Iso vasikkasaari ja veneilykauden 2016 päätös

Niin tuli syksy ja kauden 2016 viimeinen veneilyviikonloppu. Ensin oli ajatus mennä meidän oman veneseuran omaan saareen, mutta jälleen oli käsillä erittäin tuulinen viikonloppu. Ainut tuulensuunta joka käy meidän venekerhon saaren satamaan (ja moneen muuhun) oli juuri tämä tuuli. Niinpä paikaksi valikoitui tuulen vuoksi Iso Vasikkasaari Espoosta. Sikäli kiva, että olemme käyneet siellä monta kertaa, mutta emme ole olleet koskaan siellä yötä. Nyt tuli kokeiltua sekin.

Lauantai oli tuulesta huolimatta kaunis päivä. Ja kun olimme tuulen suojassa, oli välillä suorastaan lämmintä. Iso Vasikkasaari on todella monipuolinen saari. Kesällä tämä on ihan oikea kesänviettoparatiisi. Saarella on hyvä ravintola, jos ei halua ottaa omia eväitä mukaan. Isoon Vasikkasaareen pääsee yhteysaluksilla, joten myös tämä saari on kaikkien saatavilla. Omalla veneellä saareen saapuville on tarjolla erittäin siisti ja hyväkuntoinen laituri.

 Laiturin läheisyydessä on katettu grillikatos ja sen vieressä siistit vesivessat ja suihkut! Siis ihan luksista. Näiden rakennusten väliin jäi puuliiteri, jossa oli puut laitettu kauniisti riviin esille. 

Auringon valosta näki, että syksy oli jo käsillä (huomasi sen toki muustakin =D). Valo oli jotenkin tosi keltaista ja aurinko paistoi matalalta. Vuodenajan vaihteluissa on se mukava puoli, että siitä saa kaikkea hanaa irti esimerkiksi luonnossa.

Joutsenet lähtivät lentoon.

Oli jännittävää ajatella, että tämä oli kauden viimeinen reissu ja juuri sillä kerralla tuli joutsen perhe veneen viereen kyselemään, että olisiko heille antaa jotain herkkua. Yleensä ne on sorsia jotka norkoilee veneiden välissä. Olen veneillyt Kipparini kanssa 16 kesää ja tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun joutsenet tulivat veneen viereen. Ihan vähän piti vanhemman sähistä, mutta silti halusi tuoda lapsosensa näytille =D.

Iso Vasikkasaari on paikka, josta jokainen löytää mieleisensä paikan. Saaressa on lintutorni, josta voi tähystellä merelle. Keskellä saarta on lapsille leikkikenttä ja suuri nurmikenttä, jossa voi pelata vaikka mitä pelejä. Luontoihminen löytää saarelta vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.

Puuliitereitä ja grillauspaikkoja on saarella useampia. Ruuhkaisempaankin aikaan mahtuu moni lämmittämään eväitään. Pistin merkille, että saaressa ei juurikaan ole tehty ilkivaltaa tai sitten sen jäljet on korjattu pois, sillä paikat olivat siistit ja ehjät.

Saaren uimarannalla oli tähän aikaan vuodesta hiljaista. Myös vesi oli (ja on edelleen) tosi alhaalla, joten jos olisi halunnut uimaan, olisi pitänyt kahlata pitkälle.

Kävelimme ystäväni Ellin kanssa saarella mukanamme heidän Pikkukippari. Ihastelimme syksyn värejä ja istahdimme välillä nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä. Kun meri pauhaa, aurinko lämmittää ja hyvä ystävä on lähellä, ei siinä sanoja tarvita. Voi vain olla ja nauttia.

Vaikka oli käsillä viimeinen veneilyviikonloppu, en ennättänyt sitä juurikaan surra, sillä samassa saaressa oli monia ihania veneilyn ystäviä, joiden kanssa saimme viettää viihdyttäviä hetkiä yhdessä.

Viime viikonloppuna uurastimme kesäkotimme kimpussa. Tyhjensimme tavarat tavarat kaapeista ja kaiken maailman koloista. Ihan joka kerta sitä ihmettelee, että miten ihmeessä vene imaisee sisuksiinsa näin valtavan määrän tavaraa. Ja kuvassa on siis vain murto-osa =D. Ja kuten kuvasta käy ilmi, on Ikean kassi taivaan lahja veneilijälle. Tyhjentämisen jälkeen oli edessä ankara puunaus.

Lauantaina iltapäivällä luottonostajamme saapui satamaan. Olimme ajaneet Kipparini kanssa nostolaituriin hieman aikaisemmin. Vesi oli niin alhaalla, että sain ihan tuumia miten pääsen nousemaan laiturille. Tikapuita ei tullut mukaan! Niin oli kauden viimeinen jännitysmomentti edessä. Vaan meidän luottonostajamme suoritti veneen noston jälleen rauhallisesti ja vankalla ammattitaidolla. Joka kerta sitä kyllä meinaa jäädä sydämen lyöntejä väliin, kun katsoo veneen keinumista ilmassa.

Siihen se asettui kesäkotimme ansaitulle talvilevolle. Olimme Kipparini kanssa ahkeria ja saimme peiteltyä sen myös sunnuntaina. Kausi oli siis sanan varsinaisessa mielessä "paketissa". Mieli on haikea, mutta samalla kiitollinen. Saimme olla vesillä tasan puolivuotta. Näimme kauden aikana monia uusia upeita paikkoja, unohtamatta ihania tuttuja paikkoja joissa vaan on aina yhtä mukava vierailla. Saimme viettää aikaa merellä upeiden ystäviemme kanssa ja tutustuimme moniin uusiin veneilijöihin. Kesäkotimme vei meitä turvallisesti, emme joutuneet tällä kaudella kertaakaan sellaiseen keliin, että minun olisi tarvinnut vannoa lopettavani veneilyn (olen tehnyt sen kolme kertaa 16 vuoden aikana). Kesä oli upea, tekniikka pelasi loistavasti. Kaikki kaudet ovat olleet omalta osaltaan upeita, mutta tämä oli minusta ehkä kaikkein paras! Koimme merimatkoja kaiken kaikkiaan 1134 merimailia, se oli meidän ennätys. Tästä alkaa armoton seuraavan kauden suunnittelu. Kiitos teille kaikille lukijoille, että olette jaksaneet "veneillä" meidän mukana. Tästä eteenpäin blogin aiheet ovat hieman enemmän "maallisia" puolen vuoden ajan =D.

Pirttisaari - Pörtö

Veneilykausi alkaa olla lopuillaan. Esittelen teille vielä pari paikkaa, joista toinen oli meille ihan uusi tuttavuus. Jostain syystä tulee lähdettyä aina länteen. Nyt teimme poikkeuksen ja menimme itään, Pirttisaareen.

Pirttisaaren Lerviksudden ja Makkaraudden muodostavat Uudenmaan virkistysalueen ylläpitämän virkistysalueen, josta kaikkien on mahdollista nauttia jokamiehenoikeuden puitteissa. Muut alueet saaresta on yksityiskäytössä. Saaressa on ollut asutusta aina 1700-luvulta näihin päiviin saakka. Saarella asutaan edelleen ympärivuoden, joten asukkaisen rauhaa tulee kunnioittaa.

Omalla veneellä voi rantautua Svartvikenin lahdelle, jonka itäpuolella on virkistysalueelle saapuville veneille laituri. Lahden pohjukasta löytyy myös entisen merivartioaseman laituri, joka yksityisomistuksessa. Vettä ja sähköä ei satamassa ole saatavilla, mutta laiturin läheisyydestä löytyy kolme hyvin hoidettua puuceeta.

Sataman lähellä on grillauspaikka ja puita on kuulema hyvin tarjolla koko kesän.

Svartvikenistä oli matkaa Lerviksuddenin keittokatokselle 1,6 kilometriä. Tämä keittokatos oli katettu ja tilava, joten sinne mahtui useampi evästämään yhtä aikaa.

Lerviksuddenilla oli yhteysvenelaituri. Kyllä, tänne on kaikilla mahdollisuus päästä, sillä Pirttisaareen on päivittäinen vuoroveneliikenne Kalkkirannasta. Aikatauluja voit katsella Pörtö Linen sivuilta.

Luonto ottaa oman paikkansa =D.

Pirttisaaren nk. Kylälahti oli aivan ihana. Täällä jos missä pääsi todelliseen saaristolaistunnelmaan, sillä Kylälahti muodostaa edustavan saaristolaisen perinnemaisemakokonaisuuden. Täällä liikkuessa pitää todella ottaa paikalliset asukkaat ja heidän kotirauha huomioon.
 

Täällä näin eräässä talossa lipun, joka oli punainen ja siinä oli keltainen risti. Minua jäi kovasti vaivaamaan, että mikä lippu oli kyseessä, joten selvitin asian Internetistä. Kyseessä oli suomenruotsalaisten epävirallinen lippu. Lipussa olevat värit, punainen ja keltainen tulevat Suomen vaakunasta.

Pirttisaaren luonto tarjoaa vaikka mitä ihmeteltävää. Löytyy rehevästä metsästä kaikkea kauniiden kallioiden välillä. Luonnosta kiinnostunut saa täällä hienoja elämyksiä. Meidän käydessä saaressa oli syksy jo käsillä. Tänne pitää tulla joskus uudelleen keväällä katsomaan mitä kaikkea luonto silloin tarjoaa.

Pirttisaaren kallioilta on upeat näkymät merelle. Maisema hivelee todella silmää. 

Pirttisaaresta näkyy myös Söderskärin majakka! Istuin kalliolla ja katselin majakkaa lumoutuneena. Söderskärille pääsee omalla veneellä vasta elokuun alusta, kun lintujen rauhoitusaika on ohi. Yleisöristeilyllä majakkasaarelle on mahdollista päästä kesälläkin. Me kävimme omalla veneellä Söderskärissä syyskuussa 2013. Voit lukea vierailustamme majakkasaarella täältä ja täältä. Puolestaan siitä, mitä Söderskärille kuuluu tänään, voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Pirttisaaresta löytyy katseltavaa myös historiasta innodtuneille. Saarelta löytyy monia sotahistoriallisiksi luokiteltuja tykkiasemia ja bunkkereita, sekä tulenjohtotorni. Nämä ovat edelleen puolustusvoimien omistuksessa.

Tykkejä enemmän minua kosketti kuitenkin tämä korkealla Korsbrgetin kalliolla sijaitseva 1800-luvulta peräisin oleva puuristi. Puuristin on pystytetty kalastajapojan Isak Lillebergin muistoksi. Isak oli Pirttisaaressa asuvan ensimmäisen Lillebergin sukua olevan Johan Didrik Lillebergin  seitsemänlapsisen perheen nuorin poika. He asuivat 1800 luvulla rakennetussa Hafsvikin tilalla. Vaan miksi risti on pystytetty? Ristin luona kerrottiin, että 20.11.1838 Isakin ollessaan 18-vuotias hän lähti purjehtimaan ulkosaareen hakeakseen lampaita kotiin talveksi. Ja kuten usein merellä, vallankin syksyllä voi käydä, nousi myrsky ja Isak hukkui. Tarina kertoo, että tämän jälkeen Isakin äiti, Anna oli nähnyt unen, jossa Isak oli tullut hänelle kertomaan ettei hän olisi hukkunut, elleivät hylkeentossujen remmit olisi kiertyneet hänen jalkojen ympäri. Myöhemmin selvisi, että näin oli myös tapahtunut kun Isakin ruumis löydettiin myöhemmin tältä samalta rannalta.

Tuohon aikaan ei monikaan ollut kirjoitustaitoinen, joten puumerkki toimi allekirjoituksena. Neljän nuolen puumerkki oli vanhin Pirttisaaressa tunnettu puumerkki ja se kuului Isak Lillebergille. Puumerkin pystyy vieläkin näkemään ristissä.

Pirttisaari oli ihana uusi tuttavuus, jota voin suositella lämpimästi. Omalla veneellä voi yöpyä, mutta se on myös oivallinen päiväretkipaikka, jonne kaikilla on pääsy yhteysaluksella. Kunnon eväät mukaan ja nauttimaan luonnosta!