Kevät Suomenojan lintujärvellä

Eilen oli 15 astetta lämmintä! Kyllä, luit aivan oikein. Tuntui aivan ihanalta olla ulkona ja niinpä päätin lähteä kameran kanssa katsomaan mitä kuului Suomenojan lintujärvelle. Ketä siellä olisi jo paikalla.

Naurulokkeja oli vaikka kuinka paljon. Niiden ääntely täytti tienoon todella intensiivisesti. Oli ihan jännä ajatella, miten hiljainen alue on talvella. Silloin saattaa kuulla satunnaisen variksen äänen =D.

Puut alkoivat olla silmuilla, vihdoinkin! Katsoin eilen televisiosta ohjemaa kevään seurannasta ja siellä todettiin, että terminen kevät ei ole vielä alkanut. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle. Terminen kesä puolestaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee plus kymmenen asteen yläpuolelle. Sinne meillä on vielä vähän matkaa. Säätiedotuksessa sanoivat, että sää viilenee taas loppu viikoksi.... höh!

Sain eilen taas muutaman uuden lajin 100 lintua listalleni. Tämä vekkuli kaveri on lapasorsa herra ja alta kuvasta löytyy rouva. Tuo nokka on todellakin kuin kenkälusikka =D. Lapasorsia oli paikalla jo monia.

Nokikanasta en saanut uutta pistettä, sillä näitä näimme Kipparini kanssa jo merellä aikaisemmin. Silti niiden puuhia oli kiva seurata myös Suomenojalla. Nokikanoja oli paikalla myös monia yksilöitä.

Liejukanoja oli paikalla monia. Ne ovat välillä vaan vähän piilossa, mutta niitä pääsee näkemään kun tietää mistä etsiä. Onneksi linnut ovat melko uskollisia pesimäpaikoille. Tästä tuli piste. 

Väli västäräkki. Se keikisteli päätään niin kauniisti, että olihan siitä pakko ottaa kuva =).

Tavi oli myös paikalla. Internetin mukaan tämä on Suomen toiseksi yleisin sorsalintu ja minä näin tämän elämäni toista kertaa =D. Jostain syystä näitä ei näe merellä.

Mustakurkku-uikkuja oli myös monia yksilöitä paikalla. Tämä on minusta aivan ihana lintu. Telkkiä näin vain yhden ja minun mielestä paikalta puuttuivat vielä ainakin tukkasotka ja punasotka. Ne olivat joko niin piilossa, että en nähnyt tai sitten vasta matkalla paikalle. Suomenojan lintujärvi on kyllä todella mainio paikka bongailla vesilintuja. Ensi sunnuntaina 7.5.2017 siellä järjestetään lintuharrastuspäivä klo 10-15. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä.

Keväisellä luontopolulla

Viimeviikonloppuna oli sunnuntaina jälleen aivan ihana aurinkoinen sää. Viime talvena en päässyt kuvaamaan viiksitimaleja, joten päätimme Kipparini kanssa lähteä katsomaan löytyisikö niitä nyt. Paikan päällä pitää mennä meren jäälle ja edellisellä viikolla oli ollut mukavasti pakkasia, joten ajattelin, että nyt taitaa olla tämän talven ainoa hetki mennä niitä etsimään. Seuraavalle viikolle oli luvattu jälleen ilman lämpenevän.

Viiksitimalit viihtyvät merenrannalla ruovikossa. Viime talvena kävin katselemassa niitä eikä kameraa ollut mukana. Päätin tulla seuraavan päivänä uudelleen kameran kanssa ja siinä kävikin sitten niin, että räntää tuli koko päivän vaakatasossa ja seuraavalla viikolla ilma lämpeni. Niin jäi timalit kuvaamatta =D. Minähän en tunnetusti mene meren jäälle ihan helpolla.

Jaa että missä ovat kuvat viiksitimaleista ? Tällä kerralla ei näkynyt viiksiä eikä timalia =D. Ei kerrassaan linnin lintua. Kaukana puussa oli lauma harakoita, se siinä. No, ainakin päivä oli aivan ihana ja keväinen, joten mikäpä siinä oli kahlailla ruovikossa.

Vastarannalla oli lintutorni. Kiipesin sinne katsomaan, eikö tosiaan yhtään lintua ole paikalla. Ei ollut (huokaus). Lintutornin vierestä meni Hanikan luontopolku. Kipparini ehdotuksesta päätimme lähteä katselemaan, mitä polun varrelta löytyisi.

Rantaa pitkin kulki hulppeat pitkospuut. Talvella tosin pystyi kävelemään myös niiden vieressä, koska oli pakkasta. Tämä on ehdottomasti paikka, jonne pitää päästä keväällä uudelleen. Voi löytyä vaikka mitä kivaa =D.

Hanikan luontopolun pituus on 5 kilometriä ja se menee Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen maastossa. Polun varrelta löytyy kaikkiaan opastaulua ja tietoa luonnosta. Luontopolun varrelle mahtuu monta erilaista maastoa. On tervalepikoita ja kalliomänniköitä. Löytyy rannan ruovikkoa ja sekametsää. Pitkospuita pitkin oli helppo kulkea, mutta löytyi matkan varrelta myös hieman mäkistä ja kallioista maastoa. Nämä osuudet soveltuvat parhaiten hyväkuntoisille vierailijoille. Luontopolun eri kohtiin pääsee mukavasti myös julkisella liikenteellä. Kartan Hanikan luontopolusta löydät netistä.

Luontopolku oli hyvin merkitty joten eksymisen vaaraa ei ollut. Oli ihanaa liikkua luonnossa. Pysähdyimme välillä naamat aurinkoon päin kuuntelemaan ja tuoksuttelemaan kevättä.

Luonnossa on kyllä ihana liikkua ihan jokaisena vuodenaikana. Kevät auringon lämmittäessä on mukavaa mennä myös sellaisiin luontokohteisiin, jossa voi vaikka lämmitellä makkarat.

Tulevana viikonloppuna Juniori lähtee viettämään hiihtolomaa mummolaan ja me vietämme Kipparini kanssa veneilykauden avajaisia, sillä menemme yhdessä venemessuille. Messuilla menee meiltä kevyesti pari päivää, niin paljon on nähtävää ja tuttuja tavattavana. Messuraporttia on siis luvassa tulevissa postauksissa. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Tyhjää parempi

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

 "No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!