Koskikaran touhuja Survosenkoskella

Lähes aina kun olen käymässä Keski-Suomessa, haluan käydä katsastamassa Survosenkoskella, mitä siellä näkyy. Niin tein tälläkin kerralla pääsiäislomalla. Ajatuksissa oli, että josko pääsisin katselemaan koskikaran touhuja.

Survosenkoski oli kuulema ollut melko kuiva talven aikana. Nyt siellä virtasi vetta ihan mukavasti. Kun saavuin kosken partaalle, olin näkevinäni, että koskikara hyppeli kivellä. Vaihdoin objektiivin kameraan ja menin katselemaan uudeelleen kosken viereen. Lintua ei näkynyt missään.

Ennätin jo miettimään, että noinko näin todella näkyjä? Menin kosken ylittävälle sillalle tähystämään. Sieltä kosken näkee kauttaaltaan paljon paremmin.

Hetken aikaa tähysteltyäni näin viimein koskikaran uiskentelevan koskessa. Välillä se istahti kivelle päivystämään. En ollut sittenkään nähnyt omiani =). Menin kosken toiselle puolelle lähemmäksi lintua ja istahdin itsekin kivelle katselemaan sen puuhia.

Välillä kävi vähän ujostuttamaan =D.

Luontokappaleen puuhia on aina niin rentouttavaa seurata. Aurinko paistoi ja koski kohisi vieressä. Tämä on sitä ihan parasta mindfulnesia mitä ihminen voi saada. Luonto tarjoaa sen meille ihan ilmaiseksi kunhan vain osaamme hyödyntää.

Joutsenia oli tullut myös Keski-Suomeen. Kolme heistä lenti minun ylitseni, mutta ennätin nappaamaan vain yhdestä kuvan ja senkin hieman "takakäteen" =D.

Sillä välin kun minä heiluin kamerani kanssa kosken ympärillä, oli Kipparini paistanut meille ryynimakkarat. Ai että miten ne maistuivat hyvälle, luonnon helmassa kauniissa maisemassa.

Kevät Survosenkoskella

Pääsiäisen aikaan oli kevät Keski-Suomessa myös pitkällä. Yksi suosikkipaikoistani on Survosenkoski, josta olen postaillut aikaisemmin jo täällä.Tuolloin oli enemmän lunta, nyt sitä ei ollut enään lainkaan. Kipparini osti paikkaan kalastusluvat ja vietimme Survosenkoskella koko päivän. Hän kalastaen, minä kuvaten.

Päivä oli kaunis. Aamupäivästä hieman pilvitteli, mutta iltapäivällä pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin. Minulla oli kolmijalka (kerrankin) mukana ja harjoittelin sen käyttöä. Hankin kevään aikana itselleni sellaisen Manfroton Befree kolmijalan, joka menee todella pieneen tilaan, mutta on silti melko tukeva. Tunnen itseni, jos jalka olisi liian iso, ei sitä tulisi otettua juurikaan koskaan mukaan.

Vesi ei virrannut kovasti täälläkään. Kun ei ole ollut lunta, ei ole ollut tulvia eikä myöskään kosket silloin pauhaa. Isäni kertoi, että aikaisemmin keväällä oli niin vähän vettä, että olisi voinut kävellä kosken läpi vastarannalle.

Näissä sillan kupeissa ja alusissa on minusta aina sitä jotain =D.

 

Kuten huomaatte, ei vetää ole nytkään juurikaan.

Virran alajuoksulla oli vettä vähän enemmän ja siellä pääsin jälleen testailemaan kameran asetuksia. Jostain syystä en ollut lainkaan tyytyävinen kuviin. Tuli suorastaan pettynyt olo. Olin muka ihan kaikessa rauhassa ottanut ja perehtynyt juttuihin ja sitten kuitenkin epäonnistunut. Ei muuta kuin lisää harjoitusta, toivottavasti sitkeys palkitaan tässäkin lajissa =D.

Virran alajuoksulla sijaitsee myös tämä minusta aivan ihana vanha mylly. Olen esitellyt myllyn blogissani jo aikaisemmin täällä.

Vaikka en saanutkaan ihan mieleisiäni kuvia, oli päivä silti aivan ihana. Aurinko lämmitti, istuskelin välillä mättäällä ja katselin maisemaa ja annoin sielun levätä. Oli mukavaa kuvata ihan kiireettömästi ja käyttää aikaa sommitteluun ja kolmijalan harjoitteluun.

Survosenkoskella

Keski-Suomesta, Koskenpäältä löytyy Survosenkoski. Koski koostuu kahdesta koskesta ja järveen laskevasta nivasta.

Survosenkoski alkaa maantiesillalta noin 100 metrin pituisena Yläkoskena. Koski virtaa kolmessa uomassa.

Survosenkoskella on kalalajeja moneen lähtöön, kuten kirjolohia, taimenia ja harjuksiakin. Lähellä sijaitseva järvi antaa mahdollisuuden saada myös järvilohia ja syönnökselle nousevia kirkkaita järvitaimenia. Koski onkin kalastajien suosiossa. Kalastuslupia voi ostaa kirkonkylän Hirsibaarista.

Koskella on nuotiopaikka ja katoksella varustettu ruokailu pöytä, jossa voi syödä eväitä ja ihailla kaunista koskimaisemaa.

Kuvatessani koskella, uiskenteli koskikara kylmässä vedessä. Sääli, että en omista niin pitkää putkea, että olisin saanut siitä sitä nk. hyvän kuvan. Haaveena siis edelleen =D.

Koski on yksi lempi kuvauspaikoistani kaikkina vuoden aikoina. Tässä se esiintyy kauniina kevätpäivänä. Pitää tänä kesän ikuistaa se myös kesäasussa, jotta pääsette näkemään aikanaan myös kauniin kosken kesäisen puolen.

Näin keväällä vesi on vähissä ja kivet hyvin näkyvissä.

Jos joskus ajelette Koskenpään kautta Keuruulle, pysähtykää ihailemaan kaunista koskea! Paikalta löytyy pieni parkkipaikka autoille. Tosin se voi kesäiltoina olla täynä kalastajien autoja =).