Kausi 2014 alkoi!

Olimme suunnitelleet veneen laskua vesille lauantaiksi mutta luottolaskijamme lupaili sitä vasta sunnuntaille. Olin ajatellut pestä veneen sisätilat vasta laiturissa, mutta nyt saimme päivän aikaa. Lisäksi lauantaiksi oli luvattu aurinkoista ja lämmintä, joten tiedossa olisi venehommia.

Tässä veneen pentteri elikkäs "keittiö". Astia- ja käsipyyhkeet on asennettu paikoilleen samoin mausteet. Auton perä oli täynnä tuttuja ihania tavaroita. Voi miten niitä onkaan niin ihanaa asetella paikoilleen kaappeihin!. Päivä ei ollut niin lämmin eikä niin aurikoinen kuin oli luvattu, mutta onneksi veneneessä on lämmityslaite, sisällä tarkeni touhuta oikein mukavasti. Pikku hiljaa saimme kaikki paikat siivottua ja tavarat paikoileen. Hirvee into päästä vesille!!! Kippari sai ajatuksen, että soitetaan vielä luottolaskijallemme, jos hänen aikatauluihin olisi tullut muutoksia. Puhelin hälyytti ja odotimme jännityksellä. Luottolaskijamme vastasi ja kertoi, että lasku saattaisi olla mahdollista. Hän soittaisi kohta takaisin. Ja niin hetken päästä hän soitti ja kertoi, että kyllä, tänään (lauantai 12.4.14) laskettaisiin meidän vene. Voi jee, miten iloiseksi tulimme, tänään päästäsisiin sittenkin jo vesille. Lisäksi sunnuntaille oli luvattu kovaa tuulta ja sadetta, jolloin veneen vesille lasku ei olisi niin mukavaa.

Puhelinsoiton jälkeen kippari laittoi veneen köydet ja fendarit paikoille, eikä aikaakaan kun luottolaskijamme kurvasi autolla satamaan. Hänet on aina keväisin mukava nähdä =D. Meidän kanssa oli ollut koko päivän ystäviä veneellä, joten kaikki ulos veneestä, jotta päästään hommiin.

Kehikko ensin veneen päälle ja sen jälkeen kiinnitetään liinat. En mahda itselleni mitään, että tämä jännittää aina yhtä paljon, vaikka luotankin meidän luottonostajaan kuin... mihin kukin nyt eniten luottaa =D.

 
Liinat kiristyy...

ja sielä se meidän kesäkoti killuu ilmassa matkalla kohti auton lavaa. Koko homma on aina tosi nopeasti onneksi ohi, ei tarvitse jännittää pitään.

Valmiina matkaan laskulaituriin.

Matka laskulaituriin ei ole pitkä, samassa satamassa vain muutaman mertin päässä. Tämä oli meille ensimmäinen talvi kun kesäkotimme talvehti samassa satamassa kuin missä se viettää aikaansa myös kesällä. Kätevää, ei tarvitse jättää autoa toiseen satamaan kun ajaa veneen kotisatamaan.

Meidän laituri oli vielä tyhjillään, olisimme ensimmäiset!

Laskulaiturilla ja valmiina lähtemään veteen.

Taas ensin korkealle ja siitä sitten pikku hiljaa vesille.

Siellä se ui, meidän kesäkoti. Koko päivän oli ollut pilvessä mutta kun saimme veneen vesille, repesivät pilvet ja aurinko tuli esiin! Satamassa oli myös kaksi joutsenta yleisön joukossa katsomassa laskupuuhiamme. Tämä ei voi luvata mitään muuta kuin upeaa veneilykesää! Koska lasku oli alun perin suunniteltu vasta sunnuntaille, ei minulla ollut järkkäriä mukana. Onneksi käsilaukustani löytyy lähes poikkeuksetta joka päivä pieni ja pippurinen PowerShottini. Se pelasti tämänkin päivän kuvien suhteen =D.

Olemme olleet kipparini kanssa vesillä yli kolmetoista vuotta. Näin aikaisin emme ole päässet koskaan vesille, joten senkin puoleen tämä oli historiallinen hetki. Kiitos ystävillemme Ellille, Wilmalle ja minimiehelle että olitte mukana. Kausi 2014 avattu!

Merelle

Ahkeroimme lauantaina kipparin kanssa satamassa veneen kimpussa. Hän huikkasi jossain vaiheessa, että tänään mennään ulos syömään, me mennään merelle! Nyt on kauden avajaiset. Yllätys oli todella mieluisa, samalla juhlistettaisiin minun vanhenemisen vuosipäivää, joka oli viime viikolla. Hommaan kuuluu aina se, että synttärisankari ei tiedä minne ollaan menissa. Minä sain sentään yhden vinkin, mennään merelle. Mietiskelin mielessäni töiden lomassa vaihtoehtoja, joko muka päivällisristeilijät olisivat vesillä? Entä kova tuuli?

Hämmennykseni vain lisääntyi kun käännyimme Kampintorin jälkeen kaikkea muuta kuin merenrantaan päin. Pian asia selvisi, me todella menimme Merelle =D.

Ravintola Merelle löytyi Eerikinkatu kahdesta. Paikka oli todella kodikas ja rento, ja mikä parasta, se oli seafood restaurant, nam! Meidän koko perhe tykkää paljon kalasta ja meren antimista. Ruokalistalta löytyi aivan liian monta hyvää vaihtoentoa. Paikka mainostaa netissä heidän sivuilla: "Merelle on pala maailmaa, jossa viihtyvät kaikki joille meri on lähellä sydäntä." Siis ihan meille sopiva ravintola!

Paikan seiniä koristi kauniit valokuvataulut. Meillä kävi onni, sillä tapasimme kuvissa vesillä liikkuvan mallin. Hän kertoi, että kuvat oli otettu merellä Hangon edustalla marras- joulukuussa! Vesi oli ollut kuulema kylmää =D. Upeita otoksia.

Alkuruokia valitessa meni tovi, sillä hyviä vaihtoehtoja oli liikaa. Ruokalistalla suositeltiin, että alkupaloja kannattaisi ottaa 3-4 kappaletta. Oletteko valmiit makumatkalle? Nimittäin tästä se lähtee.

Pariloitua kampasimpukkaa, kukkakaalipyree ja ruskistettua voita. Tämän söi kippari, ja oli kuulema todella suussa sulavaa!

Etanoita eri muodossa kuin perinteisessä etanapannussa. Voissa ruskistettuja etanoita ja rucolaa inkivääricurryssä. Nam, olivat hyviä!

Kookospaneroitua jättirapua, ananassalsaa ja porkkanamousse.

Ilmakuivattua kinkkua, melonia ja kurpitsansiemenpestoa. Nämä olivat juniorin mieleen. Osa annoksista tarjoiltiin hauskoilta kivilaatoilta.

Minun oli jo pitkään tehnyt mieli sinisimpukoita, joten pääruoan valinta oli helppo: Höyrytettyjä tuoreita sinisimpukoita kermaisessa inkivääri-sahramiliemessä.

Maistui!

 Olutvalikoima oli hauskasti esillä, pullot roikuivat katosta =).

Pulloista puheen ollen, paikan lamput olivat vanhoja pulloja, aivan ihania! Pullot olivat ruskeita ja vihreitä, joten valo sai erilaisen kajastuksen niistä.

Minä otin jälkkäriksi Stout panna cotta, maitosuklaamousse ja karamellisoituja pähkinöitä. Nuo valkoiset pienet palleroiset olivat marenkeja.

Kipparin valinta oli Kirsikka Creme Brulee ja mascarponejäätelöä. Molemma jälkkärit maistuivat todella hyvälle.

Paikka oli aivan ihana, palvelu ystävällistä ja ennen kaikkea ruoka vei kielen mennessään. Listalta löyty myös liharuokia, joten jokaisen seurueesta ei tarvitse olla merellisten makujen ystävä. Lähde sinäkin ystävien tai perheesi kanssa makumatkalle Merelle! Pääset tutustumaan paikkaan ja vaikka fiilistelemään heidän ruokalistaa täältä. Heillä on myös viinibaari, joten tänne voi piipahtaa vaikka yhdelle viinilasilliselle työpäivän jälkeen.

Kevät on täällä!

Niin se talven selkä taittui ja kevät on täällä nyt ihan virallisesti, kalenterinkin mukaan. Talvi kesti tänävuona vain neljä viisi viikkoa ja se oli kyllä minun muistissa olevista talvista lyhin talvi ikinä (ja tässä on sentään jo melko monta talvea nähty =D). Vaan en valita, lumitöitä tuli tehtyä parkkipaikalla vain kaksi kertaa. Edelliset kolme talvea on vielä hyvässä lihasmuistissa.

Kävimme perheen kanssa ulkoilemassa viikonloppuna. Piti tietenkin mennä katsastamaan rannat, miltä kevään tulo näytti.

Hyvältä näytti! Mielen täytti hyvä fiilis siitä, että päivä päivältä olisi veneen lasku lähempänä. Ja se, että päivät pitenevät jo ihan silmissä, antaa voimaa. Olen valon lapsi, rakastan aurinkoa yli kaiken.

Sanokaa hep kun kyllästytte näihin laitureihin ja kaisla rantoihin =D. Itse vain jostain syystä rakastan niitä todella paljon. Niissä on jotain mitä ei pysty selittämään. Nämäkin laiturit ovat jo toisella kuvaus kierroksella (ne ensimmäiset kuvat eivät päätyneet koskaan tänne). Aktiivisesti yritän miettiä uusia ulkoilupaikkoja että saisin samalla uusia kuvauskohteita. Mutta monesti vaan veri vetää merenrannalle.

Sää on ollut pitkään niin lauhaa, että minä en uskaltaisi mennä enään meren jäälle. Muutenkin kammoan heikkoja jäitä. Uskaltaudun sinne vain pitkän ja kylmän, pakkastäyteisen talven jälkeen. Luonnollisestikaan tänä talvena ei ole tullut tilaisuttaa minulle mennä jäälle. Olkaa kaikki varovaisia.

Hyvin palvelleet poijut ovat päässeet samaan kasaan =D.

Jonkun kumppari odottelee kesää jo valmiiksi laiturilla. Ei muuta kuin lisää ilmaa ja vesille... sitten kun jäät hellittävät. Hmm... ehkä näyttäisin sille myös rättiä ja pesuainetta ensin =D.

Nämäkin kuvat napsin lenkkikaverillani, Canon PowerShot SX260 HS kamerallani. Se on kokonsa puolesta niin kätevä, mahtuu hyvin taskuun eikä paina paljoa. Ja poweria löytyy =).

Oikein ihanaa ja keväistä viikonloppua teille kaikille. Helsingin messukeskuksessa on tulevanan viikonloppuna Kamera&Kuva messutapahtuma, joten allekirjoittanut suuntaa sinne.

Lähde Lappeenrantaan...

"... seurakseni mun, lähde Lappeenrantaan näät kun rentoudun. Mistään kansaa et sä löydä hauskempaa, karjalaiset laulut kajahtaa." Näin lauleli Erkki Junkkarinen aikanaan Lappeenrannasta (kyllä, olen joutunut kuuntelemaan Junkkarista lapsena =D). Työasiat veivät minut viimeviikolla Lappeenrantaan ja väistämättä alkoi tuo Junkkarisen laulu soimaan päässäni, kun kiipesiin junaan.

Lähijunalla tulee matkustettua pieni pätkä lähes päivittäin, mutta pitkän matkan junalla en ollut matkustanut hetkeen. Lentämisen lisäksi junalla matkustaminen on minusta aina mukavaa. Päivä oli kaunis ja reilun parin tunnin päästä löysin itseni Lappeenrannan asemalta.

Maisemat matkan varrella olivat mukavan vaihtelevat. Metsää... peltoa... metsää... peltoa... istutettua peltoa (pian siis metsää)... metsää... peltoa =). Lunta ei liioin ollut muuallakaan, joten vähälumiseksi näyttää tämä talvi jäävän lähes koko Suomessa.

Löysin netistä tietoa, että nykyinen asemarakennus on korvannut aikaisemmin käytössä olleen Keisarin aseman. Entinen Keisarin asema valitettavasti paloi tammikuussa vuosi sitten. Rautatieasema sijaitsee noin kilometrin päästä Lappeenrannan keskustasta.

Tässä tämä kaunis asemarakennus vielä toiselta puolelta. Asemalla sijaitsee myös matkakeskus.

Juna vaihtoi matkustajia, osa jäi pois ja osa hyppäsi kyytiin, sillä se jatkoi matkaa kohti Joensuuta. Minä otin taksin alleni ja suuntasin kulkuni kohti työpäivän mukavia haasteita.

Työpäivän jälkeen oli paluumatka edessä. Olin tapani mukaan hyvissä ajoin asemalla. Varauduin työnpäivän jälkeiseen ruuhkaan, jota ei sitten ollutkaan, koska Lappeenrannassa oli menossa hiihtoloma. Minulle jäi aikaa istahtaa ja syödä välipalaksi kappale fetajuustopiirakkaa asemaravintola Resiinassa.

Pöytäni yläpuolella oli minusta hauska koriste, joka oli tehty risuista ja lusikoista.

Kun sain piirakkani syötyä, odotteli juna jo aseman laiturilla. Kaivoin lipun laukustani ja etsin paikkani junasta. Nykyään on muuten tosi kätevää, kun lippua ostaessa voi itse varata mieluisan paikan junasta.

Junassa on kätevää tehdä myös töitä. Virran loppumisesta ei ole huolta, sillä melko monen paikan läheisyydestä löytyvät pistokkeet. Valitettavasti junan oma Wlan verkko ei palvellut minua parhaalla mahdollisella tavalla tullessani Lappeenrantaan. Jouduin jakamaan itselleni yhteyttä omasta matkapuhelimesta. Alla olevista kommenteista voitte lukea, että yhteyden riittäminen kaikille matkustajille on haastava tehtävä. Onneksi asian parissa painitaan ja asiaa yritetään ratkaista, sillä mobiililaitteiden käyttö vain lisääntyy jatkossakin.

Niinpä paluumatkalla en ottanut tietokonettani lainkaan esiin, vaan päätin keskittyä italian läksyihin. Siitähän on ollutkin puhetta, että olen ihan italiahullu, mutta onko ollut puhetta siitä, että käyn takomassa päähäni myös italian kieltä työväenopistossa? Italian kieli on minusta todella kaunista ja helppoa lausua. Lausumiseen sen helppous sitten jääkin =D.

Jossain vaiheessa alkoivat italiankielen aikamuodot kuivattaa kurkkua, joten kun tarjoilukärry ajeli ohi, ostin itselleni viroiketta. Junalla oli niin kova vauhti päällä, että meinasi juoma ihan väkisin liukua lattialle pöydältä.

Junassa oli myös ollut liikenteessä joku tahmatassu =D.

Aika vierähti jälleen nopeasti ja pian olin takaisin Helsingissä. Juna oli periullä 18:50 ja se jatkoi matkaa reilun vartin päästä Turkuun. Uudet matkustajat kyytiin ja menoksi. Ei saanut juna parkaa kauaa levähtää. Mukanani tässäkin reissussa ei ollut suinkaan järkkäri vaan taskukamerani Canon PowerShot SX260 HS.