Varoitus, tämä postaus sisältää aivan liikaa kuvia linnuista, tarkemmin joutsenesta, sorsista ja lokeista. Niitä nyt vain näkee merellä (ja maalla) eniten. Joutsen on minusta kaunein lintu, sorsa vekkulein ja lokkeja rakastan yli kaiken!
Tämä joutsen uiskenteli matkamma varrella, kun ajelimme kohti Suomenlinna. Siinä se pyöri ja elvisteli, joten pakko sitä oli kuvata.
Kun saavuimme Suomenlinna vierasvenesatamaan, tapahtui siellä minusta tosi hauska juttu. Laituriin ajoi toinen Saga vene ja sitä piti mennä tietysti ihailemaan. Sagoja tulee sen verran harvoin vastaan. Siinä kun vaihdoimme venekuulumisia Sagan omistajien kanssa, pelmahti paikalle kolme sinisorsaa, kaksi poikaa ja yksi tyttö.
Ja mikä tekee tästä nyt sitten hauskan jutun? Sorsat tulivat pää kolmantena jalkana kohti meitä laiturin päästä. Pojat jäivät hieman sivummalle, joten pääsin kuvaamaan heitä. Kun taas tämä tyttö tuli ja alkoi napsimaan minua housunlahkeesta. Sitten se tuli eteeni ja katsoa napitti minua niillä ihanilla nappisilmillään vaativasti =D. Voi jestas että se oli suloinen. Se kysyi ihan selvästi, että:"eikö sinulla ole minulle mitään annettavaa?"
Pojat poseerasivat oikein urakalla. "Onks tää hyvä asento?"
Kun lähdimme kävelemään laituria pitkin, seurasi tyttö sorsa minua jalan vieressä kuin koira konsanaan. Pojat yrittivät tulla myös lähemmäksi, mutta tyttöpä ajoi ne kauemmaksi. Näin lähemmäksi ei lintua voi enään päästä. En nimittäin saanut siitä tytöstä kuvaa, koska se pyöri kintuissani, eli oli liian lähellä. Uuden objektiivini lähin tarkennus on 1,8 metriä =D.
"Ei herunut mitään, joten heippa!"
Tämä kaksikko patsasteli myös vierasvenesataman laiturilla pienen matkan päässä. Mitä tekee kuvaaja joka rakastaa lokkeja? No ottaa tietenkin liian monta kuvaa =D.
"Mikäs se tämä tässä on?"
Välillä vähän huutoa maailmaan. Aina kun kuulen lokin äänen, tulee minulle mieleen meri ja upeat maisemat. Tiedän, kaikki eivät pidä tästä linnusta, varsinkaan siinä vaiheessa kun se varastaa lihapiirakan kädestä kauppatorilla. Mutta minä rakastan lokkeja merellä.
Joko saitte tarpeeksenne näistä kolmesta lajin edustajasta =D.
perjantai 30. toukokuuta 2014
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa tänäkesänä
Olemme käyneet jo kertaalleen tällä kaudella veneellä myös Suomenlinnassa. Se vaan on sellainen paikka, jonne pitää päästä joka kesä, ainakin kerran, mielellään useammin. Olen kuvannut Suomenlinnan jotakuinkin ihan läpikotaisin, mutta en vain mahda itselleni mitään. En voisi kuvitellakkaan meneväni sinne ilman kameraa =D. Niinpä yritän joka kerta etsiä ainakin vähintään uusia kuvakulmia. Tällä kerralla herkuttelin uuden kamerani ja objektiivin kanssa.
Ystäväpariskunta oli myös tulossa veneellä Suomenlinnaan, joten odottelimme heidän saapumista vierasvenesatamassa sijaitsevassa Bar Caf Valimossa. Paikka on aivan ihana ja palvelu rennon ystävällistä. Tässä kuva heidän eräästä ikkunasta. Tämän kaltaisia ihania yksityiskohtia Suomenlinna on pullollaan.
Pakollinen kuva Suomenlinnan majakasta. Majakka heijastaa valoa neljän sarjoissa, joka tarkoittaa H kirjainta, niin kuin Helsinki. Täältä soitetaan aina kesäiltaisin iltasoitto trumpetilla kello yhdeksän. Soittaja kävelee jokaiseen ilmansuuntaan.
Lähdimme kävelemään ystävien kanssa kohti Nikolai pizzeriaa. Siellä pitää myös päästä käymään vähintään kerran kesässä, niin hyvää pizzaa sieltä saa =).
Yksi tunnetuimmista paikoista Suomenlinnassa on Suomenlinnan iso linnanpiha. Pihan keskellä sijaitsee Augustin Ehrensvärdin hauta. Tämä mies on ansainnut viimeisen leposijan kaiken sen kauneuden keskellä, jota hän on ollut suunnittelemassa ja rakentamassa.
Jatkoimme matkaa linnan pihalta kohti Nikolaita, sillä pizzan kuva siinteli jo mielessä ja nälkä kurni vatsassa.
Tässä kahvila Piper, joka on palvellut Suomenlinnan vierailijoita vuodesta 1928. Ennen tällä paikalla sijaitsi huvimaja 1700-luvulla. Vuonna 1874 tuli tilalle uusi huvimaja. Kahvilaa pitää yllä Ehrensvärd-seura.
Pizzeria Nikolai sijaitsee lähellä Kustaanmiekkaa Walhallassa. Nämä maisemat ovat myös vertaansa vailla. Upeita valleja ja linnoituksen kivimuureja. Kaiken lisäksi rakastan katsella, kun ruotsinlaivat lipuvat ohi Kustaanmiekasta.
Vatsat piukeena hyvästä ruoasta, kävelimme kuninkaanportin kautta rantaa pitkin takaisin vierasvenesatamaan.
En voi luvata etteikö lisää kuvia vielä tämän kesän aikana tulisi, sillä kuten totesin alussa, en pysty liikkumaan Suomenlinnassa ilman kameraa =D.
Ystäväpariskunta oli myös tulossa veneellä Suomenlinnaan, joten odottelimme heidän saapumista vierasvenesatamassa sijaitsevassa Bar Caf Valimossa. Paikka on aivan ihana ja palvelu rennon ystävällistä. Tässä kuva heidän eräästä ikkunasta. Tämän kaltaisia ihania yksityiskohtia Suomenlinna on pullollaan.
Pakollinen kuva Suomenlinnan majakasta. Majakka heijastaa valoa neljän sarjoissa, joka tarkoittaa H kirjainta, niin kuin Helsinki. Täältä soitetaan aina kesäiltaisin iltasoitto trumpetilla kello yhdeksän. Soittaja kävelee jokaiseen ilmansuuntaan.
Lähdimme kävelemään ystävien kanssa kohti Nikolai pizzeriaa. Siellä pitää myös päästä käymään vähintään kerran kesässä, niin hyvää pizzaa sieltä saa =).
Yksi tunnetuimmista paikoista Suomenlinnassa on Suomenlinnan iso linnanpiha. Pihan keskellä sijaitsee Augustin Ehrensvärdin hauta. Tämä mies on ansainnut viimeisen leposijan kaiken sen kauneuden keskellä, jota hän on ollut suunnittelemassa ja rakentamassa.
Jatkoimme matkaa linnan pihalta kohti Nikolaita, sillä pizzan kuva siinteli jo mielessä ja nälkä kurni vatsassa.
Tässä kahvila Piper, joka on palvellut Suomenlinnan vierailijoita vuodesta 1928. Ennen tällä paikalla sijaitsi huvimaja 1700-luvulla. Vuonna 1874 tuli tilalle uusi huvimaja. Kahvilaa pitää yllä Ehrensvärd-seura.
Pizzeria Nikolai sijaitsee lähellä Kustaanmiekkaa Walhallassa. Nämä maisemat ovat myös vertaansa vailla. Upeita valleja ja linnoituksen kivimuureja. Kaiken lisäksi rakastan katsella, kun ruotsinlaivat lipuvat ohi Kustaanmiekasta.
Vatsat piukeena hyvästä ruoasta, kävelimme kuninkaanportin kautta rantaa pitkin takaisin vierasvenesatamaan.
En voi luvata etteikö lisää kuvia vielä tämän kesän aikana tulisi, sillä kuten totesin alussa, en pysty liikkumaan Suomenlinnassa ilman kameraa =D.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Kaupunkia mereltä käsin
Nämä rakennukset näkyvät Länsiväylän varrella. Ne sijaitsevat Tapiolassa.
Tämä Fortumin pääkonttori on Espoon korkein rakennus. Paikalliset tuntevat tämän rakennuksen myös Raateen hampaana. Nyt tätä rakennusta suunnitellaan toimisto ja asuintilaksi.
Päivä oli pilvinen ja välillä saatiin myös sadekuuroja. Tummat pilvet luovat kuvaan oman, hieman synkän tunnelman.
Matka jatkui ja pian saavuimme Lauttasaaren edustalle. Kipparini on kotoisin Lauttasaaresta ja tämä vesitorni on maalannut hänen lapsuus maisemaa useiden vuosikymmenien ajan. Vaan kaikki muuttuu ja tämänkin vesitornin kohtaloksi on tullut purkutuomio. Torni oli pitkään myytävänä, mutta kukaan ei sitä ostanut, joten vesitorni saa väistyä.
Nämä rakennukset ovat Salmisaaresta.
Tässä uljas Jätkäsaaren silta. Sillan alta pääsee Ruoholahden kanavaan, joka on aivan ihana paikka. Olemme käyneet siellä muutaman kerran. Vene parkkiin ja nauttimaan kanavan upeasta tunnelmasta.
Länsisatamassa oli parkissa Ecerö linen uusi laiva, Finlandia.
Matka jatkui Kaivopuiston kautta kohti Suomenlinnaa. Näihin maisemiin ja kauniisiin rakennuksiin en myöskään kyllästy ikinä. Upeita paikkoja!
Täällä olisi aika messevä asua, oma uimaranta ihan kodin vieressä =).
Kaivopuiston jälkeen alkoikin jo Suomenlinna häämöttään, joten oli aika laittaa kamera pois ja aloitella pikku hiljaa rantautumis valmistelut. Kameran kanssa valmistelut eivät oikein onnistu =).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)