiin blogeihin, bloggareihin ja päässyt ihastelemaan kauniita valokuvia.
Suurin kiitos kuuluu teille ihanat lukijani ja blogiystäväni! Jokainen kommentti on innostanut ja lämmittänyt mieltäni valtavasti. Tästä on ilo jatkaa. Uusia lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin mukaan, lämpimästi tervetuloa teille kaikille! Ja koska osa teistä lukijoistani on ulkomailta, so I wish all my blogs readers to welcome! You make me happy all thanks!
Tämä kuva on otettu viime kesälomalta Eestistä matkalla Kuivastusta Pärnuun. Meri oli tyyni ja edessä ei mitään. Vain taivas ja meri, kaksi sinistä ihanaa ja rakastamaani elementtiä luonnosta. Tunnen vieläkin tuon ihanan fiiliksen ja meren raikkaan tuoksun. Kuvien kautta pääsee palaamaan ihaniin hetkiin aina uudelleen ja uudelleen.
Jälleen on tullut uuden loman aika, joten blogi hiljenee reiluksi pariksi viikoksi. Vinkkiä siitä, minne lomamme suuntautuu, saa seuraamalla Instagramia. Luvassa on merta, lämpöä ja aurinkoa. Ja tuliaisina tulee tietenkin muistikortit piukeena valokuvia =D.
Aurinkoista kevättä teille kaikille!
lauantai 28. helmikuuta 2015
torstai 26. helmikuuta 2015
Tulppaanit - kevään ensi merkki
Ihan heti alkukeväästä on ihanaa, kun tulppaaneita on jälleen tarjolla kaupoissa. Niistä tulee heti niin keväinen fiilis! Tulppaanit on niin minun lempikukkia (yksiä niistä =D). Värejä ja muotoja on tarjolla vaikka millä mitalla. Jokainen löytää varmasti itselleen mieluisat. Värejä yhdistelemällä saa aikaiseksi ihania väriyhdistelmiä ja kimppuja. Ja mikä näissä upeissa kukissa on parasta, ne eivät ole hinnalla pilatu! Raaski ostaa ihan itselle vaikka arkea sulostuttamaan, vaikka parikin kimppua.
Nämä kauniit tulpaanit sain ystävänpäivänä ihanalta ystävältäni. Voi miten iloiseksi tulin! Pakohan niitä oli kuvata. Vallankin tuo valkoinen, jossa oli violetti raita, kaunis!
Tulppaanin sisältä avautuu ihan oma palstelli maailma. Sukelsin kukkaan macron kanssa.
Inostuin näistä niin paljon, että ostin itselleni seuraavan viikonloppun lisää uusia tulppaneja sen kunniaksi, että saimme Juniorin takaisin kotiin hiihtolomalta. Niin kovasti häntä oli jo ikävä =).
Nämä kauniit tulpaanit sain ystävänpäivänä ihanalta ystävältäni. Voi miten iloiseksi tulin! Pakohan niitä oli kuvata. Vallankin tuo valkoinen, jossa oli violetti raita, kaunis!
Tulppaanin sisältä avautuu ihan oma palstelli maailma. Sukelsin kukkaan macron kanssa.
Inostuin näistä niin paljon, että ostin itselleni seuraavan viikonloppun lisää uusia tulppaneja sen kunniaksi, että saimme Juniorin takaisin kotiin hiihtolomalta. Niin kovasti häntä oli jo ikävä =).
tiistai 24. helmikuuta 2015
Keväinen päivä Nuuksiossa
Viikko sitten viikonloppuna Juniori matkusti viettämään laatuaikaa mummolaan hiihtoloman ajaksi. Me lähdimme puolestaan Kipparini kanssa katsastamaan kevättä Nuuksion luontopolulle. Aurinko paistoi ja lämmitti ilman aamupakkasen jälkeen nopeasti. Ja mikä parasta, sain laittaa ensimmäisen kerran aurinkolasit päälle, jeeeee!
Nuuksion ulkoilualue on suuri ja siellä menee eripituisia ulkoilureittejä. Me lähdimme matkaan sille reitille, joka lähtee Nuuksion majalta. Pieni matka maantietä pitkin ja pian päästiin poikkeamaan metsään. Luontopolulla oli helppo kulkea, sillä lunta ei ollut tullut vähään aikaan ja edelliset kulkijat olivat tampanneet polun hyvään kuntoon. Hieman pelkäsin, että mahtaako olla liukasta, mutta sekin osoittautui onneksi turhaksi peloksi. Ja kun seuraa alla kuvattuja vihreitä käpymerkkejä, ei ollut myöskään eksymisen vaaraa.
Metsä oli välillä niin synkkää, että aurinkoa ei näkynyt kuin puiden välistä. Minua jännitti hieman, että näkisimmekö jotain eläimiä, sillä viimeksi kun olimme samaisella luontopolulla, näimme ukkometson soitimella. Ensin kuulimme äänen kun hän kloksutteli ja pian näimme tuon uljaan linnun. Hän oli sitä mieltä, että emme kelvanneet hänen morsioiksi, joten saimme luvan häipyä hänen reviiriltä =D.
Kevään saattoi aistia ilmasta jo ihan tuoksusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuuli puron solinan, saattoi sanoa, että kevä on täällä! Eilen sanoivat uutisissa, ja oli siitä juttua maanantain Hesarissakin, että terminen kevät saattaa tulla tänä vuona tavallista aikaisemmin. Sopii minulle (peukku)! Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle.
Tämä luontopolku on siitä mukava, että maasto on vaihtelevaa. On ylämäkeä ja alamäkeä, on kallioita ja lampia (jotka olivat toki nyt jäässä). Myös puusto vaihelee mukavasti. Reitti on sopivan pitkä, vähän reilut viisikilometriä. Siis sillai just sopiva, että on mukavaa ottaa eväät mukaan =D.
Ennen kuin saavuimme nuotiopaikalle, tuli metsään ihana savun tuoksu ja sen jälkeen sytytysnesteen tuoksu =D. Se oli ainakin selvä, että nuotiolla olisi muitakin. Lieneekö jo hiillos valmiina? Kun saavuimme pakalle, selvisi, että sytytyspuuhat olivat aluillaan (siitä siis se nesteen tuoksu). Ei muuta kuin talkoisiin ja pian oli kunnon tuli grillipaikalla.
Olimme varanneet Kipparini kanssa mukaa vähän parempaa makkara, bratwurstia, nam! Ja koska oli laskiaissunnuntai, oli mukana tietenkin kahvia ja laskiaispullat. Mistä se mahtaa johtua, että vaikka ulkona söisi pieniä keitettyjä kiviä, niin nekin maistuisivat varmasti herkulliselta =D. Olen jo aikaisemminkin maininnun, että odottaminen ei ole minun vahvuuteni. Niinpä joka kerta, kun pitäisi jaksaa odottaa hiilloksen muodostumista, en meinaa millään jaksaa. Onneksi Kipparini on pitkäjänteisempi, minä olisin polttanut makkarat, jälleen kerran.
Nuotiopaikka sijaitsee Sorlammen rannalla. Lampi oli jäässä, mutta silti en uskatautunut jäälle, vaikka siellä joku muu olikin suksilla liikkunut.
Hetken levättyämme ja eväät nautittuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Grillipaikka on luontopololla hieman yli puolen välin, joten matkaa oli alle puolet jäljellä. Reitti jatkui kiertäen Sorlammen toiselta puolelta takaisin lähtöpisteeseen. Aurinko alkoi laskea hiljalleen joten kävelimme rivakasti takaisin päin. No toki piti välillä pysähtyä ottamaan muutama valokuva =).
Odotan joka talvi aina yhtä innolla näitä ensimmäisiä kesäpäiviä. Auringon paistetta, pientä lupaista jo kesästä. Keväällä aurinko lämmittää jo todella mukavasti. Onneksi meillä on myös täällä pääkaupunkiseudulla monia oivallisia retkikohteita. Joten ei muuta kuin eväät matkaan ja retkelle =).
Nuuksion ulkoilualue on suuri ja siellä menee eripituisia ulkoilureittejä. Me lähdimme matkaan sille reitille, joka lähtee Nuuksion majalta. Pieni matka maantietä pitkin ja pian päästiin poikkeamaan metsään. Luontopolulla oli helppo kulkea, sillä lunta ei ollut tullut vähään aikaan ja edelliset kulkijat olivat tampanneet polun hyvään kuntoon. Hieman pelkäsin, että mahtaako olla liukasta, mutta sekin osoittautui onneksi turhaksi peloksi. Ja kun seuraa alla kuvattuja vihreitä käpymerkkejä, ei ollut myöskään eksymisen vaaraa.
Metsä oli välillä niin synkkää, että aurinkoa ei näkynyt kuin puiden välistä. Minua jännitti hieman, että näkisimmekö jotain eläimiä, sillä viimeksi kun olimme samaisella luontopolulla, näimme ukkometson soitimella. Ensin kuulimme äänen kun hän kloksutteli ja pian näimme tuon uljaan linnun. Hän oli sitä mieltä, että emme kelvanneet hänen morsioiksi, joten saimme luvan häipyä hänen reviiriltä =D.
Ihan äskettäin taisi olla jossain lehdessä juttua siitä, että jo 20 minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta. Ja sen voin hyvin uskoa. Metsä on aina yhtä ihana, ihan jokaisena vuoden aikana. On raitista ilmaa ja luontoa ympärillä.
Kevään saattoi aistia ilmasta jo ihan tuoksusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuuli puron solinan, saattoi sanoa, että kevä on täällä! Eilen sanoivat uutisissa, ja oli siitä juttua maanantain Hesarissakin, että terminen kevät saattaa tulla tänä vuona tavallista aikaisemmin. Sopii minulle (peukku)! Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle.
Tämä luontopolku on siitä mukava, että maasto on vaihtelevaa. On ylämäkeä ja alamäkeä, on kallioita ja lampia (jotka olivat toki nyt jäässä). Myös puusto vaihelee mukavasti. Reitti on sopivan pitkä, vähän reilut viisikilometriä. Siis sillai just sopiva, että on mukavaa ottaa eväät mukaan =D.
Ennen kuin saavuimme nuotiopaikalle, tuli metsään ihana savun tuoksu ja sen jälkeen sytytysnesteen tuoksu =D. Se oli ainakin selvä, että nuotiolla olisi muitakin. Lieneekö jo hiillos valmiina? Kun saavuimme pakalle, selvisi, että sytytyspuuhat olivat aluillaan (siitä siis se nesteen tuoksu). Ei muuta kuin talkoisiin ja pian oli kunnon tuli grillipaikalla.
Olimme varanneet Kipparini kanssa mukaa vähän parempaa makkara, bratwurstia, nam! Ja koska oli laskiaissunnuntai, oli mukana tietenkin kahvia ja laskiaispullat. Mistä se mahtaa johtua, että vaikka ulkona söisi pieniä keitettyjä kiviä, niin nekin maistuisivat varmasti herkulliselta =D. Olen jo aikaisemminkin maininnun, että odottaminen ei ole minun vahvuuteni. Niinpä joka kerta, kun pitäisi jaksaa odottaa hiilloksen muodostumista, en meinaa millään jaksaa. Onneksi Kipparini on pitkäjänteisempi, minä olisin polttanut makkarat, jälleen kerran.
Nuotiopaikka sijaitsee Sorlammen rannalla. Lampi oli jäässä, mutta silti en uskatautunut jäälle, vaikka siellä joku muu olikin suksilla liikkunut.
Odotan joka talvi aina yhtä innolla näitä ensimmäisiä kesäpäiviä. Auringon paistetta, pientä lupaista jo kesästä. Keväällä aurinko lämmittää jo todella mukavasti. Onneksi meillä on myös täällä pääkaupunkiseudulla monia oivallisia retkikohteita. Joten ei muuta kuin eväät matkaan ja retkelle =).
perjantai 20. helmikuuta 2015
Suomalaisen luonnon lumossa
Olen mukana Facebookin monissa valokuvausryhmissä. Ryhmissä on mukana monia uskomattoman taitavia valokuvaajia ja heidän kaikkien kuvia katselen mielelläni. Kiinnitin eräässä ryhmässä erityisesti huomioita todella kauniisiin kuviin Suomalaisesta maisemasta. Moni on kommentontoinut samojen kuvien kohdalle, että miten niin näyttäviä, raikkaita ja teräviä kuvia on mahdollista saada aikaiseksi. Sama asia kiinnosti minuakin ja hetken mietittyäni rohkaistuin ottamaan yhteyttä valokuvien kuvajaan. Ilokseni hän suostui minun haastateltavakseni ja pääsen esittelemään myös teille näitä uskomattoman upeita kuvia.
Mies kuvien takana on Asko Kuittinen.
Olisi Asko mukava tietää, mikä sinua inspiroi valokuvaamisessa?
Maisemakuvauksessa minua inspiroi tämä Suomen kaunis luonto ja sääolojen monimuotoinen ilmeikkyys ja värikkyys, jota haluan taltioida ja ikuistaa. Jo pienenä poikana minua kiinnosti kovasti luonto ja kaikki sen eläimet. Kevätiltoina niin usein porkkauduin veneen kanssa Kotjärven rantoja pitkin ihastellen muuttolintujen paluuta ja kevätiltojen kuulautta. Jo tuolloin oli mukana ihan vaan sellainen "halppis" filmikamera, jolla räpsin kaikkea luonnosta ihan omaksi iloksi. Joskus tuli ihan jopa onnistunut otos.
Joitain vuosia sitten myös maalasin maisemia öljyväreillä, kuvaaminen on kuitenkin vähän niin kuin kulkenyt mukana koko ajan mielessä. Loppuvuodesta 2013 päätin sitten kokeilla ihan tosissani kuvaamsta ja sain hommattua ensimmäisen järkkärikameran., joka oli Samsung NX1000 ja siinä 20-50mm linssi. Siitähän se sitten opiskelu alkoi ja kuvaamiseen muodostui se tietynlainen nälkä.
Millaisella kalustolla on mahdollista saada aikaiseksi näin näyttäviä ja raikkaita kuvia?
Kamerana alkuun oli tuo Samsung NX1000 ja siinä 20-50mm linssi. Tuon jälkeen oli N20 ja 18-55mm linssi. Nyt vuoden vaihteessa sain hankittua Samsung NX1, siinä edelleen 18-55mm linssi, jolla nykyisin pääsääntöisesti kuvaan. Objektiivi pitäisi vielä päivittää parempaan. Omistan myös 50-200mm objektiivin, mutta sitä käytän vain jos yritän kuvata jotain eläintä kauempaa, hyvin harvoin. Suotimia en käytä ollenkaan, kerran kokeilin polarisaatiosuodinta, mutta se muuttaa värimaailmaa oleellisesti ja tuo myöskin linssiheijastuksia enemmä, joten luovuin kokeilusta. Sen kummempaa kokemusta ei ole suotimista.
Miten sitten saadaan kuviin noin upea kirkkaus ja syväterävyys?
Sehän on vaan ihan tosiseikka, että pelkästään kameran kapasiteetti yksin ei vaan kykene tuottamaan riittävän selkeitä, teräviä ja valaistukseltaan kirkkaita kuvia, eteenkin suoraan päin aurinkoa kuvattaessa. Kuvan varsinaiset lopulliset säädöt täytyy tehdä kuvankäsittelyohjelmalla, itse käytän Lightroom 5 ohjelmaa, joka on mielestäni riittävän pätevä työkalu kuvan säätöihin. Varsinkin vasten aurinkoa kuvattaessa kamera ei kykene mitenkään erottelemaan auringon kirkkauta ja etu alaosan tummuutta. Esim. tällaiset seikat tulee sätää kuvankäsittelyohjelmalla.
Kameran säädöissä pyrin pitämään aina vastavaloon kuvatessa ISO arvon 100 ja f/luvun mahdillisimman suurena esim. 18 - 22 eli pieni aukko, näin saadaan riittävästi syväterävyyttä ja tummien alueiden kohinaa pienemmäksi. Ehdottomasti kannattaa kuvata RAW muotoisena, koska tuossa muodossa kuva kestää huomattavasti enemmän säätöä ja kohinaa on myös vähemmän. Valoitusajalla sitten säädän valoituksen asteen pari miinukselle, tällöin on vähemmän "puhkipalamisen" mahdollisuutta kuvan kirkkaimissa kohdissa. Kamerassa pixelimäärä tulisi olla vähintäänkin tuo 20, koska tämäkin vaikuttaa tuohon tummien alueiden kohinaan.
Kun vaihdoin kamerani NX20, jossa oli pixeleitä 20, tuohon nykyiseen NX1:seen, jossa pixeleitä 28, niin tuossapa oli jo huomattava ero. Kuvan mustimmatikin kohdat kestävät avata puuroutumatta. Tässä nyt joitakin seikkoja niistä hyvin monista, mitkä vaikuttavat kuvan lopulliseen selkeyteen, terävyyteen ja kirkkauteen.
Suunnitteletko kuvausreissut etukäteen vai kulkeeko kamera aina mukanasi?
Hyvinkin usein suunnittelen kuvauskohteeni mielessäni ennalta, missä mahdollisesti olisi milläkin hetkellä mitäkin, miltä suunnalta esim. auringonvalo käy. Onko aurinko laskeva vai nouseva, näissä on huomattava sävyero, vai onko keskipäivän kirkkaus. Olisiko mahdollisesti ollut jossain lammella vaikka lintuja jättäen rantaveteen sulkia ym. Auringon valon ja värin huippuhetket ovat vaan niin todella lyhyitä hetkiä, tuntuu että niistä melkeinpä aina myöhästyy. Toki tulee myös ihan yllättäviä kuvaustilanteita ihan puun takaa. Vaikkapa matkalla suunnitellulle kuvauskohteelle huomaa ja oivaltaa jotain hienoa ja lopputulos voi olla huippu kuva!
Kuvaat paljon juuri Suomalaista maisemaa. Mikä siinä sinua kiehtoo?
Suomalainen maisema on vaan mielestäni todella kaunis, sen kaikki eläimet, maiseman monimuotoisuus, siinä oleva värien runsaus eteenkin syksyn ruskassa, vuodenajat, jotka tuovat sitä moni-ilmeisyyttä. Haluan kuvata ja ikuistaa tätä kaunista maisemaa ja tuoda myös tätä esille. Nykypäivän kiireisessä, tulostavoitteellisessa ja rahansanelemassa maailmassa ei kovinkaan moni huomaa luontoa ja sen kauneutta lainkaan, vaikka olemmehan kaikki myös osa sitä! Toisin sanoen haluan tuoda kuvillani esille vaihtoehdon tämän päivän kiireelliselle elämänmuodolle.
Mitä valokuvaaminen on antanut sinulle?
Valokuvausharrastus on antanut minulle irtaantumista arjesta, myöskin onnistumisen tunteen hetkiä sekä uutta positiivista näkemystä Suomen luontoon.
Mitä vinkkejä haluaisit antaa muille valokuvausta harrastaville?
Kuvaa just sitä, mitä oma mielesi sanoo. Pidä oma tyylisi, jonka tunnet itsellesi parhaaksi ja miellyttävimmäksi. Vaikka tulisi välillä lunta tupaan, pyri kuitenkin oppimaan kritiikistä. Opettele / kokeile rohkeasti eri asioita, kuten kamerasi eri säätöjä, kuvakulmia, sommittelua, joka on hyvin ollennainen osa kuvan lopputulosta. Kuvaa RAW muodossa. Opettele kuvankäsittelyohjelma esim. Lightroom on hyvä, johon löytyy ihan You Tube:sta opetusvideiuta, itse opettelin alkuun sieltä. Ja alkuun riittää kun oppii ihan perus säädöt.
Paras palkintohan tässä on se omasta mielestä täydellinen kuva, jota kohti mennään ja opiskellaan ja jota myöskään itse en ole vielä mielestäni onnistunut saavuttamaan. Ehkäpä juuri tämä onkin se juttu, mikä pitää "kuvausnälkää" yllä!
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Askon ottamia, kiitos Asko, että sain esitellä ne lukijoilleni. Lisää Askon upeita kuvia pääset ihailemaan hänen Suomalaisen maiseman Facebook sivuilta.
Lämmin kiitos Asko ajatuksistasi valokuvaamisesta, sekä kannustavista neuvoista. Olen todella otettu, että lähdit mukaan tähän haastatteluun. Uskon, että moni aloitteleva ja vähän edistyneempikin valokuvauksen harrastaja saa näistä kommenteistasi uusia ideoita ja rohkeutta kokeilla mm. luovia kuvaistiloja kamerassaan.
Valokuvauksellista viikonloppua kaikille!
Mies kuvien takana on Asko Kuittinen.
Olisi Asko mukava tietää, mikä sinua inspiroi valokuvaamisessa?
Maisemakuvauksessa minua inspiroi tämä Suomen kaunis luonto ja sääolojen monimuotoinen ilmeikkyys ja värikkyys, jota haluan taltioida ja ikuistaa. Jo pienenä poikana minua kiinnosti kovasti luonto ja kaikki sen eläimet. Kevätiltoina niin usein porkkauduin veneen kanssa Kotjärven rantoja pitkin ihastellen muuttolintujen paluuta ja kevätiltojen kuulautta. Jo tuolloin oli mukana ihan vaan sellainen "halppis" filmikamera, jolla räpsin kaikkea luonnosta ihan omaksi iloksi. Joskus tuli ihan jopa onnistunut otos.
Joitain vuosia sitten myös maalasin maisemia öljyväreillä, kuvaaminen on kuitenkin vähän niin kuin kulkenyt mukana koko ajan mielessä. Loppuvuodesta 2013 päätin sitten kokeilla ihan tosissani kuvaamsta ja sain hommattua ensimmäisen järkkärikameran., joka oli Samsung NX1000 ja siinä 20-50mm linssi. Siitähän se sitten opiskelu alkoi ja kuvaamiseen muodostui se tietynlainen nälkä.
Millaisella kalustolla on mahdollista saada aikaiseksi näin näyttäviä ja raikkaita kuvia?
Kamerana alkuun oli tuo Samsung NX1000 ja siinä 20-50mm linssi. Tuon jälkeen oli N20 ja 18-55mm linssi. Nyt vuoden vaihteessa sain hankittua Samsung NX1, siinä edelleen 18-55mm linssi, jolla nykyisin pääsääntöisesti kuvaan. Objektiivi pitäisi vielä päivittää parempaan. Omistan myös 50-200mm objektiivin, mutta sitä käytän vain jos yritän kuvata jotain eläintä kauempaa, hyvin harvoin. Suotimia en käytä ollenkaan, kerran kokeilin polarisaatiosuodinta, mutta se muuttaa värimaailmaa oleellisesti ja tuo myöskin linssiheijastuksia enemmä, joten luovuin kokeilusta. Sen kummempaa kokemusta ei ole suotimista.
Miten sitten saadaan kuviin noin upea kirkkaus ja syväterävyys?
Sehän on vaan ihan tosiseikka, että pelkästään kameran kapasiteetti yksin ei vaan kykene tuottamaan riittävän selkeitä, teräviä ja valaistukseltaan kirkkaita kuvia, eteenkin suoraan päin aurinkoa kuvattaessa. Kuvan varsinaiset lopulliset säädöt täytyy tehdä kuvankäsittelyohjelmalla, itse käytän Lightroom 5 ohjelmaa, joka on mielestäni riittävän pätevä työkalu kuvan säätöihin. Varsinkin vasten aurinkoa kuvattaessa kamera ei kykene mitenkään erottelemaan auringon kirkkauta ja etu alaosan tummuutta. Esim. tällaiset seikat tulee sätää kuvankäsittelyohjelmalla.
Kameran säädöissä pyrin pitämään aina vastavaloon kuvatessa ISO arvon 100 ja f/luvun mahdillisimman suurena esim. 18 - 22 eli pieni aukko, näin saadaan riittävästi syväterävyyttä ja tummien alueiden kohinaa pienemmäksi. Ehdottomasti kannattaa kuvata RAW muotoisena, koska tuossa muodossa kuva kestää huomattavasti enemmän säätöä ja kohinaa on myös vähemmän. Valoitusajalla sitten säädän valoituksen asteen pari miinukselle, tällöin on vähemmän "puhkipalamisen" mahdollisuutta kuvan kirkkaimissa kohdissa. Kamerassa pixelimäärä tulisi olla vähintäänkin tuo 20, koska tämäkin vaikuttaa tuohon tummien alueiden kohinaan.
Kun vaihdoin kamerani NX20, jossa oli pixeleitä 20, tuohon nykyiseen NX1:seen, jossa pixeleitä 28, niin tuossapa oli jo huomattava ero. Kuvan mustimmatikin kohdat kestävät avata puuroutumatta. Tässä nyt joitakin seikkoja niistä hyvin monista, mitkä vaikuttavat kuvan lopulliseen selkeyteen, terävyyteen ja kirkkauteen.
Suunnitteletko kuvausreissut etukäteen vai kulkeeko kamera aina mukanasi?
Hyvinkin usein suunnittelen kuvauskohteeni mielessäni ennalta, missä mahdollisesti olisi milläkin hetkellä mitäkin, miltä suunnalta esim. auringonvalo käy. Onko aurinko laskeva vai nouseva, näissä on huomattava sävyero, vai onko keskipäivän kirkkaus. Olisiko mahdollisesti ollut jossain lammella vaikka lintuja jättäen rantaveteen sulkia ym. Auringon valon ja värin huippuhetket ovat vaan niin todella lyhyitä hetkiä, tuntuu että niistä melkeinpä aina myöhästyy. Toki tulee myös ihan yllättäviä kuvaustilanteita ihan puun takaa. Vaikkapa matkalla suunnitellulle kuvauskohteelle huomaa ja oivaltaa jotain hienoa ja lopputulos voi olla huippu kuva!
Kuvaat paljon juuri Suomalaista maisemaa. Mikä siinä sinua kiehtoo?
Suomalainen maisema on vaan mielestäni todella kaunis, sen kaikki eläimet, maiseman monimuotoisuus, siinä oleva värien runsaus eteenkin syksyn ruskassa, vuodenajat, jotka tuovat sitä moni-ilmeisyyttä. Haluan kuvata ja ikuistaa tätä kaunista maisemaa ja tuoda myös tätä esille. Nykypäivän kiireisessä, tulostavoitteellisessa ja rahansanelemassa maailmassa ei kovinkaan moni huomaa luontoa ja sen kauneutta lainkaan, vaikka olemmehan kaikki myös osa sitä! Toisin sanoen haluan tuoda kuvillani esille vaihtoehdon tämän päivän kiireelliselle elämänmuodolle.
Mitä valokuvaaminen on antanut sinulle?
Valokuvausharrastus on antanut minulle irtaantumista arjesta, myöskin onnistumisen tunteen hetkiä sekä uutta positiivista näkemystä Suomen luontoon.
Mitä vinkkejä haluaisit antaa muille valokuvausta harrastaville?
Kuvaa just sitä, mitä oma mielesi sanoo. Pidä oma tyylisi, jonka tunnet itsellesi parhaaksi ja miellyttävimmäksi. Vaikka tulisi välillä lunta tupaan, pyri kuitenkin oppimaan kritiikistä. Opettele / kokeile rohkeasti eri asioita, kuten kamerasi eri säätöjä, kuvakulmia, sommittelua, joka on hyvin ollennainen osa kuvan lopputulosta. Kuvaa RAW muodossa. Opettele kuvankäsittelyohjelma esim. Lightroom on hyvä, johon löytyy ihan You Tube:sta opetusvideiuta, itse opettelin alkuun sieltä. Ja alkuun riittää kun oppii ihan perus säädöt.
Paras palkintohan tässä on se omasta mielestä täydellinen kuva, jota kohti mennään ja opiskellaan ja jota myöskään itse en ole vielä mielestäni onnistunut saavuttamaan. Ehkäpä juuri tämä onkin se juttu, mikä pitää "kuvausnälkää" yllä!
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Askon ottamia, kiitos Asko, että sain esitellä ne lukijoilleni. Lisää Askon upeita kuvia pääset ihailemaan hänen Suomalaisen maiseman Facebook sivuilta.
Lämmin kiitos Asko ajatuksistasi valokuvaamisesta, sekä kannustavista neuvoista. Olen todella otettu, että lähdit mukaan tähän haastatteluun. Uskon, että moni aloitteleva ja vähän edistyneempikin valokuvauksen harrastaja saa näistä kommenteistasi uusia ideoita ja rohkeutta kokeilla mm. luovia kuvaistiloja kamerassaan.
Valokuvauksellista viikonloppua kaikille!
torstai 19. helmikuuta 2015
Pidä Saaristo Siistinä - sisältää haasteen!
Yksi venemessuilla ollut yhdistys ansaitsee ihan oman postauksen, nimittäin Pidä Saaristo Siistinä ry. Yhdistys toimii Suomen rannikko- ja järvialueella. Jokainen meistä veneilijöistä on varmasti käyttänyt heidän toimittamia palveluja. Heidän ylläpitämät PuuCeet ovat puhtaita, raikkaita ja ehjiä. He ovat toimittaneet septitankin tyhjennyspisteitä moniin paikkoihin. PSS ry järjestää myös tempauksia, joiden avulla siistitään mm. rantoja ja luontoa.
Yhdistyksen nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa mm. lajittelusta veneessä, millainen on hyvä satama ja jätehuollosta siellä sekä luontoa säästävistä tuotteista. Kävimme Kipparini kanssa ostamassa ensi kesän astianpesuaineet ja hauskan tiskirätin, jossa on hyödyllisiä puhdistusvinkkejä luontoa säästävillä aineilla. Oivallinen "muistilappu" samalla kun puhdistaa veneen pintoja =).
Pidä Saaristo Siistinä ry:n osastolta löytyi myös meidän merimuumin serkku! Seillä hän odotti, että pääsisi gastiksi ensi kesänä johonkin mukavaan veneeseen. Meidän merimuumi tähystää aina veneessä aitiopaikalla kun teemme matkaa. Ja merimuumi ei olisi merimuumi ilman asianmukaisia pelastusliivejä. Palkkaamalla tämän urhean merenkulkijan gastiksi tuet samalla PSS ry:n toimintaa.
PSS:n osastolla oli myytävänä myös muita heidän ihania tuotteita. Meidän veneestä löytyy ensi kesänä myös tuollainen astiapyyhe tai pöytäliina. Varmasti se voi toimittaa tarvittaessa kumpaakin virkaa =D. Näiden tuotteiden jälleenmyyjät löydät yhdistyksen nettisivuilta täältä. Samasta paikasta voit lukea lisää myös PSS ry:n toiminnasta. Ostosten lisäksi äänestimme Kipparini kanssa tulevan kauden PSS tarran väriä. Jännittävää nähdä, mikä väri tulee valituksi.
Lopuksi vielä yksi tärkeä asia. PSS ylläpitää saariston ja järvialueiden siisteyttä ja huoltaa Roope-pisteitä neljällä huoltoaluksella. Alukset ovat palvelleet tehtävässään jo 20-30 vuoden ajan aamusta pitkälle iltaan. Jotta tätä tärkeää työtä voidaan jatkaa ja tehdä työ mahdollisimman hyvin, tarvitsee aluksia päivittää. Akuutein tarve on huoltoalukselle Saaristomerelle, jonne hankitaan ensimmäisenä uusi alus Roopen tilalle.
Tällaiset alukset ovat sen verran hintavia, että pelkästään yhdistyksen perusrahoitusken avulla sitä ei ole mahdollista rahoittaa. Ja tässä kohtaa tarvitaan nyt sitten meitä! Sinua, minua, ystäviäsi, kummiasi, siskoasi, veljeäsi, mummoa ja vaaria, siis ihan meitä kaikkia. Osallistumalla keräykseen olet mukana turvaamassa siistin ja roskista vapaan saariston ja luonnon, josta jokainen meistä, sinä, minä, ystäväsi, kummisi, siskosi, veljesi, mummosi ja vaarisi, siis ihan kaikki voinme nauttia.
Haastankin teidät kaikki ihanat lukijani mukaan tähän hyvään ja todella tärkeään keräykseen. Pidetään yhdessä saaristo siistinä.
Yhdistyksen nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa mm. lajittelusta veneessä, millainen on hyvä satama ja jätehuollosta siellä sekä luontoa säästävistä tuotteista. Kävimme Kipparini kanssa ostamassa ensi kesän astianpesuaineet ja hauskan tiskirätin, jossa on hyödyllisiä puhdistusvinkkejä luontoa säästävillä aineilla. Oivallinen "muistilappu" samalla kun puhdistaa veneen pintoja =).
Pidä Saaristo Siistinä ry:n osastolta löytyi myös meidän merimuumin serkku! Seillä hän odotti, että pääsisi gastiksi ensi kesänä johonkin mukavaan veneeseen. Meidän merimuumi tähystää aina veneessä aitiopaikalla kun teemme matkaa. Ja merimuumi ei olisi merimuumi ilman asianmukaisia pelastusliivejä. Palkkaamalla tämän urhean merenkulkijan gastiksi tuet samalla PSS ry:n toimintaa.
PSS:n osastolla oli myytävänä myös muita heidän ihania tuotteita. Meidän veneestä löytyy ensi kesänä myös tuollainen astiapyyhe tai pöytäliina. Varmasti se voi toimittaa tarvittaessa kumpaakin virkaa =D. Näiden tuotteiden jälleenmyyjät löydät yhdistyksen nettisivuilta täältä. Samasta paikasta voit lukea lisää myös PSS ry:n toiminnasta. Ostosten lisäksi äänestimme Kipparini kanssa tulevan kauden PSS tarran väriä. Jännittävää nähdä, mikä väri tulee valituksi.
Lopuksi vielä yksi tärkeä asia. PSS ylläpitää saariston ja järvialueiden siisteyttä ja huoltaa Roope-pisteitä neljällä huoltoaluksella. Alukset ovat palvelleet tehtävässään jo 20-30 vuoden ajan aamusta pitkälle iltaan. Jotta tätä tärkeää työtä voidaan jatkaa ja tehdä työ mahdollisimman hyvin, tarvitsee aluksia päivittää. Akuutein tarve on huoltoalukselle Saaristomerelle, jonne hankitaan ensimmäisenä uusi alus Roopen tilalle.
Tällaiset alukset ovat sen verran hintavia, että pelkästään yhdistyksen perusrahoitusken avulla sitä ei ole mahdollista rahoittaa. Ja tässä kohtaa tarvitaan nyt sitten meitä! Sinua, minua, ystäviäsi, kummiasi, siskoasi, veljeäsi, mummoa ja vaaria, siis ihan meitä kaikkia. Osallistumalla keräykseen olet mukana turvaamassa siistin ja roskista vapaan saariston ja luonnon, josta jokainen meistä, sinä, minä, ystäväsi, kummisi, siskosi, veljesi, mummosi ja vaarisi, siis ihan kaikki voinme nauttia.
Haastankin teidät kaikki ihanat lukijani mukaan tähän hyvään ja todella tärkeään keräykseen. Pidetään yhdessä saaristo siistinä.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Vene 15 Båt ja tilpehööriosasto
Itse katselen mielelläni upeita veneitä, vinkkejä niiden sisustamiseen (mm. verhoasioita) ja kauniita muotoja. Moottoreissa on myös sitä jotain. On voimaa, näköä ja kokoa. Vaan silti messujen yläkerran tilpehööriosasto on se kaikkein mieluisin =D. Se on myöskin vaarallisin osasto. Yleensä parin messuoluen jälkeen kun sitä ei ole köyhä eikä kipeä ja jossain vaiheessa velat muuttuu saataviksi =D. Tänävuona onneksi pystyin pitelemään itseäni, sillä tulossa on talviloma ja ulkomaan matka, jonne pitää vähän säästää rahaa.
Karttakeskuksen osastolta löytyi ensimmäinen uutuus. Kartoista tehtyjä kasseja ja pussukoita! Sen lisäksi että olen majakkahullu, rakastan myös karttoja. Nämä olivat IHANIA! Nipistelin ja muistuttelin itseäni, että pitää olla säästäväinen. Niinpä ostin itselleni vain kynäpenaalin (se oli kaikkein edullisin =D). Veneessä tarvitaan toki myös kyniä ja nyt niille on asian mukainen pussukka olemassa.
Kun olisi oma piha, voisi sinne saada ihan oman majakan, WOW! Onneksi ei ole omaa pihaa, en voinut tällaista majakkaa tilata. Parvekekin olisi ollut sille aivan liian pieni. Majakat on valmistettu betonista, joten niitä ei tuuli vie mennessään. Nämä komeat majakat olivat näytillä Teakkerin osastolla.
Seuraava aivan uusi tuttavuus oli Pietarilainen Tatiana Janiszewskaia ja hänen Inox Dreams tuotteet. Uskomattoman kauniita ja taidolla tehtyjä merellisiä tuotteita! Täältä olisi löytynyt upeita yksityiskohtia niin omaan kylpyhuoneeseen kuin veneeseen. Vaan piti olla säästäväinen, joten löin itseäni näpeille. Sen sijaan ihailin niitä katseellani sitäkin enemmän.
Tatianan viimeiset 10 vuotta elämästä liittyvät veteen, sillä heidän perhe on uusinut pienen vanhan hinaajan ja siitä on tullut heille todellinen asuntolaiva. Lähimmät naapurit ovat kalat ja lokit, jotka ovatkin Tatianan isnpiraation lähde.
Löysin messuilta myös uudet viehättävät tuotteet, jotka oli valmistettu lampaan taljasta ja villasta. Nämä aivan ihanat tuotteet olivat lähtöisin Stentorpin lammastilalta Turun saaristosta. Tilalla kasvatetaan suomenlampaita ja lampaista jalostetut, käsin valmistetut tuotteet on käsitelty hellästi ilman kemikaaleja.
Nämä suloiset tossu sopisivat ihanasti pieniin tepsutteleviin jalkoihin =).
Stentorpin lammastilalle voi kesäisin mennä vierailulle. Siellä voi nauttia ainutlaatuisesta saaristolaismaisemasta ja rapsutella lampaita (mikä olisikaan sen terapeuttisempaa kiireisen arjen jälkeen). Samalla voit tehdä hienoja ostoksia tai vaikkapa teettä itsellesi mittoje mukanaa esim. tällaisen lämpimän ja kauniin liivin.
Nämä tuotteet ovat minulle entuudestaan tuttuja mutta sitäkin rakkaimpia! Meidän veneestä löytyy jo pari tällaista ihanaa sinistä koria, pari upeaa pikkuista tarjotinta ja pussukoita. En voi sille mitään, mutta nämä tuotteet vain sytyttävät minut heti.
Näiden tuotteiden takan on ihana Studio Ishavet. Tuotteet tehdään luonnonmateriaaleista käsityönä Suomessa, suomalaisista raaka-aineista. Maailman meret ja rannat toimivat inspiraation lähteenä. Karu on kaunista ja sitä se todella on.
Kipparini keräilee minulle, majakkahullulle, näitä ihania majakkamukeja. Pari uutta oli jälleen ilmestynyt, Harmaja ja Gustavsvärn. Ne lähtivätkin mukaan messuilta kotiin muiden majakkamukien joukkoon =).
Näitä pieniä proomukynttilän jalkoja ihailin jo vuosi sitten.
Täältä löytyi maustemyllyjä todellakin minun makuuni. Majaka mukeja ja näitä muitakin merellisiä tuotteitaa voi käydä ostamassa Erottajan Majakasta. Olen vieraillut siellä pari kertaa ja liikkestä löytyy aivan liikaa ihania merellisiä tuotteita.
Nämä molemma ihanat kengät (kuvat ylä- ja alapuolella) tuli hankittua jo vuosi sitten. Olen rakastanut niitä siitä hetkestä lähtien. Kukapa se on, joka vaatettaa merelläkävijän? No Kapteenska tietenkin! Heidän messuosasto sekä myymälä on täynnä sellaisia merellisiä releitä, että voisin ostaa ne kaikki.
Olen jo monessa messupostauksessa hehkuttanut sitä, kuinka rakastan vanhoista purjekankaista tehtyjä tuotteita. Nyt oli perinteisten valkoisten tilalle tullut myös värikkäitä kuoseja. Alla olevalla tuolilla olisi ihana köllötellä ja nauttia auringosta. Näitäkin tuotteitaa saa Kapteenskasta.
Kaikenlaista muutakin tarpeellista ja ihanaa oli tarjolla. Tarjonta vain on niin suurta, että kaikkia ei voi mainita millään. Toisaalta, se on hyvä syy lähteä itse tuttumaan seuraavana vuonna siihen, mitä kaikke ihanaa voikaan löytää =D.
Karttakeskuksen osastolta löytyi ensimmäinen uutuus. Kartoista tehtyjä kasseja ja pussukoita! Sen lisäksi että olen majakkahullu, rakastan myös karttoja. Nämä olivat IHANIA! Nipistelin ja muistuttelin itseäni, että pitää olla säästäväinen. Niinpä ostin itselleni vain kynäpenaalin (se oli kaikkein edullisin =D). Veneessä tarvitaan toki myös kyniä ja nyt niille on asian mukainen pussukka olemassa.
Kun olisi oma piha, voisi sinne saada ihan oman majakan, WOW! Onneksi ei ole omaa pihaa, en voinut tällaista majakkaa tilata. Parvekekin olisi ollut sille aivan liian pieni. Majakat on valmistettu betonista, joten niitä ei tuuli vie mennessään. Nämä komeat majakat olivat näytillä Teakkerin osastolla.
Seuraava aivan uusi tuttavuus oli Pietarilainen Tatiana Janiszewskaia ja hänen Inox Dreams tuotteet. Uskomattoman kauniita ja taidolla tehtyjä merellisiä tuotteita! Täältä olisi löytynyt upeita yksityiskohtia niin omaan kylpyhuoneeseen kuin veneeseen. Vaan piti olla säästäväinen, joten löin itseäni näpeille. Sen sijaan ihailin niitä katseellani sitäkin enemmän.
Tatianan viimeiset 10 vuotta elämästä liittyvät veteen, sillä heidän perhe on uusinut pienen vanhan hinaajan ja siitä on tullut heille todellinen asuntolaiva. Lähimmät naapurit ovat kalat ja lokit, jotka ovatkin Tatianan isnpiraation lähde.
Löysin messuilta myös uudet viehättävät tuotteet, jotka oli valmistettu lampaan taljasta ja villasta. Nämä aivan ihanat tuotteet olivat lähtöisin Stentorpin lammastilalta Turun saaristosta. Tilalla kasvatetaan suomenlampaita ja lampaista jalostetut, käsin valmistetut tuotteet on käsitelty hellästi ilman kemikaaleja.
Nämä suloiset tossu sopisivat ihanasti pieniin tepsutteleviin jalkoihin =).
Stentorpin lammastilalle voi kesäisin mennä vierailulle. Siellä voi nauttia ainutlaatuisesta saaristolaismaisemasta ja rapsutella lampaita (mikä olisikaan sen terapeuttisempaa kiireisen arjen jälkeen). Samalla voit tehdä hienoja ostoksia tai vaikkapa teettä itsellesi mittoje mukanaa esim. tällaisen lämpimän ja kauniin liivin.
Nämä tuotteet ovat minulle entuudestaan tuttuja mutta sitäkin rakkaimpia! Meidän veneestä löytyy jo pari tällaista ihanaa sinistä koria, pari upeaa pikkuista tarjotinta ja pussukoita. En voi sille mitään, mutta nämä tuotteet vain sytyttävät minut heti.
Näiden tuotteiden takan on ihana Studio Ishavet. Tuotteet tehdään luonnonmateriaaleista käsityönä Suomessa, suomalaisista raaka-aineista. Maailman meret ja rannat toimivat inspiraation lähteenä. Karu on kaunista ja sitä se todella on.
Kipparini keräilee minulle, majakkahullulle, näitä ihania majakkamukeja. Pari uutta oli jälleen ilmestynyt, Harmaja ja Gustavsvärn. Ne lähtivätkin mukaan messuilta kotiin muiden majakkamukien joukkoon =).
Näitä pieniä proomukynttilän jalkoja ihailin jo vuosi sitten.
Täältä löytyi maustemyllyjä todellakin minun makuuni. Majaka mukeja ja näitä muitakin merellisiä tuotteitaa voi käydä ostamassa Erottajan Majakasta. Olen vieraillut siellä pari kertaa ja liikkestä löytyy aivan liikaa ihania merellisiä tuotteita.
Nämä molemma ihanat kengät (kuvat ylä- ja alapuolella) tuli hankittua jo vuosi sitten. Olen rakastanut niitä siitä hetkestä lähtien. Kukapa se on, joka vaatettaa merelläkävijän? No Kapteenska tietenkin! Heidän messuosasto sekä myymälä on täynnä sellaisia merellisiä releitä, että voisin ostaa ne kaikki.
Olen jo monessa messupostauksessa hehkuttanut sitä, kuinka rakastan vanhoista purjekankaista tehtyjä tuotteita. Nyt oli perinteisten valkoisten tilalle tullut myös värikkäitä kuoseja. Alla olevalla tuolilla olisi ihana köllötellä ja nauttia auringosta. Näitäkin tuotteitaa saa Kapteenskasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)