Tyhjää parempi

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

 "No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!