Tahdotko tosiaan, suhteeseen vakavaan?

Sunnuntaisella visiitillä Suomenojan lintujärvellä pääsin näkemään todella ainutlaatuisen luonnon näytelmän. Paikkalla olleet mustakurkku-uikut tanssivat soidintanssi. Se jo mikä oli uskomattoman upeaa nähtävää!

Ensin otettiin alkuasento ja tästä se lemmentango sitten alkoi.

Näytti ihan siltä kuin linnut olisivat tanssineet balettia veden pinnalla. Liikkeet tehtiin yhtäaikaa ja taitavasti.

Annoin kameran laulaa ja uikutin samalla ääneen, niin kaunista katseltavaa.

Sitten otettiin väliin nopea sukellus ja haettiin pesänrakenustarvikkeita mukaan. Ja kuviot jatkuivat entistä kiivaampana.

Ensin erisuuntiin.

Ja sieltä se oikea yhteinen suunta löytyi. Näytti vahvasti siltä, että kyllä tässä liitto solmittiin =D. Pienokaisia odotellessa.

Suomenojan lintujärven kevät kuulumisia

Kävin eilein taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, millaista on meno Suomenojan lintujärvellä tässä kohtaa kevättä. Paikalle oli saapunut kaikki tutut laji. Pääsin jopa useammat niistä kuvamaan.

Silmut ovat puissa jo pitkällä. Tästä kun vielä vähän lämpenee, tulee lehdet puihin ihan kohinalla.

Naurulokkien lisäksi näin ihan ensimmäiseksi tavi pariskunnan uinumassa auringossa. Uros tavilla on aivan ihana värikäs pää.

Västäräkin olen nähnyt tänä keväänä jo aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin hänet kuvaamaan, tänä vuonna. Västäräkkejä oli Suomenojan lintualtaalla monia.

Tukkasotkia oli myös paikalla monia. Nämä ne on vekkuleita veijareita. Tästä linnusta tulee väistämättä mieleen sanonta tukka takana ja elämä edessä =D. Kun tuuli kävi linnun takaa nousi tukka pystyyn ja lintu näytti ihan punkkarilta.

Punasotkat pysyttelivät rannasta hieman kauenmpana. Ai että tuli tälläkin reissulla pidempää putkea ikävä (olenkohan muistanut laittaa loton vetämään). Onneksi yksi heistä uiskenteli hetkeksi hieman lähemmäksi.

Pesänrakennus puuhat olivat kaikilla työnalla. Oksia ja risuja aseteltiin hartaudella paikoilleen. Se on tarkkaa puuhaa se, mihin sitä munat lasketaan ja päästään hautomaan.

Nokikanoilla oli myös ahkera pesänrakennus menossa.

Välillä oli urosten kesken käytävä painia siitä, kummalle alue oikeasti kuuluikaan. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon linnun jalan koon, se on valtava!

Paikalla oli myös pari liejukanaa. Näitä ei tahdo aina huomata, sillä he viihtyvät hyvin ruovikon kätköissä. Esiin tullessaan saa katsoja ihailla todella kaunista lintua. Näin pariskunnan uivan iho. Silti sain hetken seisoskella, ennen kuin löysin heidät uudelleen. Suomenojalla lintuja tarkkaillessa maltti onkin valttia. Ei kannatta hosua ja mennä kiireellä järven ympäri, vaan seisoskella ja tutkailla pitkään.

Naurulokkeja oli alueella todella runsaasti ja äänimaailma oli myös sen mukainen. Oli niin mukava ja kotoisa olo. Talven hiljaisuus oli poissa.

Tällä reissulla pääsin kuvamaan minulle uuden tuttavuuden, harmaasorsan. Uros on helppo tunnistaa mutta naarapuolinen harmaasorsa olikin jo sitten haastavampi. Helppoa se oli nyt kun hän uiskenteli uroksen kanssa. Mutta jos se laitetaan muiden naaras sorsien joukkoon, niin homma olisikin jo vaikeampaa, ainakin minulle =D.

Mustakurkku-uikkuja oli Lintujärvellä monia paikan päällä. Todella kaunis lintu.

Eikä sovi unohtaa telkkiä. Paikalta löytyivät hekin.

Näiden lisäksi olivat lapasorsatkin paikalla, mutta he eivät olleet kuvaustuulella, vaan pysyttelivät sitkeästi kauempana. Toivottavasti toisellakertaa näen heitä lähempää. Suomenojan lintujärvi on kyllä valtavan upea alue. Kokoonsa nähden sieltä löytää vaikka kuinka monta eri lintulajia. Kevät on jo pitkällä ja vihreää puskee kovasti.

Kevätseurantaa Suomenojalla

Saavuimme tänään pääsiäisen vietosta Keski-Suomesta. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja päivä oli mitä keväisin, joten päätimme mennä katsomaan, mitä kuuluu Suomenojan lintujärven kevääseen. Ja hyvää sinne kuului!

Ensin näytti vähän siltä, että tilanne on samanlanen kuin talvella. Järvi oli vielä jäässä ja hiljaista oli. Vain muutaman tintin ääni kuului.

Kiersimme järveä ympäri ja voimalaitoksen kohdalla olevan lintutornin luona olikin järvi jo osittain sulanut. Siellä oli jo kovasti elämää! Paikalla oli normi sorsien lisäksi jo nokikanoja, telkkiä ja punasotkia. Linnut olivat melko kaukana järvellä. Tämä nokikana oli vallannut itselleen jo The pesäpaikan =D. Siinä hän paistatteli päivää auringon lämmössä.

Kova sutina ja pesäpaikan valtaaminen kävi täälläkin.

Neuvottelu, mitä kaikkea hyvään pesään tarvitaan. Selvästi käskynjako käynnissä =D.

Perus sorsa ilahduttaa minua myös joka kerta. Sympaattinen kaveri.

Telkän soidinmenoja on todella vekkulia katsella. Uroksella on niska niin nöyränä että =D. Naaras on ihan cool, antaa sen nyt vielä vähän aikaa tehdä itseään tykö =D.

"Kyllä minä taidan tuosta uroksesta oivan ukkokullan saada..."

Räjähtänyt osmankäämi. Tuli meleen tikkupulla nuotiolla =).

Suomenojalle oli tuotu uusia linnunpönttöjä edellisen vierailuni jälkeen. Luin heidän nettisivuilta täältä, että uusia pönttöjä oli aseteltu paikoilleen kaiken kaikkiaan 14. Pönttöjä oli laitettu telkälle, kottaraiselle, puukiipijälle, kirjosiepolle ja tiaisille. Ennestän alueella oli kuusi pönttöä, joten nyt on kaiken kaikkiaan 20 lintukotoa paikalla. Ylellä on menossa tempaus Miljoona linnunpönttöä. Tavoitteena on saada kasaan nimen mukaisesti miljoona linnunpönttöä. Jokainen voi osallistua talkoisiin. Oman pöntön voi käydä rekisteröimässä heidän nettisivuilla täällä. Pönttöjä on rekisteröity tällä hetkellä (28.3.2016) jo 422 498 kappaletta! Ei mene kauaa kun on puolimiljoona jo rikki. Tässä on todella mukava koko perheen yhteinen harrastus. Rakennetaan ensin yhdessä pönttö, tehdään asennusretki metsään ja sitten vain jännittämään, että millaisia asukkaita saadaan vuokralle =D.

Piipahdimme myös ruokinta ja seuranta paikalla. Seisoskelin kamerani kanssa hiljaa paikallani kun kuusitiainen tulla tupsahti ihan eteeni. Meinasi olla pitkä putki liian pitkä (sen lähin tarkennusetäisyys on 1,8 metriä). Kuusitiaisen erottaa hömötiaisesta siitä, että kuusitiaisella on valkoinen kolmio niskassa.

Mitä olisikaan kevät ilman ensimmäisten leskenlehtien löytämisen riemua. Joka kerta minun sisälläni innostuu se pieni tyttö näistä kukista. Kuin pienet auringot!

Kevään ensimmäinen kotilo! Hän oli joutunut kolariin, koska kotilo (vai onko se kotelo) oli hieman rikki. Silti se venytteli sarviaan auringossa. Kyllä se nyt on niin, että tästä alkaa kevätseuranta toden teolla. Ihanaa alkavaa keväistä viikkoa teille kaikille!