Viikin vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue

Sunnuntaina Eino puhalsi tuulta vallan myrskylukemiin. Myrskyä uhmaten päätimme lähteä ulkoilemaan ja menimme tutustumaan Viikin vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueeseen. Tämä oli minulle ensiimäinen kerta kun kävin kyseisessä paikassa ja palaan sinne aivan varmasti kevällä uudelleen. Kolmijalan jätin ihan suosiolla kotiin, se olisi varmasti lentänyt taivaan tuuliin.

Koska kyseessä oli luonnonsuojelualue, ei sinne saanut mennä mopolla (en tosin edes omista mopoa), eikä ottaa mukaan kissoja eikä koiria (ei minulla ole liioin niitäkään). Tämä oli ensimmäinen merkki, jossa näen kiellon koskevan myös kissoja =D.

Luontopolulla oli helppo kulkea kuivin jaloin.

Tai niin luulin =D. Varsinaiselta polulta lähti poikkeamia kaislikkoon. Kokeilin tätä puoliväliin, mutta sitten oli pakko kääntyä ympäri, kumisaappaat eivät tulleet mukaan. Vesi oli tällä hetkellä hieman korkealla.

Aurinko oli paistanut koko viikonlopun todella kauniisti. Kun olimme luontopolulla, alkoi aurinko laskea jo pikku hiljaa mailleen ja värjäsi maisemaa mukavasti.

Koivut olivat jo tiputtaneet kaikki lehtensä ja Eino vei sunnuntaina loput =D. Minusta tämä koivukuja oli kaunis kaikessa karuudessaan.

Alueelta löytyi pieni asumus pienelle linnulle. Metallinen vahvistus pesäaukon suulla varmistaa, ettei kukaan isompi lintu hakkaa aukkoa suuremmaksi ja muuta asumaan pönttöön, joka on tarkoitettu pienelle linnulle.

Jäin jotekin ihan kiinni näihin märkiin pitkospuihin.

Tämä polku lähti piilokojulle. Kojulle ei ollut meneminen ilman niitä saappaita, joten seuraavaan kertaan jäi. Tiedättekö muuten, mikä se oikein on tuollainen piilokoju? Piilokojun avulla pääsee ihminen lähemmäksi eläintä. Mm. luontovalokuvaajat ja eläintentutkijat käyttävät niitä. Sunnuntain hesarissa oli melkein kolmen aukeaman juttu luontokuvaajista ja artikkelin luettuani nousi kunnioitus luontokuvia kohtaan entisestään. Kuvaaja joutuu olemaan piilokojussa tunteja, välillä jopa päiviä saadakseen hyvän kuvan (haaveeksi jäisi minulle). Melko pitkäjänteistä hommaa!

Viikin luonnonsuojelualueelta löytyy useampikin lintutorni. Keväisi täältä on hyvä tähystellä muuttajia. Minäkin kiipesin kamerani kanssa torniin tähystämään ja tältä näytti.

Tässä kuvassa näkyy myös piilokoju =).

Maisema oli tasaisen ruskea. Ruskan värisävyt olivat jo tipotiessään. Toisaalta, minusta tämäkin näytti kauniilta. Aurinko värjäsi maisemaa vielä mukavasti.

Viikin luonnonsuojelualue on iso. Näimme siitä vain murto-osan ja haluan ehdottomasti palata tänne vielä keväällä ja kesällä uudelleen.

Mikäli kiinnostuit tästä alueesta, löytyy siitä paljon tietoa ja karttoja netistä. Tutustumisen alueeseen voit aloittaa vaikka tästä. On mahtava asia, että Helsingistä löytyy näin upeaa luontoa läheltä. Näihin maisemiin pääsee kätevästi jopa julkisilla kuluneuvoilla, joten kaikkien on mahdollista tulla nauttimaan paikan päälle.