Ihan selvästi on jo kevättä ilmassa!

Minä touhotan aina, että kevät alkaa heti tammikuun ensimmäinen päivä. Silloin päivät jo pitenevät (ovat pidenneet jo reilun viikon) ja mennään valoon päin. Pessimistit väittävät, että silloin on muka talvi, mutta minulla alkaa silloin kevät! Ja viime viikonloppu sen todisti, että kevättä on oikeasti ilmassa, niin upea ja aurinkoinen sää oli. Lähdimme Kipparini kanssa ulkoilemaan ja ihastelemaan "kevättä". Samalla tuli ulkoilutettua kameraakin. Voi että se oli iloinen päästessään pitkästä aikaa kuvaustehtäviin =D.

Kuinka ollakaan, merenrantaan tuli käveltyä. Nokkalan venesatamaan oli joulukuussa avattu Nokkalan Majakka rantakahvila, joka palvelee asiakkaita ympäri vuoden.  Itse rakennus näytti minusta upealta! Kävimme kääntymässä vain kuistilla, sillä paikka pursusi asiakkaita. Ei ihme, ilma oli niin kaunis, että moni muukin oli lähtenyt liikkeelle. Sen verran ennätin silmäillä listaa, että tarjolla olisi ollut myös sinisimpukoita, minun yksi ihan ehdoton herkku, nam! Tänne pitää tulla ehdottomasti ajan kanssa uudelleen. Voit käydä tutustumassa paikkaan paremmin heidän nettisivuilta täältä.

Nokkalan venesatama on kokenut täydellisen uudistuksen ja se myötä satamaan on saatu Ernst Mether-Borgströmin vuonna 1995 tekemä taideteos Haaksirikkoiset. Teos on saatu taidemuseo EMMAn kokoelmista. Uudistettu Nokkalan satama oli todella viihtyisä.

Ihmisiä oli paljon Matinkylän rannassa jäällä. Minä en kyllä uskaltanut mennä, sillä sen verran vaihteleva "talvi" täällä pääkaupunkiseudulla on ollut. Rakastan olla merellä, mutta mieluummin veneessä =D.

Hieman kauemmaksi kun katsoi, oli meri aukeana... minulla ei ollut todellakaan mitään asiaa jäälle =D.

Oli aivan ihanaa olla ulkona ja nauttia auringonvalosta pimeän kauden jälkeen. Ja oli ihanaa katsella merelle. Ei mene enää montaa viikkoa kun saamme laskea veneen vesille! Voiton puolella jo ollaan ja sen myötä reittisuunnittelu käy jo Kipparilla kuumana.

Kävimme viikonlopun aikana myös Suomenojan lintujärven ruokintapaikalla. Toiveikkaana menin sinne kamerani kanssa, että jos vaikka pyrstötiaisia olisi paikalla. Vaan ei ollut muita kuin pari tinttiä ja mustarastas. Tyhjää parempi toki =D. Kovin hiljaista oli vielä, mutta muutaman viikon päästä tämäkin alue kuhisee elämää. Olen niin innoissani jo nyt kun pääsee taas seuraamaan nokikanojen pesintää ja muita kaikkia ihania lintujärven asukkeja.

 Lintujen puuttuessa kuvauskohteeksi käy vaikka takiainen hangella...

... tai kuivunut maitohorsma, joka on minusta melko kuvauksellinen =D.

Joku oli kyllästynyt vanhaan sohvatuoliin ja raijannut sen Suomenojalle. Se ei ole käsittääkseni kaatopaikka, minne tämä olisi kuulunut. Miksi kukaan halua roskata luontoa? En käsitä.

Teimme lenkin myös Suomenojan satamassa. Tätä venettä ei tarvitse laskea keväällä vesille, se on siellä jo =D.

Aiheellinen varoitus, heikkoja jäitä kannattaa varoa, vallankin tällaisena "talvena".

Tästä se alkaa kevät ja kesän odotus. Kevät vaan on niiiiiiin parasta aikaa. Valon määrä kasvaa, kesä on päivä päivältä lähempänä ja koko kesän ihanuus on edessäpäin. Rakastan kevättä! Milloin teidän kevät alkaa? Onko se jo menossa vai alkaako se vasta sitten kun kalenterissa niin todetaan? Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille!

Jämsänkoski

Tapaninpäivän ajelulla Kipparini kanssa, pysähdyimme myös Jämsänkoskelle. Siellä virtasi myös mukavasti vettä. Tämä paikka oli minulle entuudestaan tuttu. Olen ajanut tästä oli elämäni aikana monen monta kertaa.

Jämsänkoski kuuluu nykyään Jämsään. Mietiskelin, että mikä tämän kosken nimi on? Onko se ihan vain Jämsänkoski? Yritin löytää tietoa netistäkin, mutta ei irronnut mitään, minun hakutaidoilla =D. Joten paikalliset hoi, jos on tietoa, niin kommentoikaa ihmeessä.

Koski sijaitsee paperitehtaan kupeessa. Jämsän jokilaaksossa (Jämsänkoski ja Jämsä) on parikin paperitehdasta, jotka ovat osaltaan yksi suurin työllistäjä tällä seudulla. Paperitehtaan "leipää" sitä on minunkin lapsuudessa syöty. Isäni meni aikanaan nuorena poikana tehtaalle töihin ja sieltä jäi eläkeele aikanaan. Eihän tuollaisia työsuhteita enää ole olemassakaan!

Innostuin jälleen kikkailemaan valotusajoilla =D.

Virtaavassa vedessä on minusta jotain maagista ja sillä on rauhoittava vaikutus. Sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Katsoa, miten vesi ympäröi kivet, kuinka se pärskii ja puskee joka kolosta ulos.  

Täältä löytyi myös rakkauslukko! Onnea Tiina ja Jussi myös minun puolesta. Ruoste lukossa paljastaa, että luultavasti kyseessä ei ole ihan viimekesän häät, mutta onnea silti. Onnea tarvitaan joka päivä eikä sitä ole koskaan liikaa.

Kosken edessä on Ilveslinna. Olen esitellyt linnan aikaisemmin blogissani täällä. Kyseisessä postauksessa pääsee ihastelemaan koskea ilman vettä, sillä kuvat on otettu kesällä. Tälläkin kerralla minulle tuli hyvin vahvana eräs lapsuusmuisto mieleeni. Paperitehtaan työntekijöille ja heidän perheille järjestettiin pikkujoulut ennen varsinaista joulua. Ohjelmaa ja hyvää syötävää oli paljon. Silti tärkein oli aina se pieni paperi pussi, jonka sai kotiin viemiseksi. Pussissa oli pipari, punainen omena, karamellia ja mikä parasta kiiltokuva. Muistan ,että kiiltokuva oli aina joko enkeli tai joulupukki. Olin aina niin onnellinen tuosta pussista. Onneksi meillä on muistot.

Juveninkoski

Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten siellä vietimme joululomaa. Kippari löysi netistä sellaisen kosken, jonka olemassa oloa en tiennyt olevan, vaikka olen asunut nuoruuteni ensimmäiset vuosikymmenet tällä seudulla. Kipparini selvitti paikan sijainnin ja niinpä lähdimme tapaninpäivän ajelulle kahdestaan Juveninkoskelle.

Koski sijaitsee aivan tien vieressä ja paikalta löytyy pieni levike muutamalle autolle. Kosken pauhu kuului heti kun nousi autosta ulos. Lunta oli ollut aikaisemmin jonkin verran, mutta suojakelit olivat pitänee huolen, että suurin osa oli sulanut.

Juveninkoski voisi olla oiva retki ja picnic kohde kesällä.

Juveninkoski on osa Nytkymenjokea, jossa on kaikkiaan yhdeksän koskea. Juveninkoski on näistä kaikista komein. Koski alkaa pienellä suvantovaiheella ennen varsinaista pudotusta, joka on noin seitsemän metriä. Oikeasti voitaisiin puhua ennemmin vesiputouksesta kuin koskesta.

Vesi tulee sillan alta hiljalleen, kunnes saapuu vesiputouksen suulle. Putous on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin. Hieman mietimme Kipparini kanssa, että liekkö siellä virtaa vettä näin talvella. Meillä oli onnea, vettä tuli komealla voimalla alas! Kevättulvien aikaan tämä voi olla uskomaton näky.

Koski oli komeaa katseltavaa. Innostuin kokeilemaan hieman eri valotusaikoja. Kyllä, taaskaan ei ollut mukana jalustaa. Kuvissa ei ole myöskään käytetty mitään harmaasuotimia. Käsivaralta, sillä valolla mitä luontoäiti sattui juuri sillä hetkellä tarjoamaan ja paljoa se ei tarjonnut.

Putouksen alapuolella on pieni lampi, jossa voi käydä uimassa. Usein kuitenkin virtaavan veden luona olevat lammet ovat melko vilpoisia kesälläkin, joten luulen ettei minun tarvitse koskaan kokeilla. En ole oikein kylmän veden ihmisiä =D.

Vierailu koskella oli mukava. Ennen kaikkea iloitsin siitä, että löysin synnyin seuduiltani jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Ensin pitää lähteä kauas, että näkee lähelle, vai miten se menikään =D.

Talvinen hämärä kaupungilla

Mietin pitkään, että tohdinko laittaa ollenkaan näitä kuvia tänne näytille lainkaan, mutta tässä ne nyt ovat. Kun kävelimme katselemassa Lux teoksia, innostuin samalla kuvamaan myös talvista kaupunkia iltavalaistuksessa. Joka kerta jännittää yhtä paljon, että tuleeko kuvista mitään. Joskus olisi super hienoa päästä jonkun oikein iltakuvausgurun matkaan (niitäkin on olemassa, olen nimittäin nähnyt upeita hämärässä otettuja valokuva) oppimaan, miten oikeasti kuvataan hämärässä. Noh, tässä nyt kuitenkin minun viritelmät =D.

Kauppatorin rantaan oli merestä jäätynyt hauskoja lauttoja.

Baari oli auki =).

Allas merikylpylä oli hiljainen, sillä se on tällä hetkellä kiinni uuden päärakennuksen rakennustöiden ajan. Se avautuu yleisölle uudelleen tänä keväänä. Tämä on paikka, jonne teen ehdottomasti joskus vierailun. Voin vain kuvitella miten nastaa olisi lillua tuolla ja katsella maisemia kauppatorille ja sen ympäristöön.

Katselimme kipparini kanssa kanavaa ja mietimme, että joskus me ollaan menty omalla veneellä tästä. Enää ei mennä =D. Nykyinen vene on liian iso. 

Uspenskin katedraali loisti valaistuksessa kauniilla paikalansa. Tämä on minusta yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista.

Kipparini ohjeistaa minua aina, että kuvat pitäisi ottaa jalustan kanssa. Hän on siinä oikeassa, mutta kun minä olen oinas nainen ja minua jalustat ahdistaa. Olen yrittänyt opetella niiden käyttöä (kyllä, omistan parikin), mutta minulle tulee heti sellainen tunne että ne sitova minua liikaa. Tykkään kuvata "vapaalla kädellä". Ilman jalustaa on liikkumavaraa ihan erilailla. No, ei sitä sitten saa aikaiseksi hyviä kuvia hämärällä. Harjoittelu jatkuu =D.