Kaupunkia mereltä käsin

Vapun jälkeisenä viikonloppuna päätimme tehdä ystäväpariskunnan kanssa treffit Suomenlinnassa. Ajelimme tuttua reittiä pitkin kohti Suomenlinnan vierasvenesatamaa. Ja minulla tietenkin kamera mukana, halusin testailla uutta putkea myös kiinteisiin kohteisiin.

Nämä rakennukset näkyvät Länsiväylän varrella. Ne sijaitsevat Tapiolassa.

Tämä Fortumin pääkonttori on Espoon korkein rakennus. Paikalliset tuntevat tämän rakennuksen myös Raateen hampaana. Nyt tätä rakennusta suunnitellaan toimisto ja asuintilaksi.

Päivä oli pilvinen ja välillä saatiin myös sadekuuroja. Tummat pilvet luovat kuvaan oman, hieman synkän tunnelman.

Matka jatkui ja pian saavuimme Lauttasaaren edustalle. Kipparini on kotoisin Lauttasaaresta ja tämä vesitorni on maalannut hänen lapsuus maisemaa useiden vuosikymmenien ajan. Vaan kaikki muuttuu ja tämänkin vesitornin kohtaloksi on tullut purkutuomio. Torni oli pitkään myytävänä, mutta kukaan ei sitä ostanut, joten vesitorni saa väistyä.

Nämä rakennukset ovat Salmisaaresta.

Tässä uljas Jätkäsaaren silta. Sillan alta pääsee Ruoholahden kanavaan, joka on aivan ihana paikka. Olemme käyneet siellä muutaman kerran. Vene parkkiin ja nauttimaan kanavan upeasta tunnelmasta.

Länsisatamassa oli parkissa Ecerö linen uusi laiva, Finlandia.

Matka jatkui Kaivopuiston kautta kohti Suomenlinnaa. Näihin maisemiin ja kauniisiin rakennuksiin en myöskään kyllästy ikinä. Upeita paikkoja!

Täällä olisi aika messevä asua, oma uimaranta ihan kodin vieressä =).

Kaivopuiston jälkeen alkoikin jo Suomenlinna häämöttään, joten oli aika laittaa kamera pois ja aloitella pikku hiljaa rantautumis valmistelut. Kameran kanssa valmistelut eivät oikein onnistu =).

Odotus

Minä olen kärsimätön luonne ja odottaminen on minulle joissain tilanteissa suorastaan mahdoton tehtävä. Ainakin silloin kun esim. ollaan ravintolassa ja ruoka vain viipyy ja viipyy, eikä tarjoilija käy mitenkään antamassa välitsekkiä tilanteesta. Silloin alkavat sormet naputtaa pöydän pintaa ja kärsivällisyys loppumaan. Tai oletteko olleet jonossa, joka ei liiku mihinkään? Viereisessä jonossa asiakkaat vaihtuvat ja oma jono vain seisoo.

Saaressa sen sijaan on kesällä kiva odottaa ystäviä. Tarkkailla merelle ja arvailla, että mikä saapuvista mastoista on heidän. Voi tehdä nuotion valmiiksi ja odottaa. Valokuvata ympäristöä ja odottaa.

Tämä odottaja sensijaan seisoskeli Kaivopuiston kulmalla. Teoksen on Helsingin kaupungille lahjoittanut Kesko ja he ovat myös määritelleet tilatulle teokselle aiheen, odotus. Teoksen on tehnyt kuvanveistäjä Pekka Jylhä ja se on paljastettu paikalleen äitienpäivänä 2010.  Naisen vieressä samalla kalliolla on rantapallo.

Teos on kolme metriä korkea ja valmistettu tinapronssista. Patsas kiillotetaan joka vuosi juuri äitienpäiväksi, miksi? Siksi koska nainen odottaa lasta. Teoksen alaotsikko on Äidin rakkaus on suurin. Odottajan vatsan kohdalla mekossa on pitsiä ja iltaisin vatsassa palavat lamput. Teos esittää odottavaa äitiä, joka säteilee ympärilleen valoa, energiaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Nainen on kurottautunut varpailleen ja tähyilee merelle. Odottaakohan hän sieltä tulevaksi omaa rakasta? Lapsen isää? Onkohan hän viipynyt matkalla kauankin, hän ketä nainen odottaa? Toivottavasti hänen odottama henkilö pääsee turvallisesti perille. Naisen hiukset ja huivi hulmuavat merituulessa.

Lähellä patsasta oli lasten leikkipaikka. Tälle penkille voi istahtaa ja vaikka odottaa ystäviä.

Tai odotella, että lapset ovat saaneet laskea tarpeeksi monta kertaa mäkeä ja ovat valmiina lähtemään kotiin.

Minä sen sijaan jään odottamaan lottovoittoa, jotta voisin muuttaa jompaan kumpaan näistä taloista. Taidan joutua odottamaan pitkään, sillä lotto tulee harvoin tehtyö =D.

Näiden kaikkien lisäksi odoton jo ihan malttamattomana kesää. Odotan sitä, että pääsen merelle ja luontoon. Mitä te odotatte?

Kaivopuiston ranta

Helatorstain aattoillan ajelulta tulimme kotiin päin Suomenlinnasta Kaivopuiston kautta. Kaivopuisto on Helsingissä yksi ihanimmista paikoista. Sen lisäksi, että se sijaitsee meren rannalla, siellä on ihania kahviloita ja lähettyvillä todella upeita rakennuksia. Rantaa pitkin on mukava  myös kävellä ja ihailla merimaisemaa.

Tultaessa Suomenlinnan suunnalta saavutan ensimmäiseksi Mattolaiturille. Ilta oli lämmin ja auroinkoinen, joten asiakkaita oli sen mukaisesti myös Mattolaiturilla.

Ja tässä ovat sitten ne "oikeat" mattolaiturit. Itseasiassa nämä ovat varmasti Suomen kuuluisimmat mattolaiturit. Täällä käyvät turistit aina Japanista saakka kuvaamassa ja ihmettelemässä, kun suomalaiset pesevät mattoja kauniina kesäpäivänä.

 Itse olen tykännyt jo lapsena mattojen pesusta kesällä. Tai siis mummo pesi matot ja minä huuhtelin niitä vedessä. Parasta koko hommassa oli tietenkin se, kun syötiin eväät =D. Tätä pesupaikkaa en ole koskaan kokeillut.

 Kaivopuiston venesatama.

 

 Rantaan pilkistää myös Ursan tähtitorni, joka sijaitsee Kaivopuiston korkeimmalla kukkulalla. Tähtitornissa käyvät edelleen tähtiharrastajat katselemassa taivaalle.

Liuskaluodolta löytyy tankattavaa niin veneelle kuin miehistölle.

Poliis valvoo myös vesillä, joka on pelkästään hyvä asia. Vesiltä, kuten maantieltäkin, löytyy monenlaisia menijöitä ja sääntöjen soveltajia.

Kaivopuiston päässä Eirassa, Ursin kalliolla sijaitsee merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut Oskari Jauhiainen ja Eero Eerikäinen vuonna 1968. Se on betoninen, majakkaa muistuttava rakennelma, jonka huipulla palaa ikuinen tuli. Nykyään muistomerkki käsitetään ennen kaikkea hukkuneiden merimiesten muisto­merkiksi ja muistelu­paikaksi.

Kaivopuiston kautta on joka kerta yhtä mukava ajella ja katsella kaunista kaupunginosaa.