tiistai 31. joulukuuta 2013

Potkukelkka

Vietimme perheen kanssa joulua maalla Keski-Suomessa. Tilanne oli siellä lumen suhteen aivan sama kuin mitä se oli pääkaupunkiseudullakin, ei ollut lunta. Joulua vietettiin siis ei niin perinteisessä säässä. Piipahdin kameran kanssa pihalla ja löysin aitan nurkalta potkukelkan!


Se oli otettu jo esille, sillä lunta OLI ollut jo niinkin paljon, että sillä oli päässyt huristelemaan. Potkukelkka on todella mainio menopeli maalla. Kaupungeissa sitä näkee valitettavasti vähemmän, sillä meillä pidetään hiekoituksesta huoli, joten kelkalla kulku on haastavampaa.


Mutta maalla, missä ei teitä hiekoiteta niin ahkerasti, sillä saa todella mainion kyydin. Parasta tietenkin on, jos jakaa riemun ystävän tai läheisen kanssa. Toinen istuu kyytiin ja toinen antaa vauhtia, hauskaa!


Potkukelkka on vanha menopeli, sillä se on keksitty jo 1800-luvulla Ruotsissa. Alun perin potkukelkka tehtiin jääkulkuneuvoksi saaristoon jäällä kulkemista helpottamaan. Voisin kuvitella, että nimen omaan jäällä olisi kelkalla todella kiva mennä, ellei siellä ole liikaa lunta =).


Rautajalakset on kelkkaan tullut vasta 1900. Nykyään kelkkoja saa myös pyörillä, jolloin niitä voi käyttää myös kesällä.


Yksinäiselle kelkkaparalle piti aitan nurkalla seuraa kottikärryt ja linunpönttö, jossa ei tähän vuoden aikaan asunut kukaan.




 Ei ollut ketään kotona =D.


Paikka on isäni kotitalo, joten olen viettänyt siellä monia ihania hetkiä lapsuudessani mummolassa. Nyt siellä asuvat vanhempani, joten tyttäreni saa viettää lomia samoissa maisemissa. Muistan kuinka lapsena aina sotkin itseni tähän aitan seinästä, sillä se oli maalattu punamultamaalilla. Hyvin tarttui vaatteisiin kun siihen vähän nojaili =D. 




 Vielä saa kelkka odotella tälle talvelle uutta lunta, että pääsee jälleen matkaan.



Vuoden viimeistä päivää viedään, joten toivotan teille ihanille lukijoilleni näiden kuvien myötä oikein ihanaa, onnekasta, rikasta, elämyksellistä ja ennen kaikkea luistavaa uutta vuotta 2014!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Majakkasaari

Olenko koskaan kertonut, että olen majakkahullu? On tainnut tulla selväksi jo moneen kertaan =D. Volvo Penta julkisti joulunalla kilpailun, pohjoismaiden välisen(!) siitä, että kuka tekee tyylikkäimmain tai hauskimman meriaiheisen piparkakkutalon. Lupa oli luoda vapaasti jotain ainutlaatuista, kunhan on merellinen teema. Onko ollut puhetta koskaan meikäläisen kilpailuhenkisyydestä? Ehkä ei ole tainnut olla, no... sanottakoon, että meikäläinen on... kohtuullisen kilpailuhenkinen =D.


Ei muuta kuin osallistumaan! Liekö mielikuvituksen puutetta, mutta minulle ei muuta merellistä tullut mieleen (ainakaan ihan heti) kuin majakkasaari.


Koska tässä majakassa ei ollut sijaa majakanvartijalle, piti hänelle tehdä oma talo, missä asustaa ja hoitaa majakkaa.




Tämä luoto on kovin kivikkoinen, kuten luodot vain voivat uloinpana merellä olla =D. Vai tuliko niitä kiviä sen vuoksi paljon, että satun rakastamaan majakoiden lisäksi myös kiviä?


Laituri piti olla suuri, jotta saarelle pääsisi rantautumaan isommallakin veneellä.


Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä. Laituri kesti hyvin Einon riepottelun, mutta Seija sai tuhoa aikaiseksi. Niin lähtivät vankat rakenteet liikenteeseen =D.


Helikopteri perspektiivi majakan vartijan talosta.




Kiinnostuin piparkakkutalojen historiasta, mutta ihan helpolla en löytänyt mitään netistä. Piparkakkujen leipomisesta sen sijaan löytyi tietoa, muuta minua olisi kiinnostanut se, että missä vaiheessa (ja miksi, sillä helppoa se ei ollut) taikinasta on alettu vääntään taloja?


Ja tässä koko saari!


Voittoa en tällä tosiaankaan odota, mutta sainpahan oman majakkasaaren =D. Tosin vannoin, että ensi jouluna en hommaan ala, sillä meinasi usko loppua monta kertaa. Leipominen vaan ei ole minun juttu. Mutta mukavaa oli tyttären kanssa tätä väsätä (vaikka melkein poltinkin sormeni kuumassa sokerissa). Ai niin, pakko tiestysti vielä kertoa, mikä olisi pääpalkinto (joka sai osallistumaan), kahden hengen matka Göteborgiin, jossa yöpyminen Gothia Towers hotellissa ja VIP vierailu venemessuilla (tietenkin)! Luulen, että itse on hankittavat liput =D.

torstai 26. joulukuuta 2013

In guei giorni...

Harvinainen ja laaja italialaisen seimitaiteen ja -perinteen näyttely oli nähtävissä Tuomiokirkon Kryptassa. Näyttelyn nimi oli: "Ja tapahtui niinä päivinä". Näyttely kuullosti mielenkiintoiselta, joten päätimme mennä perheen kanssa katsomaan. Ja onneksi menimme. Käsin tehdyt seimet olivat suorastaan taidokkaasti tehty. Ihailtavia yksityiskohtia löytyi paljon.


Tässä muusikoita posket pullollaan.




Kylästä löytyi monenlaisia ammatinharjoittajia ja elämää.


Tältä kauppiaalta löytyy monenlaista herkkua vaikkapa joulupöytään.


Hövelin näköinen kauppias =D.


Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa ja se oli tyypillisesti rakennetu puusta tai savesta. Syntymän jälkeen Jeesus-lapsi asetettiin seimeen lepäämään. Tämä kuuluu osaan jouluevankeliumia ja tarinaa ensimmäisestä joulusta.




Seimiperinne on vanha ja vahva italiassa. Sieltä löytyy jopa kauppoja, jotka ovat erikoistuneet seimeen laitettavien hahmojen ja pienoispatsaiden myymiseen. Seimi tuo italialaisen sydämmeen joulun.


Väsähtäneitä matkamiehiä =).


Tässäkin taitetaan matkaa tutusti aasilla, kuten Joosef vei Mariaa ennen Jeesuksen syntymää. Samusirkan joulutervehdyksen yhdessä osassa pieni poika myy oman rakkaan aasin Joosefille ja minä itken joka vuosi liikutuksesta (niin kävi tänäkin vuona). En oikein koskaan tiedä miksi? Siksikö, että pieni poika joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistään vai siksi, että aasi pääsee tärkeään tehtävään, kantamaan Mariaa.




Tämä kalastaja huilasi pitkän merimatkan jälkeen.




Seimen tärkeimmät hahmot ja koko kuvaelman keskipiste on Jeesus-lapsi sekä Joosef ja Neitsyt Maria. Seimikuvaelman ympärille rakentuu lisää elementtejä jokaisen rakentajan oman mielikuvituksen mukaan. Asetelma voi kasvaa jopa kokonaiseksi kyläksi!




Ajatus omasta seimiperinteestä on kiehtova! Tällaisen voisi rakennella pikku hiljaa vuosi vuodelta ja täydentää kuvaelmaa. Italiassa myös perheen lapset osallistuva seimen rakentamiseen ja voivat askarrella sinne yksityiskohtia.


Minusta seimi kuvaa mahtavasti sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa, esimmäisenä jouluna.

Italialaisen seimitaiteen ja -perinteen näyttelyyn voi tutustua vielä 6.1.2014 saakka, Tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna seuraavasti:

Ma - la klo 10–17
Su klo 12–18

Poikkeuksellisesti:
1.1. Uudenvuodenpäivä klo 12–18
6.1. Loppiainen klo 12–18



tiistai 24. joulukuuta 2013

Rauhallista joulunaikaa!

Jälleen on tullut se aika vuodesta, jolloin kiire saa jäädä ja hiljennymme joulun viettoon läheistemme kanssa. Jokaisella meillä on omat perinteemme ja joillekin ne perinteet ovat vasta muodostumassa. Vietitpä joulua miten vaan, nauti siitä täysin rinnoin. Tyttäreni tekemien adventtikynttilöiden myötä halua toivottaa teille oikein ihanaa, rauhallista, rakkauden täyteistä joulua!


On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Myrskyn jälkeen on poutasää...

Nuo legendaarisen laulajan Kari Tapion sanat pitivät paikkansa Tallinnassakin. Edellisenä päivänä sää oli ollut hyvin tuulinen ja vettä satoi vaakatasossa. Tilanne näytti tältä.


Vaan kun koitti seuraava päivä, auronko paistoi ja tilanne näytti aivan toisenlaiselta. Hyvä syy siis lähteä ulkoiluttamaan kameraa ja minnekkäs muuallekkaan kuin vanhaan kaupunkiin =D.




Tämä risteys Viruhotellin ja vanhankaupungin välissä jaksaa hämmästyttää minua aina. Kaipa siinä on kaistat, joita ajaa, mutta sekavalta näyttää. Onneksi oma auto oli kotona =D.




 Erilaisia värejä, muotoja ja tasoja.






Vanhastakaupungista löytyy myös Suomen suurlähetystö. Niin loisti meidän oma lippumme kauniina auringossa!






Muutama kuva vielä syksyisestä Tallinnasta vanhankaupungin ulkopuolelta.







 Nämä kaksi kuvaa (yllä ja alla) on otettu matkalla merimuoseoon.


Jätetään Tallinna tälläkerralla seuraavaan kertaan =). Se on onneksi tuossa niin lähellä, että tulee piipahdettua melko useasti. Tallinnassa on aina yhtä mukava käydä.