Lähijunalla tulee matkustettua pieni pätkä lähes päivittäin, mutta pitkän matkan junalla en ollut matkustanut hetkeen. Lentämisen lisäksi junalla matkustaminen on minusta aina mukavaa. Päivä oli kaunis ja reilun parin tunnin päästä löysin itseni Lappeenrannan asemalta.
Maisemat matkan varrella olivat mukavan vaihtelevat. Metsää... peltoa... metsää... peltoa... istutettua peltoa (pian siis metsää)... metsää... peltoa =). Lunta ei liioin ollut muuallakaan, joten vähälumiseksi näyttää tämä talvi jäävän lähes koko Suomessa.
Löysin netistä tietoa, että nykyinen asemarakennus on korvannut aikaisemmin käytössä olleen Keisarin aseman. Entinen Keisarin asema valitettavasti paloi tammikuussa vuosi sitten. Rautatieasema sijaitsee noin kilometrin päästä Lappeenrannan keskustasta.
Tässä tämä kaunis asemarakennus vielä toiselta puolelta. Asemalla sijaitsee myös matkakeskus.
Juna vaihtoi matkustajia, osa jäi pois ja osa hyppäsi kyytiin, sillä se jatkoi matkaa kohti Joensuuta. Minä otin taksin alleni ja suuntasin kulkuni kohti työpäivän mukavia haasteita.
Työpäivän jälkeen oli paluumatka edessä. Olin tapani mukaan hyvissä ajoin asemalla. Varauduin työnpäivän jälkeiseen ruuhkaan, jota ei sitten ollutkaan, koska Lappeenrannassa oli menossa hiihtoloma. Minulle jäi aikaa istahtaa ja syödä välipalaksi kappale fetajuustopiirakkaa asemaravintola Resiinassa.
Pöytäni yläpuolella oli minusta hauska koriste, joka oli tehty risuista ja lusikoista.
Kun sain piirakkani syötyä, odotteli juna jo aseman laiturilla. Kaivoin lipun laukustani ja etsin paikkani junasta. Nykyään on muuten tosi kätevää, kun lippua ostaessa voi itse varata mieluisan paikan junasta.
Junassa on kätevää tehdä myös töitä. Virran loppumisesta ei ole huolta, sillä melko monen paikan läheisyydestä löytyvät pistokkeet. Valitettavasti junan oma Wlan verkko ei palvellut minua parhaalla mahdollisella tavalla tullessani Lappeenrantaan. Jouduin jakamaan itselleni yhteyttä omasta matkapuhelimesta. Alla olevista kommenteista voitte lukea, että yhteyden riittäminen kaikille matkustajille on haastava tehtävä. Onneksi asian parissa painitaan ja asiaa yritetään ratkaista, sillä mobiililaitteiden käyttö vain lisääntyy jatkossakin.
Niinpä paluumatkalla en ottanut tietokonettani lainkaan esiin, vaan päätin keskittyä italian läksyihin. Siitähän on ollutkin puhetta, että olen ihan italiahullu, mutta onko ollut puhetta siitä, että käyn takomassa päähäni myös italian kieltä työväenopistossa? Italian kieli on minusta todella kaunista ja helppoa lausua. Lausumiseen sen helppous sitten jääkin =D.
Jossain vaiheessa alkoivat italiankielen aikamuodot kuivattaa kurkkua, joten kun tarjoilukärry ajeli ohi, ostin itselleni viroiketta. Junalla oli niin kova vauhti päällä, että meinasi juoma ihan väkisin liukua lattialle pöydältä.
Junassa oli myös ollut liikenteessä joku tahmatassu =D.
Aika vierähti jälleen nopeasti ja pian olin takaisin Helsingissä. Juna oli periullä 18:50 ja se jatkoi matkaa reilun vartin päästä Turkuun. Uudet matkustajat kyytiin ja menoksi. Ei saanut juna parkaa kauaa levähtää. Mukanani tässäkin reissussa ei ollut suinkaan järkkäri vaan taskukamerani Canon PowerShot SX260 HS.
