Tyhjää parempi

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

 "No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

Talitintti ja sinitiainen

Joululomalla ollessani maalla, pääsin taas pitkästä aikaa katselemaan tinttien touhuja lintulaudalla. Vanhempieni luona on laitettu iso lintulauta aivan keittiön ikkunan eteen. Siinä aamukahvia juodessa on ihanaa katsella, ketä kaikkia lintulaudalla vierailee. Lintujen lisäksi säännöllisiä vieraita ovat myös oravat. Ne vasta ovatkin vekkuleita kavereita =D.

Eniten paikalla käyvät talitiaiset. Hän, jota myös talitintiksi kutsutaan, lienee yleisin vieras monilla muillakin lintulaudoilla. On se vaan sellainen keltainen pallero, ihana! Kun päivä valkeni, laitoin vaatteet päälleni, ripustin kameran kaulaan ja hiippailin ulos lähelle lintulautaa. Ensin kaikki pelmahtivat lentoon, mutta kun seisoskelin ihan liikkumatta paikallani, tulivat tintit takaisin.

Oletteko muuten huomanneet, että talitintit eivät enään laula ti-ti-tyy? Nykyään kuulee vain ti-tyy. Syytä tälle ei vielä tiedetä, mutta itse havahduin asiaan muutama vuosi sitten keväällä. Talitiaisella on monia erilaisia ääniä, joita se käyttä eri tilanteissa. Ja mikä parasta, hän on ensimmäimmen joka keväällä aloittaa laulut ja silloin on viimeistään virallisesti kevät =D.

Tänä keltainen pallero on ahkera pesijä. Parhaimmillaan talitiainen voi tehdä jopa kahdet poikaset kesässä.Talitiaisen munat eivät ole paljoakaan yhden sentin kolikkoa suuremmat. Ensimmäiset munat ilmestyvät pesiin toukokuun alussa. Naaras hautoo munia kaksi viikkoa ja poikaset lentävät ulos pesästä kouriutumisen jälkeen kolmen viikon kuluttua.

Toinen yleinen vierailija lintulaudoilla on sinitiainen, joka on hieman talitiaista sirompi tapaus. Hän on minun ehdoton suosikki, onhan sininen yksi minun lempiväreistäni. Sinitiaisen pesintä alkaa huhtikuun lopulla, hieman aikaisemmin kuin talitiaisen. Myös sinitiaisista osa pesii kesän lopulla toisen poikueen. Suomessa sinitiaisen pesintä on Suomessa herkkä säiden vaihtelulle. Jos se aloittaa pesinnän liian aikaisin, saatta takatalvi olla tuhoksi. Myös hyttysten määrä on tärkeä. Mikäli alkukesä on kylmä eikä hyttysiä ole, saatta poikasia odottaa nälkäkuolema.

Tämä sinitiainen ei pyörtunyt oksalla...

 ... vaan lähti lentoon =). Kuvaa kasellessani tulee heti mieleen, että miksi käytin kuvatessani Av asentoa (hain hyvää syväterävyyttä). Tässä kohtaa olisi ollut tarpeen käytää Tv asentoa jotta olisi saanut siivet teräväksi. Onhan taas opeteltavaa seuraavalle kerralle. Mikä siinä on, että sen minkä opit kursseilla, osaat ottaa käyttöön vasta kun katsot jo otettua kuvaa jälkeenpäin? No tietysti hyvä että edes silloin =D.

Näin loppiaisena alkaa joululla olla todella loppuun taputeltu. Kuuset riisutaan koristeista ja tonttu-ukot laitetaan takaisin laatikoihin odottamaan tämän vuoden joulua. Oikein leppoisaa loppiasta teille kaikille!

Linnut

Jostain syystä tykkään kuvata lintuja vaikka en tunnustaudukaan lintubongariksi. Ehkä minua viehättää juuri se haastavuus, joka ylipäätään eläinten kuvaamiseen liitty. Pihapiirin lintuja on suht helppo kuvata, mutta luonnossa elävät ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Niitä lähelle ei pääse ja usein objektiivin zoomaus ei riitä hyvään kuvaan, vaan lintu on piste jonka tuskin huomaa, saati sitten lajia tunnistaa kuvasta =D

Kolmen kopla. Nämä ovat tulleet paikalle ruokinnan houkuttelemina.

Tässä ruokintapaikan vierailijoista kirjo. Ylhäältä alkaen keltasirkku, punatulkku, sinitiainen ja talitintti.

 

Tämä varpunen tuli rohkeasti katsomaan, jäikö ruokailijalta hänelle mitään jäljelle.

Kesykyyhky eli pulu on tuttu varmasti kaikille. Näihin ei voi välttää tutustumasta. Joskus niihin meinaa jopa kaupungilla kompastua.

Linnunkin pitää välillä juoda ja välillä levätä =D

Meidän perhe veneilee koko kesän ja merelle eläviä lintuja nähdään paljon.

Onko ketään joka ei olisi ruokkinut sorsia, edes pienenä? Minun lempipuhaa se on vieläkin!

Silkkiuikku on mielestäni yksi kauneimmista merellä elävistä linnuista.

Valkoposkihanhi ja kanadanhanhi muistuttavat paljon toisiaan. Tässä kuvassa poseeraa valkoposkihanhi. Itse käytän muistisääntönä, että valkoposkihanhella on enemmän valkoista päässä.

Olen kotoisin keski-suomesta, enkä ollut siis koskaan nähnyt siellä meriharakkaa.Kun näin meriharakan ensimmäisen kerran, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Meriharakka on mielestäni tosi vekkulin  näköinen lintu.

Tässä kohtaa ystäväni jo ihmettelevät, että mitä ihmettä, missä on lokki? Lokeista löytyy niin paljon kuvia, että saatte siitä ihan oman postauksen =D