Koskikaran touhuja Survosenkoskella

Lähes aina kun olen käymässä Keski-Suomessa, haluan käydä katsastamassa Survosenkoskella, mitä siellä näkyy. Niin tein tälläkin kerralla pääsiäislomalla. Ajatuksissa oli, että josko pääsisin katselemaan koskikaran touhuja.

Survosenkoski oli kuulema ollut melko kuiva talven aikana. Nyt siellä virtasi vetta ihan mukavasti. Kun saavuin kosken partaalle, olin näkevinäni, että koskikara hyppeli kivellä. Vaihdoin objektiivin kameraan ja menin katselemaan uudeelleen kosken viereen. Lintua ei näkynyt missään.

Ennätin jo miettimään, että noinko näin todella näkyjä? Menin kosken ylittävälle sillalle tähystämään. Sieltä kosken näkee kauttaaltaan paljon paremmin.

Hetken aikaa tähysteltyäni näin viimein koskikaran uiskentelevan koskessa. Välillä se istahti kivelle päivystämään. En ollut sittenkään nähnyt omiani =). Menin kosken toiselle puolelle lähemmäksi lintua ja istahdin itsekin kivelle katselemaan sen puuhia.

Välillä kävi vähän ujostuttamaan =D.

Luontokappaleen puuhia on aina niin rentouttavaa seurata. Aurinko paistoi ja koski kohisi vieressä. Tämä on sitä ihan parasta mindfulnesia mitä ihminen voi saada. Luonto tarjoaa sen meille ihan ilmaiseksi kunhan vain osaamme hyödyntää.

Joutsenia oli tullut myös Keski-Suomeen. Kolme heistä lenti minun ylitseni, mutta ennätin nappaamaan vain yhdestä kuvan ja senkin hieman "takakäteen" =D.

Sillä välin kun minä heiluin kamerani kanssa kosken ympärillä, oli Kipparini paistanut meille ryynimakkarat. Ai että miten ne maistuivat hyvälle, luonnon helmassa kauniissa maisemassa.

Telkät Survosenkoskella

Thaimaasta riitti postattavaa niin pitkäksi aikaa, että vasta nyt pääsen kertomaan pääsiäisen ajasta. Vieraillemme perhen kanssa aina vanhempieni luona ja heidän läheltä löytyy koski, jonne pitää joka kerta päästä kuvailemaan. Tällä kertaa lähdin katsomaan, olisiko koskikara kotosalla. Häntä ei valitettavasti näkynyt, mutta paikalla oli muutama telkkä.

Telkät pysyttelivät hieman etäällä, joten olen joutunut kroppaamaan kuvia aikalailla. Ja etäällä olon ja melko vilpoisen sään vuoksi myös kuvia tuli tällä kerralla otettua melko vähän.

Telkkien touhuja oli mukava katsella. Osa teki niin, että lensi kosken alkuun ja lasketteli sitten virran mukana alas. Näyttivät ihan kumiankoilta =D.

Koska oli kevät, oli myös kosiomenot kovassa käytössä. Niin yrittää uros tehdä tässä itseään tykö että. Näitä lintujen rituaaleja on suorastaan viihtyisää seurata, niin hupaisalta ne näyttävät.

Naaras leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, ei ole urosta näkevinäänkään, vaan katselee muina telkkinä aivan toiseen suuntaan =D.

Tästä uros ihan imeissään. Minähän laitoin ihan parastani, miksi hän ei huomaa minua?

Nämä sorsien sukuun kuuluvat kokosukeltajat ovat minusta vekkulia väkeä. Luin netistä, että Euroopan telkkä kannasta noin neljäkymmentä prosenttia pesii Suomessa! Ilmankos telkkiä näkee melko usein vesillä. Ihana odotan sitä hetkeä kun saamme veneen vesille ja pääsee katsastamaan kevään lintukantaa merelle. Telkkä pesii puussa ja heille voi valmistaa myös pönttöjä pesimäpaikoiksi. Näinkin pienestä linnusta tulee pesään 8-14 munaa! Ennen vanhaan telkän munia on kerätty jopa ravinnoksi. Nämä telkät uiskentelivat Survosenkoskella.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Telkkä kosiomatkalla

Päivän Survosenkoskella kruunasivat telkät. Niitä oli koskella muutama ja minulla kului aika heidän touhuja katsellessa. Kevättä oli selvästi rinnassa ja naarastelkästä käytiin kiivasta kisaa, kuka saisi valloittaa hänen sydämen =D.

"Kun tässä aikani kekkuloin, niin tytön on pakko huomata minut!"

Piiritystilanne. Neito seisoo tyynenä kivellä ja on tuskin huomaavinaankaan kosijoita. On tytöllä vara mistä valita =). Millähän perusteella hän valinnan tekee? Meneekö se ulkonäon mukaan vai sen mukaan, kumpi tekee komeimmat temput hänen edessä?

"Näytetään vielä hidastettuna. Tästä se lähtee, otetaan alkuasento...

... vedetään kaula pitkäksi...

... ja heilauta pää niin taakse kuin vain pystyt. Helppoa".

"Täh, näkikö kukaan... minne se tyttö lähti...?"

"Tahdon olla sulle hyvin hellä... no hitsit, tuossa se vaan pesee itseään, eikä ole huomaavinaankaan minua."

Näiden touhuja oli ihan mahtavaa katsella. Pojat lentelivät aina koskea ylös ja laskettelivat veden mukana alas. Välillä oli pientä kahinointia ja takaa-ajoa. Sitten piti välillä keskittyä hurmaamaan tyttöjä. Näin upeita tapahtumia ei löydä Youtubesta. Istuin kalliolla ja kuvailin. Linnut olivat kuitenkin sen verran kaukana, että  70-300 objektiivini ei ihan riittänyt, jotta olisi saanut parempia kuvia. Onni kuitenkin, että sain seurata tätä luonnon näytelmää kaikessa rauhassa ja kauan.

Huikopalaa

Päivä kalastaen ja kuvaten vaati tietysti myös huikopalaa. Mikäs sen parempaa kuin vanha kunnon makkara tulilla. Survosenkoskella on parikin paikkaa, missä voi istahtaa, tehdä tulet ja nauttia huikopalaa.

Olin ottanut vanhempieni puuliiteristä mukaan kunnon polttopuita. Paras puu on koivu ja tietenkin kuivana. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin saada aikaiseksi kunnon nuotiota ja hiillosta märillä puilla. Aikaiseksi ei meinaa saada muuta kuin kunnon savut ja hermojen menetyksen =D. Nämä puut syttyivät heti ja paloivat kauniisti.

Kun hillos alkoi olla valmis, soitin vanhemmilleni, että nyt saisivat startata. He ajelivat juniorin kanssa myös makkaran paistoon. Oli mukavaa istuskella yhdessä, nauttia luonnosta ja odotella makkaran kypsymistä. Ihana tuoksu tulee jo!

Maistuis varmaan sullekin =D.

Kevät Survosenkoskella

Pääsiäisen aikaan oli kevät Keski-Suomessa myös pitkällä. Yksi suosikkipaikoistani on Survosenkoski, josta olen postaillut aikaisemmin jo täällä.Tuolloin oli enemmän lunta, nyt sitä ei ollut enään lainkaan. Kipparini osti paikkaan kalastusluvat ja vietimme Survosenkoskella koko päivän. Hän kalastaen, minä kuvaten.

Päivä oli kaunis. Aamupäivästä hieman pilvitteli, mutta iltapäivällä pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin. Minulla oli kolmijalka (kerrankin) mukana ja harjoittelin sen käyttöä. Hankin kevään aikana itselleni sellaisen Manfroton Befree kolmijalan, joka menee todella pieneen tilaan, mutta on silti melko tukeva. Tunnen itseni, jos jalka olisi liian iso, ei sitä tulisi otettua juurikaan koskaan mukaan.

Vesi ei virrannut kovasti täälläkään. Kun ei ole ollut lunta, ei ole ollut tulvia eikä myöskään kosket silloin pauhaa. Isäni kertoi, että aikaisemmin keväällä oli niin vähän vettä, että olisi voinut kävellä kosken läpi vastarannalle.

Näissä sillan kupeissa ja alusissa on minusta aina sitä jotain =D.

 

Kuten huomaatte, ei vetää ole nytkään juurikaan.

Virran alajuoksulla oli vettä vähän enemmän ja siellä pääsin jälleen testailemaan kameran asetuksia. Jostain syystä en ollut lainkaan tyytyävinen kuviin. Tuli suorastaan pettynyt olo. Olin muka ihan kaikessa rauhassa ottanut ja perehtynyt juttuihin ja sitten kuitenkin epäonnistunut. Ei muuta kuin lisää harjoitusta, toivottavasti sitkeys palkitaan tässäkin lajissa =D.

Virran alajuoksulla sijaitsee myös tämä minusta aivan ihana vanha mylly. Olen esitellyt myllyn blogissani jo aikaisemmin täällä.

Vaikka en saanutkaan ihan mieleisiäni kuvia, oli päivä silti aivan ihana. Aurinko lämmitti, istuskelin välillä mättäällä ja katselin maisemaa ja annoin sielun levätä. Oli mukavaa kuvata ihan kiireettömästi ja käyttää aikaa sommitteluun ja kolmijalan harjoitteluun.

Survosenkoskella

Keski-Suomesta, Koskenpäältä löytyy Survosenkoski. Koski koostuu kahdesta koskesta ja järveen laskevasta nivasta.

Survosenkoski alkaa maantiesillalta noin 100 metrin pituisena Yläkoskena. Koski virtaa kolmessa uomassa.

Survosenkoskella on kalalajeja moneen lähtöön, kuten kirjolohia, taimenia ja harjuksiakin. Lähellä sijaitseva järvi antaa mahdollisuuden saada myös järvilohia ja syönnökselle nousevia kirkkaita järvitaimenia. Koski onkin kalastajien suosiossa. Kalastuslupia voi ostaa kirkonkylän Hirsibaarista.

Koskella on nuotiopaikka ja katoksella varustettu ruokailu pöytä, jossa voi syödä eväitä ja ihailla kaunista koskimaisemaa.

Kuvatessani koskella, uiskenteli koskikara kylmässä vedessä. Sääli, että en omista niin pitkää putkea, että olisin saanut siitä sitä nk. hyvän kuvan. Haaveena siis edelleen =D.

Koski on yksi lempi kuvauspaikoistani kaikkina vuoden aikoina. Tässä se esiintyy kauniina kevätpäivänä. Pitää tänä kesän ikuistaa se myös kesäasussa, jotta pääsette näkemään aikanaan myös kauniin kosken kesäisen puolen.

Näin keväällä vesi on vähissä ja kivet hyvin näkyvissä.

Jos joskus ajelette Koskenpään kautta Keuruulle, pysähtykää ihailemaan kaunista koskea! Paikalta löytyy pieni parkkipaikka autoille. Tosin se voi kesäiltoina olla täynä kalastajien autoja =).