Vihertää jo - kesä tulee!

Viime sunnuntaina aurinko jatkoi paistamista ja sehän sopi meikäläiselle. Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että Suomenojan lintujärvellä olisi sunnuntaina lintuharrastuspäivä. Koska ilma oli mitä ihanin, vaikkakin vähän viileä, lähdimme kävelemään kotisatamastamme kyseiseen tapahtumaan.

Matkan varrella näin vihdoinkin valkovuokkoja. Olin niitä ihaillut kevään mittaan kateellisena muiden blogeista.

Orava poseerasi puussa.

Espoon rantaraitti on maisemana upeaa katseltavaa. Meren äärellä viihtyy niin lenkkeilijät kuin koiran ulkoiluttajatkin.

Tämä laituri on saanut purkutuomion. Sinne ei ollut enää meneminen. Laiturin eteen oli laitettu kieltomerkki, ettei laiturille saanut mennä.

Suomenojalle päästyämme olin todella yllättynyt kun siellä oli jo kaksi sorsan poikasta. Voi että ne olivat pieniä ja suloisia <3!

Miljoona linnunpönttöä projektissa on rekisteröity jo 1200808 kappaletta. Ihan huikea määrä! Mikäli et ole vielä ennättänyt rekisteröimään omaa pönttöäsi, voit tehdä sen helposti täältä.

Lintuharrastuspäivän kunnaksi oli Suomenojalle tullut muutamia yhteystyökumppaneita. Heidän kiikareita ja kameran objektiivejä pääsi testaamaan. Näissä testeissä on vaan se paha puoli, että alkaa tehdä mieli sellaisia laitteita joita tällaisella harrastelija kuvaajalla ei ole mitään mahdollisuutta omistaa. Ei ostaa edes puoleen hintaan =D.Alahuuli väpättäen jätin ne sinne. Oli aivan ihanaa, että myös sää suosi tapahtumaa ja väkeä olikin paikalla mukavasti. Paikalta löytyi myös lettukahvila. Kyllä maistui hyvälle!

Pari kuvaa vielä liejukanasta.

Tästä kuvasta näet, miten suuri jalka liejukanalla on, jos vain hahmotat jalan kasvistosta, on se niin samanvärinen.

Pepponen lauleli puunoksalla kauniista. Oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, niin kauniilta se kuulosti.

Matkalla takaisin satamaan poseerasi rastas minulle uljaasti.

Rentukat olivat myös puhjenneet jo kukkaan.

Sehän vihertää jo oikeasti! Ja hei, se on oikeasti kesä nyt, sillä bongasin Suomenojalla haarapääskyn. Pääskysestä ei päivääkään =D.

Kun pääsimme takaisin satamaan, pääsin kuvaamaan tiiraa ja laiturin päässä nökötti pari hyvänmielen lintua, meriharakkaa.

Viikonloppu oli kuvaamisen kannalta kaiken kaikkiaan tosi kiva. Tuli nähtyä taas paljon kevään edistymistä. Kyllä se kesä sieltä tulee... aikanaan.

Kevät Suomenojan lintujärvellä

Eilen oli 15 astetta lämmintä! Kyllä, luit aivan oikein. Tuntui aivan ihanalta olla ulkona ja niinpä päätin lähteä kameran kanssa katsomaan mitä kuului Suomenojan lintujärvelle. Ketä siellä olisi jo paikalla.

Naurulokkeja oli vaikka kuinka paljon. Niiden ääntely täytti tienoon todella intensiivisesti. Oli ihan jännä ajatella, miten hiljainen alue on talvella. Silloin saattaa kuulla satunnaisen variksen äänen =D.

Puut alkoivat olla silmuilla, vihdoinkin! Katsoin eilen televisiosta ohjemaa kevään seurannasta ja siellä todettiin, että terminen kevät ei ole vielä alkanut. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle. Terminen kesä puolestaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee plus kymmenen asteen yläpuolelle. Sinne meillä on vielä vähän matkaa. Säätiedotuksessa sanoivat, että sää viilenee taas loppu viikoksi.... höh!

Sain eilen taas muutaman uuden lajin 100 lintua listalleni. Tämä vekkuli kaveri on lapasorsa herra ja alta kuvasta löytyy rouva. Tuo nokka on todellakin kuin kenkälusikka =D. Lapasorsia oli paikalla jo monia.

Nokikanasta en saanut uutta pistettä, sillä näitä näimme Kipparini kanssa jo merellä aikaisemmin. Silti niiden puuhia oli kiva seurata myös Suomenojalla. Nokikanoja oli paikalla myös monia yksilöitä.

Liejukanoja oli paikalla monia. Ne ovat välillä vaan vähän piilossa, mutta niitä pääsee näkemään kun tietää mistä etsiä. Onneksi linnut ovat melko uskollisia pesimäpaikoille. Tästä tuli piste. 

Väli västäräkki. Se keikisteli päätään niin kauniisti, että olihan siitä pakko ottaa kuva =).

Tavi oli myös paikalla. Internetin mukaan tämä on Suomen toiseksi yleisin sorsalintu ja minä näin tämän elämäni toista kertaa =D. Jostain syystä näitä ei näe merellä.

Mustakurkku-uikkuja oli myös monia yksilöitä paikalla. Tämä on minusta aivan ihana lintu. Telkkiä näin vain yhden ja minun mielestä paikalta puuttuivat vielä ainakin tukkasotka ja punasotka. Ne olivat joko niin piilossa, että en nähnyt tai sitten vasta matkalla paikalle. Suomenojan lintujärvi on kyllä todella mainio paikka bongailla vesilintuja. Ensi sunnuntaina 7.5.2017 siellä järjestetään lintuharrastuspäivä klo 10-15. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä.

Suomenojan lintujärven kevät kuulumisia

Kävin eilein taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, millaista on meno Suomenojan lintujärvellä tässä kohtaa kevättä. Paikalle oli saapunut kaikki tutut laji. Pääsin jopa useammat niistä kuvamaan.

Silmut ovat puissa jo pitkällä. Tästä kun vielä vähän lämpenee, tulee lehdet puihin ihan kohinalla.

Naurulokkien lisäksi näin ihan ensimmäiseksi tavi pariskunnan uinumassa auringossa. Uros tavilla on aivan ihana värikäs pää.

Västäräkin olen nähnyt tänä keväänä jo aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin hänet kuvaamaan, tänä vuonna. Västäräkkejä oli Suomenojan lintualtaalla monia.

Tukkasotkia oli myös paikalla monia. Nämä ne on vekkuleita veijareita. Tästä linnusta tulee väistämättä mieleen sanonta tukka takana ja elämä edessä =D. Kun tuuli kävi linnun takaa nousi tukka pystyyn ja lintu näytti ihan punkkarilta.

Punasotkat pysyttelivät rannasta hieman kauenmpana. Ai että tuli tälläkin reissulla pidempää putkea ikävä (olenkohan muistanut laittaa loton vetämään). Onneksi yksi heistä uiskenteli hetkeksi hieman lähemmäksi.

Pesänrakennus puuhat olivat kaikilla työnalla. Oksia ja risuja aseteltiin hartaudella paikoilleen. Se on tarkkaa puuhaa se, mihin sitä munat lasketaan ja päästään hautomaan.

Nokikanoilla oli myös ahkera pesänrakennus menossa.

Välillä oli urosten kesken käytävä painia siitä, kummalle alue oikeasti kuuluikaan. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon linnun jalan koon, se on valtava!

Paikalla oli myös pari liejukanaa. Näitä ei tahdo aina huomata, sillä he viihtyvät hyvin ruovikon kätköissä. Esiin tullessaan saa katsoja ihailla todella kaunista lintua. Näin pariskunnan uivan iho. Silti sain hetken seisoskella, ennen kuin löysin heidät uudelleen. Suomenojalla lintuja tarkkaillessa maltti onkin valttia. Ei kannatta hosua ja mennä kiireellä järven ympäri, vaan seisoskella ja tutkailla pitkään.

Naurulokkeja oli alueella todella runsaasti ja äänimaailma oli myös sen mukainen. Oli niin mukava ja kotoisa olo. Talven hiljaisuus oli poissa.

Tällä reissulla pääsin kuvamaan minulle uuden tuttavuuden, harmaasorsan. Uros on helppo tunnistaa mutta naarapuolinen harmaasorsa olikin jo sitten haastavampi. Helppoa se oli nyt kun hän uiskenteli uroksen kanssa. Mutta jos se laitetaan muiden naaras sorsien joukkoon, niin homma olisikin jo vaikeampaa, ainakin minulle =D.

Mustakurkku-uikkuja oli Lintujärvellä monia paikan päällä. Todella kaunis lintu.

Eikä sovi unohtaa telkkiä. Paikalta löytyivät hekin.

Näiden lisäksi olivat lapasorsatkin paikalla, mutta he eivät olleet kuvaustuulella, vaan pysyttelivät sitkeästi kauempana. Toivottavasti toisellakertaa näen heitä lähempää. Suomenojan lintujärvi on kyllä valtavan upea alue. Kokoonsa nähden sieltä löytää vaikka kuinka monta eri lintulajia. Kevät on jo pitkällä ja vihreää puskee kovasti.