tiistai 26. huhtikuuta 2016

Tahdotko tosiaan, suhteeseen vakavaan?

Sunnuntaisella visiitillä Suomenojan lintujärvellä pääsin näkemään todella ainutlaatuisen luonnon näytelmän. Paikkalla olleet mustakurkku-uikut tanssivat soidintanssi. Se jo mikä oli uskomattoman upeaa nähtävää!


Ensin otettiin alkuasento ja tästä se lemmentango sitten alkoi.




Näytti ihan siltä kuin linnut olisivat tanssineet balettia veden pinnalla. Liikkeet tehtiin yhtäaikaa ja taitavasti.






Annoin kameran laulaa ja uikutin samalla ääneen, niin kaunista katseltavaa.








Sitten otettiin väliin nopea sukellus ja haettiin pesänrakenustarvikkeita mukaan. Ja kuviot jatkuivat entistä kiivaampana.




Ensin erisuuntiin.


Ja sieltä se oikea yhteinen suunta löytyi. Näytti vahvasti siltä, että kyllä tässä liitto solmittiin =D. Pienokaisia odotellessa.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Suomenojan lintujärven kevät kuulumisia

Kävin eilein taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, millaista on meno Suomenojan lintujärvellä tässä kohtaa kevättä. Paikalle oli saapunut kaikki tutut laji. Pääsin jopa useammat niistä kuvamaan.




Silmut ovat puissa jo pitkällä. Tästä kun vielä vähän lämpenee, tulee lehdet puihin ihan kohinalla.


Naurulokkien lisäksi näin ihan ensimmäiseksi tavi pariskunnan uinumassa auringossa. Uros tavilla on aivan ihana värikäs pää.


Västäräkin olen nähnyt tänä keväänä jo aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin hänet kuvaamaan, tänä vuonna. Västäräkkejä oli Suomenojan lintualtaalla monia.





Tukkasotkia oli myös paikalla monia. Nämä ne on vekkuleita veijareita. Tästä linnusta tulee väistämättä mieleen sanonta tukka takana ja elämä edessä =D. Kun tuuli kävi linnun takaa nousi tukka pystyyn ja lintu näytti ihan punkkarilta.






Punasotkat pysyttelivät rannasta hieman kauenmpana. Ai että tuli tälläkin reissulla pidempää putkea ikävä (olenkohan muistanut laittaa loton vetämään). Onneksi yksi heistä uiskenteli hetkeksi hieman lähemmäksi.




Pesänrakennus puuhat olivat kaikilla työnalla. Oksia ja risuja aseteltiin hartaudella paikoilleen. Se on tarkkaa puuhaa se, mihin sitä munat lasketaan ja päästään hautomaan.


Nokikanoilla oli myös ahkera pesänrakennus menossa.


Välillä oli urosten kesken käytävä painia siitä, kummalle alue oikeasti kuuluikaan. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon linnun jalan koon, se on valtava!




Paikalla oli myös pari liejukanaa. Näitä ei tahdo aina huomata, sillä he viihtyvät hyvin ruovikon kätköissä. Esiin tullessaan saa katsoja ihailla todella kaunista lintua. Näin pariskunnan uivan iho. Silti sain hetken seisoskella, ennen kuin löysin heidät uudelleen. Suomenojalla lintuja tarkkaillessa maltti onkin valttia. Ei kannatta hosua ja mennä kiireellä järven ympäri, vaan seisoskella ja tutkailla pitkään.




Naurulokkeja oli alueella todella runsaasti ja äänimaailma oli myös sen mukainen. Oli niin mukava ja kotoisa olo. Talven hiljaisuus oli poissa.






Tällä reissulla pääsin kuvamaan minulle uuden tuttavuuden, harmaasorsan. Uros on helppo tunnistaa mutta naarapuolinen harmaasorsa olikin jo sitten haastavampi. Helppoa se oli nyt kun hän uiskenteli uroksen kanssa. Mutta jos se laitetaan muiden naaras sorsien joukkoon, niin homma olisikin jo vaikeampaa, ainakin minulle =D.




Mustakurkku-uikkuja oli Lintujärvellä monia paikan päällä. Todella kaunis lintu.




Eikä sovi unohtaa telkkiä. Paikalta löytyivät hekin.




Näiden lisäksi olivat lapasorsatkin paikalla, mutta he eivät olleet kuvaustuulella, vaan pysyttelivät sitkeästi kauempana. Toivottavasti toisellakertaa näen heitä lähempää. Suomenojan lintujärvi on kyllä valtavan upea alue. Kokoonsa nähden sieltä löytää vaikka kuinka monta eri lintulajia. Kevät on jo pitkällä ja vihreää puskee kovasti.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Merellä kävi kova vilske

Lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vene oli vesillä, joten mitäpä sitä muutakaan kuin merelle katsomaan, että mitä kaikkea sillä jo näkyisi. Ja siellähän kävi vallan kova vilinä, oli vaikka ketä paikalla.




Esitellään ensimmäisenä se kaikkein vekkulein merilintu, meriharakka. Näistä tulee joka kerta niin hyvälle tuulelle. Huomasin kuvatessani, että olin todella kesäterässä. Vai pitäisikö sanoa talviterässä. Hetki menee ennenkuin saan taas merellä kuvaamisen "moodin" päälle. Ensinnäkin linnut liikkuvat, vene liikkuu ja kuvaaja liikkuu. Melkein mahdoton yhtälö! Taas pitää kerrata asetuksia että saisi edes jonkinlaista jälkeä aikaseksi. Sitten on vielä tuo valo. Jestas että oli kirkas päivä =D.


Toinen minusta hauska lintu on haahka. Sillä on jotenkin tosi aerodynaaminen pää =D. Hauskaa oli myös katsella, että lähes kaikki kulkivat pareittain. Parinmuodostus on siis jo käynnissä ja kohta varmasti aloitetaan pesänrakennus puuhat. Uros on kyllä komea lintu!




Haahkoja oli merellä paljon. Niitä löytyi lisää joka mutkasta ja kiven kolosta.






Tämän kevään uusin tuttavuus oli minulle alli. Niitä oli monia todella isoja parvia. Kovia olivat lentämään ja arkoja, lähelle ei päässyt millään. Katselin netistä, että miltä se alli näyttää ja voi että miten komea lintu se on. Nyt syttyi palo päästä kuvaamaan sitä lähempääkin. Olen aina suhtautunut kumiveneeseen hieman nihkeästi. Suomen luontokuvaajien lehden viimeisessä numerossa oli artikkeli, kuinka kumiveneestä voi rakentaa piilokojun. Hmmm kumppari sai ihan uuden merkitykset =D.  Sen avulla pääsisi lähemmäksi arempia lajeja.






Olihan siellä merellä myös paljon lokkeja. Ei olisi meri mitään ilman lokkia. Riittää, että laittaa silmät kiinni ja kuuntelee lokin ääntä, sitä on heti niin merellä että. Selkälokki patsasteli kivenpäällä ja nautti auringonpaisteesta.






Harmaalokit tähystelivät merelle tomerana, mitä kaikkea siellä mahtaa näkyäkkään?

 

Joutsenparilla oli jo pesänrakennuspuuha menossa. On se niin ihanaa kun pian nähdään taas pieniä untuvikkojoutsenia uiskentelmassa. Hanhilla on myös suloiset poikaset, sellaisia ihania palleroisia.



Tämän kauden ensimmäinen pakollinen kummelikuva =D.


Tällä reissulla näin elämäni ensimmäisen kerran merihanhen. Samalla pääsin todistamaan jännittävää tapahtumaan. Kun ajelimme hiljalleen merihanhen ohi hän painautui ruovikkoon ihan littanaksi. En voinut kuvitellakkan kuinka litteäksi noin suuri lintu voi mennä. Lopuksi hän painoi oranssin nokkankin vedenalle. Siinä se sitte olla möllötti ja odotteli että mennään ohi. Ihan hiiren hiljaa. Lintu todella maastoutui ja luotti suojaväriinsä! Anteeksi merihanhi, ei ollut tarkoitus häiritä, satuit vain olemaan lähellä veneväylää =D.
 

"Jokohan ne meni...?"


Kytö Espoon edustalla.


Kävimme kääntymässä Lähteelässä. Vielä ei ollut veneitä laiturissa. Täällä tulemme viettämään taas monia ihania viikonloppuja tulevana kesänä. Lähteelä on yksi venekuntamme lempipaikka. Mukava henkilökunta, siistit ja viihtyistä puitteet. Täällä tapaamme aina myös monia ihania veneily-ystäviämme. On taas mukava talven jälkeen vaihtaa nuotion äärellä kuulumisia.


Pari muutakin venettä oli lauantaina liikkeellä, mutta kohtuullisen hiljaista vielä oli. Vaan tästä se vilkastuu viikko viikolta.