Veneilykausi 2015 avattu!

Täytyy sanoa, että kiirettä piti ja pitkää päivää mm. viikonloppuna tehtiin, mutta se palkittiin. Nimittäin saimme kuin saimmekin veneen vapuksi vesille =D!

Me olimme valmiina käytännössä jo viikonloppuna, mutta meidän luottolaskijalla oli hieman jonoa. Ilmeisesti joku muukin oli haaveillut siitä, että saisi veneen laskettua vesille ennen vappua =D. Vaan tänään tiistaina löytyi meillekkin aika. Tulimme iltapäivällä Kipparini kanssa rantaan ja asensimme fendarit ja köydet paikoilleen. Ja katsokaa mikä sää! Edellisenä päivänä satoi vettä kuin Esteristä ja samaa on luvattu myös huomiseksi. Vaan me saimme tyynen ja aurinkoisen laskusään. Tämä ei voi tarkoittaa muutaa kuin että on tulossa upea veneilykausi 2015 =D.

Sieltä luottolaskijamme jo peruuttelee autonsa kanssa. Tämä on aina jotenkin ihan hirmuisen jännittävää. Tietenkin jännittää kauden alku, mutta myös se, että kesäkotimme nostetaan melko korkealle ilmaan parikin kertaa operaarion aikana. Ei meinaa välillä muistaa hengittä, niin jännittää.

Liinat kiinni.

 Ja hiiop, sinne lähtee nousemaan korkeuksiin!

Nyt ollaan valmiina matkaan kohti laskulaituria. Me olemme siitä onnekkaita, että saamme säilyttää venettä talvella samassa satamassa kuin missä se on kesätkin, joten ajomatkaa taisi olla satametriä laskulaiturille.

Ja seuraavaksi nosto-operaario uudelleen, tällä kertaa veteen.

Pian ollaan perillä vedessä.

Ja siellä se on, meidän kesäkotimme vesillä valmiina kesän 2015 seikkailuihin! Kippari käy tarkistamassa viellä kaikki ulosviennit ja venttiilit, ettei tule vettä mistään sisään vaan kaikki on kuten pitääkin. Peukku nousee pystyyn, kaikki hyvin ja liinat voidaan irroittaa, jesh!

Ja sitten se päivän paras hetki, koeajo merellä =D. Talven jälkeen on hyvä käydä heittämssä lenkki ja todeta, että kaikki on kuten pitääkin. Meillä oli illan aikana Kipparini kanssa vielä urakkana hakea varastosta tarvikkeita. Teki todella tiukka, että malttoimme tulla mereltä takaisin, niin ihanalta tuntui. Minä taisin tirauttaa pari onnen kyyneltäkin (no olkoon menneeksi, myönnetään, tirautin minä), niin hyvältä tuntui olla jälleen merellä.

Näitä maisemia on ollut ikävä. Vaan aina näin jälkikäteen kun ajattelee, niin talvi meni todella nopeasti ja tuntui ihan siltä kuin olisi ollut viime viikolla viimeksi merellä. Parasta tässä ajankohdassa on se, että kaikki, koko kesä on vielä edessä.

Siellä hän nyt nököttää omalla tutulla paikalla laiturissa. Vappuna lähdetään vesille oli sää (meilkein) mikä tahansa =).

Telkät Survosenkoskella

Thaimaasta riitti postattavaa niin pitkäksi aikaa, että vasta nyt pääsen kertomaan pääsiäisen ajasta. Vieraillemme perhen kanssa aina vanhempieni luona ja heidän läheltä löytyy koski, jonne pitää joka kerta päästä kuvailemaan. Tällä kertaa lähdin katsomaan, olisiko koskikara kotosalla. Häntä ei valitettavasti näkynyt, mutta paikalla oli muutama telkkä.

Telkät pysyttelivät hieman etäällä, joten olen joutunut kroppaamaan kuvia aikalailla. Ja etäällä olon ja melko vilpoisen sään vuoksi myös kuvia tuli tällä kerralla otettua melko vähän.

Telkkien touhuja oli mukava katsella. Osa teki niin, että lensi kosken alkuun ja lasketteli sitten virran mukana alas. Näyttivät ihan kumiankoilta =D.

Koska oli kevät, oli myös kosiomenot kovassa käytössä. Niin yrittää uros tehdä tässä itseään tykö että. Näitä lintujen rituaaleja on suorastaan viihtyisää seurata, niin hupaisalta ne näyttävät.

Naaras leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, ei ole urosta näkevinäänkään, vaan katselee muina telkkinä aivan toiseen suuntaan =D.

Tästä uros ihan imeissään. Minähän laitoin ihan parastani, miksi hän ei huomaa minua?

Nämä sorsien sukuun kuuluvat kokosukeltajat ovat minusta vekkulia väkeä. Luin netistä, että Euroopan telkkä kannasta noin neljäkymmentä prosenttia pesii Suomessa! Ilmankos telkkiä näkee melko usein vesillä. Ihana odotan sitä hetkeä kun saamme veneen vesille ja pääsee katsastamaan kevään lintukantaa merelle. Telkkä pesii puussa ja heille voi valmistaa myös pönttöjä pesimäpaikoiksi. Näinkin pienestä linnusta tulee pesään 8-14 munaa! Ennen vanhaan telkän munia on kerätty jopa ravinnoksi. Nämä telkät uiskentelivat Survosenkoskella.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Veneilykausi 2015 häämöttää vihdoinkin

Talvi meni ennätysvauhtia ja kevät tulla tupsahti melkein varkain. Ja kevät tietää aina sitä, että pääsee suunnittelemaan uutta alkavaa veneilukauta oikein toden teolla. Hieman on harmittanut sellainen seikka, että tänä keväänää veneen kuomu tuli todella myöhään takaisin pesulasta ja tästä syystä tuntuu, että olemme hieman myöhässä. Viime vuona vene oli tähän aikaan ollut vesillä jo kaksi viikkoa =D. Nyt tekisi jo mieli kovasti vapuksi vesille, vaan saas nähdä miten meidän käy.

Vaan viime torstaina saimme kuomun viimein kotiin. Kuomu oli käynyt myös ompelijalla. Onneksi tutkimme sen kotona ennen rantaan menoa, sillä valitettavasti löytyi edelleen paikkoja, jotka olisi pitänyt ommella. Kippari reklamoi asiasta ja hänelle kerrottiin, että ilman muuta kuomun saisi laittaa takaisin ommeltavaksi. No nyt ei vaan enään ole aikaa! Niinpä kursin ompelua tarvitsevat kohdat kasaan itse käsin. Toivottavasti tulisivat edes hinnassa vastaan.

Perjantaina heti töiden jälkeen säntäsimme Kipparini kanssa rantaan purkamaan talviperssua ja telineitä. Tämä on aina jotenkin niin mieltä ylentävä hetki, kun saa ottaa meidän kesäkodin esiin. Sieltä keula jo pilkistää =D.

Kesäkotimme tähystää jo kaihoisasti merelle. Älä huoli, pian päästään vesille =D.

Kun talvipressu oli saatu pois, tapahtui tietysti se klassinen juttu. Tuli raekuuro ja satoi sisään =D. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Ehkä se oli sellainen ilmojen herran "onnea tuova kaste" tulevalle veneilykaudelle. Tälle kaudelle uutuutena saimme veneeseen kaasuhellan. Kaasuputket kävi vetämässä ammattilainen jo pari kuukautta sitten. Kaasupullo sijoitettuun keulaan keulaluukun alle. Kippari kunnosti itse keväällä peräsintä parempaan kuntoon.

Perjantai illalle oli Kippari listannut hommia vaikka kuinka paljon, mutta lähes koko ilta meni kun venyttelimme veneen kuomua paikoille. Aina se on ollut pesun jäljiltä tiukka, mutta nyt se oli ihan mahdoton! Pahmmillan oli matkaa viisi senttiä kiinnitysreikään. Niinpä roikuimme Kipparini kanssa kolmetuntia kuomua venettymässä. Sormet olivat lähes tunnottomat moisen roikkumisen jäljilät ja arvatkaas miltä tuntui käsivarsissa?

Lauantaille oli luvatu kaunista säätä, ja sehän tiesi lisää venehommia. Samana päivänä oli pursiseuramme rantatapahtuma, johon osallistuimme ensin. Talkootyöllä laitettiin yhdessä paikkoja kuntoon. Paikalla oli myös live musiikkia, saimme aamukahvia ja makkaraa.

Puolelta päivin nostettiin seuran lippu salkoon ja nostimme samalla myös maljan tulevalle venekaudelle. Väkeä oli mukana lähes sata! Hienoa, että niin moni seuramme jäsenistä oli tullu paikalle.

 Poreet auringon paisteessa =).

Lapsille oli katettu oma kaunis keväinen pöytä.

Seuramme vierasvenelaituurin saapui Merivartiosto. Veneeseen pääsi tutustumaan ja henkilökunta kertoi työstään. Todella mielenkiintista ja jännittävää kuultavaa! Paikalla oli myös merivartijakoira, joka oli koulutettu etsimään huumeita ja kadonneita ihmisiä. Jälleen kerran tunsin tyytyväisyyttä siitä, että koirat saavat olla apuna tärkeässä tehtävässä.

Rantatapahtuman jälkeen kutsui taas oma vene ja se lista niitä töitä, joista osa jäi perjantaina kuomuepisodin takia rästiin. Kippari asenteli akut paikoilleen, vaihtoi vedensuodattimen, tarkisteli moottorin hihnan ja muut tärkeät tarkistusta vaativat paikat. Minä aloittelin sillävälin puhdistamaan veneen kylkiä. On yksi todella tärkä asia, mikä pitää tehdä myös aina ehdottomasti ennen vesille laskua, nimittäin käynnistää moottori. Meidän iloksi moottori lähti tälläkin kertaa ensimmäisestä startista käyntiin. Voi miten ihanaa oli kuunnella kesäkotimme hyritää! Ihan kohta se kuljettaisi meitä jälleen saariston upeisiin maisemiin. Kun kyljet olivat puhtaat ja vahattu, oli listalla enään viimeinen tehtävä, pohjan myrkkymaalaus. Jostain syystä tämä on minusta hauskaa. Otamme Kipparini kanssa kumpikin omat puolet ja etenemme vastakkain keulasta kohti perää.

Valmiina maalaamaan =D.

Koko päivä, yli kaksitoista tuntia olimme Kipparini kanssa rannassa, mutta valmista tuli. Siinä hän nyt on valmiina vesille laskuun. Tänään on sateinen päivä, kuten oli ennustettukin (siksi huhkimme ulkotyöt eilen), joten pääseen pesemään venettä sisältäpäin ja voimme tuosa sinne tavaroita. Kippari soittelee tänään luottolaskijallemme, koska hänellä olisi aikaa tulla laskemaan veneemme vesille. Näiköhän oikeasti päästään jo vapuksi vesille? Saas nähdä =D.

Ihanaa sunnuntai päivää teille kaikille, meillä se menee sateesta huolimatta rannassa.

Liebster award

Sain Tuulta ja Tyrskyjä blogin Anskulta hetki sitten mukavan haasteen.  Kiitos Ansku haasteesta. Tässä tulee viimein vastaukset kysymyksiisi =D.

Mistä tässä haasteessa on kysymys? Haasteen avulla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille joilla on alle 1000 lukijaa. Ideana on vastata yhteentoista haasteessa annettuun kysymykseen ja keksiä itse yksitoista kysymystä seuraaville haastettaville. Lopuksi haaste laitetaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.

Tällaiset kysymyset Ansku minulle laati, tässä tulee vastaukset =D.

1. Millainen ja missä olisi unelmiesi asunto?

Hmmm, jaa-a. En ole oikein koskaan miettinyt että millainen asunnon pitäisi olla. Ainakin siinä tulee olla sauna =D. En ole oikein sisustusihminen. Viihdyn hyvi monissa asunnoissa. Mutta oli asunto millainen tahansa, niin lähellä merta sen tulee olla =D.

2. Mitä harrastuksia / kiinnostuksen kohteita sinulla on?

Ihan liikaa kaikkea =D. Rakastan valokuvaamista ja Italiaa. Luen paljon kirjoja ja teen käsitöitä, lähinnä tulee nykyään neulottua sukkia. Sitten vielä soitan huilua eräässä soittokunnassa. Näiden lisäksi on vaikka mitä kaikkea, mitä haluaisin tehdä, mutta aika vain ei riitä. Niin ja tietysti blogin pitäminen on yksi harrastus!

3. Elämäsi suurimmat saavutukset?

Se taitaa olla tuo oma ihan tytär, hän on parasta mitä olen kokenut. Elämässä on muutenkin mennyt hyvin ja pieniä saavutuksia tulee joka viikko.

4. Millaisia blogeja luet mieluiten ja miksi?

Eniten seuraan blogeja joissa on kauniita valokuvia, luontoa ja tietenkin merta. Katsomalla muiden ottamia kuvia, saa hyviä vinkkejä itselle. Merelliset blogit ovat täynnä hyviä satamavinkkejä ja tietenkin upeita fiiliksiä kuvien kera. Lunto on ollut aina lähellä sydäntä. Luontoblogeista saa hyviä retkikohde vinkkejä. Oma bloginihan on sekoitus näitä kaikkia =D.

 

5. Runsas ja rönsyilevä vai selkeä ja moderni? (sisustus, vaatetus, puutarha yms.)

Tämä oli vaikea kysymys! Kaipa olen runsas ja rönsyilevä ennemminkin kuin selkeä ja moderni vähän kaikessa =D. Meillä ei ole puutarhaa (ei olisi aikaakaan sitä hoitaa) vaikka sellaisia muilla kovasti ihailenkin. Sisusus on sekoitus molempien huonekaluja, joten se on erittäin rönsyilevä. Veneellä kaikki on selkää, mutta ei niinkään modernia, vaan merellistä =).

 

6. Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?

No kyllähän se olisi se Italia. Rakastan maata, sen kulttuuria, ruokaa ja ennen kaikkea kieltä. Italiassa olisi monia paikkoja jonne haluaisin mennä valokuvaamaan.

 

7. Järki vai tunteet?

Toivottavasti sekoitus molempia oikeassa suhteessä. Vaan välillä mennään tunteella ja lujaa. Yritän silti joskus pysähtyä ja "miettiä asioita" järkevästi. Olen kyllä muuten vahva tunne ihminen.

8. Uskallatko aina olla oma itsesi?

Väittäisin että uskallan. Minut on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä ja siksi minun on helppo olla oma itseni. Ei kai kukaan jaksa pitkään olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on =D.

 

9. Parhaat keinosi poistaa stressiä?

Kyllä se on lähteä merelle tai metsään. Luonnossa sielu lepää ja henkinen akku latautuu. Luonnossa saattaa tulla vastaan vaikka mitä kaunista tai ihmeteltävää. Kamera on tietty aina mukana.

 

10. Heikkoutesi?

Tämä oli vaikea =D. Ehkä se on liika empatia. Tunneihmisenä koen vahvasti myös muiden ilot mutta myös surut. Niitä jää monesti miettimään liian pitkään ja sitä kautta menettää itseltään energiaa.

 

11. Vahvuutesi?

Vahvuudeksi voisin sanoa positiivisuuden. Yritän löytää asiasta kuin asiasta sen hyvän ja valoisan puolen. Haastavissa asioissa se on välillä vaikeaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta. Uskon mottoon "vaikeuksien kautta voittoon". Jokainen haaste elämässä tekee meistä entistä vahvempia ihmisiä.

Ja tässä tulevat minun 11 kysymystä:

1. Jos saisit tilaisuuden, lähtisitkö käymään kuussa?

2. Mitä harrastuksia / kiinnostuksen kohteita sinulla on?

3. Elämäsi suurimmat saavutukset?

4. Millaisia blogeja luet mieluiten ja miksi?

5. Pidätkö ruoanlaitosta, onko sinulla jokin oma bravuri ruoka?

6. Viini, olut vai siideri?

7. Järki vai tunteet?

8. Mistä unelmoit?

9. Parhaat keinosi poistaa stressiä?

10. Heikkoutesi?

11. Vahvuutesi?

Tässä blogit ja boggaajat, jotka haluan haastaa mukaan:

Aava kutsuu blogista Vedenneidon

Bocca buona blogista Paula-Maijan

Saaressa ja kaupungissa blogista Ammarin

Hetken kauneus blogista Mikon

Toinen jalka Italiassa blogista Taitsin

Curry Kaneli blogista Currykanelin

Orvokki4you blogista Orvokin

Virtauslanka blogista H:n

Tuunaamo blogista Rouva K:n

Kuvalliset askeleet blogista Liplatuksen

Lady Gracen blogikirjasta Elli-Jasmiinin

Tätä postausta koristivat kuvat, jotka otin pääsiäisenä Keski-Suomessa vanhempieni lintulaudalta. Ilokseni siellä oli täällä kertaa uusina lajeina punatulkku ja virhervarpunen.

Aurinkoista kevätviikonloppua teille kaikille!