Potkukelkka

Vietimme perheen kanssa joulua maalla Keski-Suomessa. Tilanne oli siellä lumen suhteen aivan sama kuin mitä se oli pääkaupunkiseudullakin, ei ollut lunta. Joulua vietettiin siis ei niin perinteisessä säässä. Piipahdin kameran kanssa pihalla ja löysin aitan nurkalta potkukelkan!

Se oli otettu jo esille, sillä lunta OLI ollut jo niinkin paljon, että sillä oli päässyt huristelemaan. Potkukelkka on todella mainio menopeli maalla. Kaupungeissa sitä näkee valitettavasti vähemmän, sillä meillä pidetään hiekoituksesta huoli, joten kelkalla kulku on haastavampaa.

Mutta maalla, missä ei teitä hiekoiteta niin ahkerasti, sillä saa todella mainion kyydin. Parasta tietenkin on, jos jakaa riemun ystävän tai läheisen kanssa. Toinen istuu kyytiin ja toinen antaa vauhtia, hauskaa!

Potkukelkka on vanha menopeli, sillä se on keksitty jo 1800-luvulla Ruotsissa. Alun perin potkukelkka tehtiin jääkulkuneuvoksi saaristoon jäällä kulkemista helpottamaan. Voisin kuvitella, että nimen omaan jäällä olisi kelkalla todella kiva mennä, ellei siellä ole liikaa lunta =).

Rautajalakset on kelkkaan tullut vasta 1900. Nykyään kelkkoja saa myös pyörillä, jolloin niitä voi käyttää myös kesällä.

Yksinäiselle kelkkaparalle piti aitan nurkalla seuraa kottikärryt ja linunpönttö, jossa ei tähän vuoden aikaan asunut kukaan.

 Ei ollut ketään kotona =D.

Paikka on isäni kotitalo, joten olen viettänyt siellä monia ihania hetkiä lapsuudessani mummolassa. Nyt siellä asuvat vanhempani, joten tyttäreni saa viettää lomia samoissa maisemissa. Muistan kuinka lapsena aina sotkin itseni tähän aitan seinästä, sillä se oli maalattu punamultamaalilla. Hyvin tarttui vaatteisiin kun siihen vähän nojaili =D. 

 Vielä saa kelkka odotella tälle talvelle uutta lunta, että pääsee jälleen matkaan.

Vuoden viimeistä päivää viedään, joten toivotan teille ihanille lukijoilleni näiden kuvien myötä oikein ihanaa, onnekasta, rikasta, elämyksellistä ja ennen kaikkea luistavaa uutta vuotta 2014!