Paraati lähtee liikkeelle

Helsingin joulukadun avajaisiin kuuluu perinteisesti näyttävä jouluparaati. Tänäkään vuona parati ei pettänyt. Oli monenlaista nähtävää pienille ja meille vähän isommillekin.

Paraatin ihan kärjessä ratsasti pari ratsupoliisia. Suurena eläinten ystävinä toki otin kuvat näistä kahdesta suloisesta, jotka odottelivat paraatirivistön muodostumista. Kohta päästään matkaan.

Paraati on liikkeellä. Se lähti Senaatintorilta ja eteni pitkin Aleksanterinkatua, kaartoi Pohjois-Esplanadille ja sieltä takaisin Senaatintorille.

Paraatiin osallistui monia tärkeitä hyväntekeväisyys järjestöjä.

Minusta kaikkein kunniakkaimat paraatilaiset olivat sotaveteraanit. Heitä oli mukana mutama kävelmässä, mutta mikä hienointa, oli paraatissa mukana bussilastillinen Kaunialan sotavammasairaalaan asukkaita. Liikutuin niin, että ihan tuli tippa linssii (siis minun silmään ei kameran). Heitä saamme kiittää siitä, että meillä on itsenäinen Suomi, maa, missä voimme viettää joulua läheistemme kanssa. Toivottavasti nämä urotyöt eivät unohdu koskaa.

Oli ihanaa nähdä, että paraatissa oli mukana myös paljon eläimiä. Tämä laama tassutteli tomerasti jouluntoivotuksen puolesta =).

Mukana oli monia koirarotuja. Söpöin oli berhandilaisen pentu, joka istui perässä vedettävässä reessä. Kuvasta tuli valitettavasti epätarkka.

Oli ihana vilkutella hyväntuulisille paraatilaisille.

Näille paraatilaisille oli tuunattu poronsarvet =D.

Viimeisenä oli vuorossa paraatin odotetuin kunniavieras!

Nimittäin itse joulupukki! Oli niin ihanaa katsella pienten lasten ihastuneita ilmeitä, kun he näkivät tämän vanhan herran. Ja kyllä se pukki olikin komea. Tuollaista partaa ei ole kyllä muilla.

Se alkaa vajaan kuukauden päästä pukille vuoden kiireisin päivä. Tiesittehän, että tontut liikku jo! Nyt pitää olla kiltti ja siivosti, jotta voidaan hyvällä omalla tunnolla vastata aattoiltana pukin kysymykseen, onko täällä kilttejä lapsia ja aikuisia =D.

Tämän vuoden jouluparaatin erikoisuus olivat brasilialainen valotaiteilija Fernando Cézar Vieira tekemät valopuvut. Ne olivat niin upeita, että ansaitsevat ihan oman postauksen.

Mikä on punainen ja ajaa kovaa?

Ei, se ei ole joulupukki jouluaattona, vaikka varmasti hänelläkin kiirettä pitää. Tämä punainen on tietysti paloauto. Joulukadun avajaisissa oli senaatin torilla esillä vanhoja paloautoja. Voi että, olivat komeita!

Katsokaa miten komea ja nostalginen rivistö? Ihan ensimmäiset palonsammutusajoneuvot olivat palokärryt, joiden päälle vesipumppuja. Niitä sitten vedettiin mies- ja hevosvoimin. Eli niistä ajoista ollaan otettu jo aikamoinen harppaus näihin sammutuskalustoihin.

Pelti kiiltää niin, että niistä pysti katsomaan omaa kuvaa. Ihanaa, että joku tai jotkut ovat nähneet vaivaa ja pitäneet huolta näistä vanhuksista. Näitä on jälipolvienkin mukava ihastella.

Olisi kiva tietää, mitä tämä mittari mittaa paloauton katolla? 

Tämän sen sijaan tiedän, sininen valo varoittaa muita liikenteessä kun tämä auto on kovaa vauhtia matkalla sammutustehtäviin.

Autot osallistuivat myös myöhemmin jouluparaatiin. Tässä menee johtoauto, eli pitäisi olla ensimmäisenä paikalla.
 

Kaikki nämä kaunokaiset oli pakko kuvata ja esitellä teille. Mitä tykkäätte? Itse olin ihan liekeissä näitä katsellessa. No, onneksi oli sammutuskalusto lähellä =D.

Joulun avaus

Viime sunnuntaina avattiin Helsingin virallinen joulukatu. Tapahtumapaikalla Senaatintorilla oli monenlaista kuultavaa ja nähtävä. Päivä oli aurinkoinen, joten moni oli lähtenyt liikkelle.

Paikan päältä sai ostaa monenlaisia herkkuja ja raha meni hyvään tarkoitukseen, kuten näin joulun alla vain voi. Punaisen ristin kojusta sai perinteistä riisipuuroa ja rusinasoppaa, veskunareemiä, kuten meillä Keski-Suomessa sanottiin =).

Paikalla oli myös joulukuoro.

Antti Railio lauloi kauniin kappaleen.

 

Antin kaunista laulua kuunnellessani lähti kamera vaeltamaan ympäriinsä. Kuten kuvasta näette, päivä oli vuodenaikaan nähden todella kirkas.

Tuomiokirkon ympäriltä löytyy monia kauniita yksityiskohtia.

Senaatintorista ja Suurkirkosta olen kirjoitellut jo aikaiseemminkin. Pääset tutustumaan postaukseen tästä. Aurinko paistoi niin juhlallisesti, että en malttannut olla ottamatta kuvia jo ennestään tutustuta kohteesta.

Esitysten aikana kokosi jouluparaati joukkojaan valmiiksi. Kun esitykset oli nähty, oli aika startata. Paraatissa oli tänäkin vuona vaikka mitä nähtävää, joten se pitää pilkkoa pariin postaukseen =).

Vielä hetki Viikin luonnossa

En malta olla laittamatta vielä muutamaa kuvaa Viikin vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Lupaan, että nämä ovat viimeiset tällä erää =).

 Nurmi oli vielä vihreää, vaikka oltiin jo yli marraskuun puolivälin.

Luonnon omia taideteoksia.

Liekö ollut vesi josku näin korkealla, vai miten oli tämä vene joutunut metsään. Joka tapauksessa minusta se oli kaunis, vaikka ei ollutkaan enää vesillelasku kelpoinen =).

Lauma sorsia uiskenteli rannalla leipäpalan toivossa. Eipä ollut heille mitään tarjottavaa mukana, tälläkään kertaa. 

Syksyn ruska on jo takana ja metsää peittää ruskea lehtimatto. Minusta omalla tavalla kaunista tämänkin.

Ikuisesti sinun

Ihmiset ovat kautta aikojen halunneet symbolisoida sitoutumista toisiinsa. Osalle heistä ei riitä pelkkä kihlaus ja sormusten vaihto, vaan he haluavat vahvistaa sitoutumistaan mm. kiinnittämällä lukon sillan kaiteeseen. Myös vanhankaupunginlahdella oli tällainen silta.

Perinne lähtee Unkarista kahdeksankymmentä-luvulta, jossa rakastavaiset alkoivat ripustaa rakkaudenlukkoja Pecasin kaupungin porttiin. Täältä tapa on levinnyt ympäri eurooppaa ja Baltiian maihin.

Homma menee niin, että hankintaan lukko ja kaiverretaan siihen nimet ja ehkä myös päivämäärä. Sitten mennään yhdessä sillalle ja riputetaan lukko yhdessä sillan kaiteeseen. Avaimet heitetään veteen, muuten homma ei olisi ikuista =).

Tämä lukko oli monin suosikki =D.

Osassa kaupungeista lukon kiinnittäminen on kiellettyä ja siitä saattaa rapsahtaa jopa sakot, jos sattuu virkavalta lemmen hetkellä paikalle. Netti tiesi kertoa, että Italiassa Ponte Vecchion (vanha silta) sillalle ripustamisesta tulee 50 euron pikavoitto. Japanissa on eräs silta romahtanut lukkojen painosta.
 

Niin tai näin, minusta tämä tapa on tosi romanttinen. Mietin vaan sitä, että entä jos sattuu tulemaan ero? Silloin sukelletaan etsimään avainta tai helpommalla taitaa päästä, jos hankkii rälläkän =D.

Joka tapauksessa, toivotan ikuista onnea kaikille lukkonsa ripustaneille!