Joulun odotus on virallisesti alkanut

Marraskuu vetelee viimeisiään ja joulu tulla jollottaa kovaa kyytiä. Viime sunnuntaina avattiin Helsingissä joulukatu 66.kertaa. Melkoisen pitkä perinne! Lunta oli saatu pääkaupunkiseudulle pari päivää aikaisemmin, tosin tällä hetkellä se on kaunis muisto vain.

Avajaiset alkoivat kolmelta. Ohjelmaa oli moneen makuun, Sibeliuskuoro lauloi kauniisti joulun suosittuja lauluja, oli joulutaikuutta ja Lauri Tähkää. Tilaisuudessa siunattiin myös Pelastusarmeijan joulupatakeräys ja paikalla oli hyvän tahdon kojuja, joista saattoi ostaa jouluisia herkkuja. Toki  myös muulloinkin, mutta ennen kaikkea jouluna on mukava muistaa myös niitä, ketkä tarvitsevat apua.

Kuuntelin ohjelmaa ja annoin kamerani samalla harhailla. Kuvailin kaunista Tuomiokirkkoa. Hieman jännitti se, että joulukulkue lähti tänä vuona melko myöhään jolloin olisi jo hämärää. Hämärällä ja pimeällä kuvaaminen ei ole todellakaan minulla hanskassa. Väkeä oli paikalla melkoisesti, joten tönimistä ei voinut välttää.

Paikalla olivat myös Sinebrychoffin hevoset. Jyllannin hevoset ovat jykeviä vetämään olutvaunuja. Ensimmäiset edustushevoset tulivat vuonna 1962. Nykyään Hietalahden talleilla asustaa kolme komistusta, Thor, Frederik ja Ludvig.

Ylipormestari Jussi Pajunen sytytti Joulupukin avustuksella jouluvalot ja niin pääsi joulukulkue matkaan. Ja kävi kuten pelkäsinkin, pimeys tuli. Kuvat kohisevat ja jos niissä olisi ääni, niin kuuluisi varmasti myös suhina =D.

Tässä teille kulkueesta vain muutama makupala. Suurin osa kuvista oli kelvottomia =D.

Ja tietenkin viimeisenä kulkueessa tuli itse joulun kunniavieras, Joulupukki. Nyt pitää olla kiltisti, että tontut voivat sitten pukille raportoida ja hän voi tuoda lahjoja aattona =).

En ole koskaan ollut mikään erityinen jouluihminen. Mietin tässä, että mistä se johtuu? Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että koko juhlan saisi poistaa kalenterista. Se, mitä joulussa inhoan on sen kaupallisuus. Se hirmuinen tohina ja kiire mikä siihen liittyy. Tai siis kiire, jos sen itse teke =D. Olen aina kadehtinut niitä käteviä emäntiä, jotka ostavat ensimmäiset lahjat jo heti juhannuksen jälkeen alennusmyynnistä. Se, mistä taas joulussa pidän, ovat juuri kynttilät ja valot. Joulun rauha ja se, että saa olla rakkaiden kanssa. Olenkin päättänyt, että tänä vuona en välitä tohinasta, vaan keskityn olennaiseen.

Aleksin legendaariset jouluvalot.

 Kampissa oli kauppakeskus paketoitu suureella narulla =D.

Näiden kohisevien kuvien myötä toivotan teille kaikille ihanaa joulunalus aikaa. Ei anneta kaupallisuuden liiaksi häiritä vaan otetaan tästä ajasta se kaikki paras irti. Minä voisin luvata uuden vuoden lupauksesi, että lähden hämärässä kuvaamisen kurssille =D.

Aurinkoinen Hampuri

Niin koitti matkamme viimeinen päivä. Lento Suomeen lähti vasta illalla, joten oli vielä hyvin aikaa katsella kaupunkia ja tehdä ostoksia. Päivä sattui olemaan aurinkoinen ja lämpotila kohosi jopa seitsemääntoista asteeseen!

Aloitimme kaupunkifiilistelyn Binnenalsterin rannalta. Täällä oli nyt aivan erilainen tunnelma, kun aurinko paistoi. Vakituiset lukijani ovat jo varmasti ennättäneet ihmetellä, että mitä ihmettä, missä viipyy Hampurifaktat. No, tässä ne nyt tulevat =D.

Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki ja siellä sijaitsee Saksan tärkein satama. Elbe joen alajuksu pyyhkäisee kaupungin läpi idästä länteen. Hampurin keskusta sijaitsee Elben pohjoisrannalla. Alster sivujoki laskee pohjoisesta Elbeen ja sen alajuoksu on padottu kahdeksi tekojärveksi, Binnenalster (jonka rannalla näissä kuvissa ollaan) ja Außenalster, jonka rannat ovat suurimaksu osaksi puistoa ja oivallista lenkkeilymaastoa. Asukkaita Saksassa on noin 1,8 miljonnaa.

Hampurissa vallitsee meri-ilmasto joka pitää huolen siitä, että ilmasto on hyvin kosteaa. Seurueessamme ollut pariskunta, joka oli asunut aikaisemmin Hampurissa, osasivat kertoivat, että Hampurin ilmastosta on olemassa sanonta, Hamburger Schmuddelwetter - Hampurin suttusää =D.

Länsituulet viilentävät kesiä ja leudontavat talvia. Ajelimme paikallisen "liikennelaitoksen" lipulla Elbejoella ja tutustuimme sattumalta suomalaiseen rouvaan, joka asuu osan vuodesta Saksassa ja osan Suomessa Kotkassa. Hän kertoi meille, että syksy oli ollut Saksassa poikkeuksellisen lämmin, yli kaksikymmentä astetta.

Kanavista olenkin maininnut jo monta kertaa. Seurasimme hetken rakennustyömaata, joka oli aivan kanavan varrella. Edelleen mietiskelin, että miten rakennusten perustukset kestävät, kun ovat kokoajan veden alla? Kuinka usein niitä pitää huoltaa tai korjata?

The Beatles yhtyeen kansainvalisessä uran alussa 1960-luvulla on Hampurilla oma merkityksensä ja tämä näkyi kaupungissa. Yhtye vieraili Hampurissa monesti vuosina 1960-1962. He esiintyivät ST. Paulin kaupunginosassa kuuluisalla Reeperbahnilla ja sen poikkikadulla Große Freiheitilla. Me kävimme myös katsastamassa tämän kuuluisan kadun ja sieltä löytyi Beatlesistä muistomerkki. Muuten katu oli minusta paljon mainettaan lievempi. Siellä oli paljon juhlivia porukoita ja kodittomia henkilöitä, jota asuivat kadulla. Miksiköhän heillä lähes poikkeusetta jokaisella oli myös koira? Liittyykö se jotenkin turvallisuuteen vai siihen, ettei tarvitse olla yksin? Me suomalaiset muistamme tämän kadun hyvin Irvin Goodmanin laulusta St. Pauli ja Reeperbahn, joka muuten oli Syksyn Sävel -laulukilpailun voittaja 1970.

Tämä on Hampurin päärautatieasema. Julkisilla liikkuminen oli Hampurissa helppoa ja edullista. Lippujen hinnat määräytyivät "kehien" mukaan vähän samalla tavalla kuin meillä Suomessa pääkaupunkiseudulla. Yksittäisten lippujen lisäksi oli saatavana päivälippuja ja ryhmälippuja, jotka olivat voimassa koko päivän. Joukkoliikennen verkosto oli todella kattava melkein mistä vain kaupunkia pääsi muihin kaupungin osiin helposti ja nopeasti. S-Bahn ja U-Bahn junien lisäksi oli tarjolla busseja, jotka olivat liikenteessä 24h.

Metrojuna kulki osaksi maanalla ja osaksi maan päällä, jolloin pääsi ihailemaan kaupunkia junan ikkunoista.

Reissumme kesti neljä päivää ja tuntui todella, että tuona aikana ennätimme nähdä paljon. Jalkani olivat kanssani samaa mieltä =D. Reissu oli antoisa myös mukavan matkaseuran puolesta. Meitä oli upea porukka reissussa, kiitos teille kaikille mukana olleille!

Hanseboot uiva venenäyttely

Jatkoimme sunnuntaina matkaa Sandtorhafenin kanavalta kohti Elben rantaa. Olimme kuulleet venemessuilla, että rannalta löytyisi Hansebootin uiva osuus. Teille, ketkä ette ole aikaisemmin käyneet uivilla messuilla, voin kertoa, että uiva tarkoittaa sitä, että veneet ovat vesillä ja niihin pääsee tutustumaan laiturilta käsin. Useimmissa uivissa näyttelyissä on mahdollisuus päästä myös itse koeajelulle ihan vesille.

Uivan näyttelyn alussa oli heti majakkalaiva, joka oli muutettu ravintolaksi. Seurue alkoi olla nälkäistä porukkaa ja päätimme istahtaa tänne syömään. Mukava merellinen miljöö ja majakka hullulle vieläpä majakkalaiva! Vaan paikkapa osoittautui todelliseksi pettymykseksi. Ruokaa ei ollut, se oli loppu. Siis haloo! Messut vieressä ja tällainen paikka ei ollut varautunut siihen, että siellä kävisi asiakkaita syömässä. No meinasin sitten ottaa vain kahvi ja sen kanssa jonkun suolaisen tai makean päppösen. No ei ollut niitäkään! Kahvia sentään sai, mutta sitäkin piti odottaa tosi kauan (ja kyllä, kuten tiedätte, odottaminen, varsinkin nälkäisenä, ei ole minun vahvuuteni). No, sitten kun kahvi tuli niin niitä tuli kaksi =D.

Jos palvelu ja tarjonta laivalla olikin suorastaan köyhää, oli laiva itsessään minusta ihana. Siitä löytyi toidella paljon kuvattavia yksityiskohtia.

Itse uiva näyttely oli myös melkoinen torso. Paikalla oli vain muutama hassu purje- ja moottorivene. Suomessa olemme tottuneet näkemään uivilla messuilla veneitä vesillä laituri kaupalla. Täällä oli laitureita vain kaksi ja niihinkin oli veneet kiinnitetty kylkikiinnityksellä, joten montaa ei laituriin mahtunut.

Minusta kaunein ja ehdottomasti kiinnostavin oli tämä vanha puinen purjevene. Kävimme täällä ihan sisällä asti ihastelemassa sen kauniita yksityiskohtia.

Monen vanhan purjeveneen keulassa komeilee toinen toistaan kauniinpi merenneito. Tässä oli puolestaan melko tuiman näköinen leijona =D.Hampaat irvessä tuulta päin!

Uskonnollisuus, joka on vallankin entisaikaan ollut tärkeää merenkulussa, tuli myös koristeissa esiin. 

Köysi voi tulla myös näin kauniista kolosta ulos =).

Uivan näyttelyn jälkeen ajelimme Elbejoella paikallisella bussilipulla. Ilta alkoi kovasti jo hämärtyä, joten kuvia ei siitä ole. Mukavaa oli kuitenkin päästä laivamatkalle. Ja kyllä, löysimme myös mukavan ruokapaikan illan mittaan =).