Gustavsvärnin majakka

Palataan ihan muutama merimaili takaisin Hangon edustalle. Koska päivä oli tyyni ja kaunis teki Kipparini minulle jälleen yllätyksen ja kaarsi veneen Gustavsvärnin majakan edustalle! Sain siis bongattua tälläkin reissulla uuden suomalaisen majakan.

Gustavsvärnin pieni kalliosaari sijaitsee Hangon tulliniemen kaakkoispuolella, kolmisen kilometriä Hangosta lounaaseen. Saaren alkuperäinen nimi on Eldskär. Linnoitus- ja majakkasaarella sijaitsee majakan lisäksi myös sumusireeninhoitajan talo. Majakkaseura on vuokrannut Gustavsvärnin Metsähallitukselta vuonna 2005. Seura kunnostaa ja entisöi sumusireeninhoitajan asuntoa mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon, sillä se kuuluu oleellisena osana rikkaaseen majakkahistoriaan. Majakkaseurasta ja heidän tärkeästä työstä majakoiden säilymisestä voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä. Mikäli sinua kiinnostaa majakoiden kunnostustyöt, voi lukea lisää tietoa tästä toiminnasta samasta paikasta.

Saarella ei kasva juurikaan puita. Gustavsvärn on hyvin kallioinen saari ja sen rannat ja ympärillä olevat syvänteet ovat hyvin suosittuja sukelluskohteita. Saaren rantaa kiinnittyminen on vaikeaa jopa pienveneille. Saareen pääsee kuitenkin maihin yhteysaluksella.

Netissä oli itse majakasta kovin vähän tietoa. Niinpä kaivoin kirjahyllystäni esiin Seppo Laurellin upean teoksen Suomen majakat. Johan alkoi tietoa irrota =). Keisarillinen senaatti oli antanut jo vuonna 1867 määräyksen luotsilaitokselle rakentaa johtoloisto tälle saarelle. Gustavsvärdin saarelle vedettiin sähköt vuonna 1951. Samana vuonna purettiin vanha majakka ja nykyinen 10 metriä korkea majakka rakennettiin betonista sen tilalle. Vanhasta majakasta otettiin käyttöön lyhtyosa, jonka sisään asenettiin sähkökäyttöinen sektoriloisto. Loiston kantama oli 18 meripeninkulmaa. Vuonna 1979 loiston kantama tiputettiin 13,5 meripeninkulmaan. Majakan korkeus on 18 meriä merenpinnasta ja 11 metriä maanpinnasta.

Majakan ympärillä olevat rauniot ja sen lähistöllä olevat rauniosaaret ovat peräisin vuonna 1789 rakennetusta linnoituksesta. Venäläiset räjäyttivät linnoituksen poistuessaan saarelta 27.8.1854. Minusta on ihan mieletöntä ajatella, jotain noin vanhaa on vielä olemassa, edes raunioina. Miltähän linnoitus on näyttänyt silloin kun se oli vielä ehjä?

Otan kyllä ehdottomasti tavoitteeksi, että jonain päivänä haluan päästä käymään tällä historiallisella saarella! Olisi mukava päästä katsomaan "Gustua", kuten majakkaa majakkaystävien kesken kutsutaan, vähän lähempääkin.

Utö - Suomen eteläisin asuttu saari

Utö sijaitsee Saaristomeren tärkeimmän sisääntuloväylän varrella ja se on Suomen eteläisin asuttu saari. Kävimme saaren esittelykierroksella, ja sain kuulla että tänä syksynä (2015) saarella asuisi 33 henkilöä. Tämä lukumäärän oli laskettu luotsit mukaan, joita oli kuulema saarella aina neljä yhtä aikaa. Syksyllä koulussa aloittii vain viisi oppilasta. Mikäli juniorimme olisi mennuyt syksyllä kouluun Utössä (viidennelle luokalle) olisi hänen luokalla ollut yksi luokkakaveri.

Kaikki tuntevat tämän aivan ihanan saaren varmasti kahdesta asiasta. Toinen on majakka ja toinen on merisää, "Utö 8, lounas 10, ohutta yläpilveä, hyvä näkyvyys". Saarella on pitkä historia, sillä se on toiminut ainakin 1600-luvulta saakka luotsien, majakanvartijoiden, tullimiesten ja sotilaiden tukikohtana. Utön todella mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää saaren omilta nettisivuilta täältä.

Satamassa muistutettiin siitä, että luoto tulee ottaa huomioon. Tämä on ollut meidän venekunnalle aina ohjenuora, kun liikumme luonnossa, sitä tule kunnioitaa eikä sitä tuhota. Upean, jopa hieman karun luonnon lisäksi Utö on yksi Suomen parhaista lintupaikoista. Saari sijaitsee hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla, lintujen muuttoreitin varrella. Tästä syystä saarella vierailee ympäri vuoden suuri määrä lintuharrastajia. Lintujen muuttokausi on pitkä, joten nähtävää riittää pitkään ja paljon.

Oma lintubongaukseni tuotti (vahingossa) kaksi lajia. Toinen niistä oli tämä tuulihaukka. Se pyydysteli heinäsirkkoja majakan edustalla.

Ja toinen laji oli nämä pikkulempinkäisen poikaset.

 Tässä ollaan äidin kanssa kuvassa =D.

Ai niin, ja olihan saarella myös haarapääskyjä.

Ja muutama lokki =D.

Ja merimetso. Tämä on minun ihan ensimmäinen kuva lentävästä merimetsosta.

Saaren retkeilymahdollisuudet paranivat huomattavasti, kun Puolustusvoimat poistuivat suurimmasta osasta saarta vuonna 2005. Tällä hetkellä saarella oli enään kaksi aluetta, joihin ei saanut mennä. Utöläiset ostivat Puolustusvoimien lähdettyä kaikki kylässä olevat asunnot. Utöstä on mahdollista tällä hetkellä vuokrata asuntoja. Kun kävelimme saarella ristiin rastiin, mietiskelin itseksesni paljon sitä, että millaista mahtaisi olla asua kokonainen vuosi tässä kauniissa saareessa? Kokea kaikki sen neljä vuodenaikaa. Oppia tuntemaan sen asukkaa ja olla yksi heistä. Tuntea syysmyrskyt ja kevään heräämisen. Ja ne muuttolinnut.

Puolustusvoimien lähdettyä hoteliyrittäjä osti kasarmin ja kasarmialueen rivitalot. Utössä toimii Havshotel Oy. Heidän palveluista ja majoitumisen hinnoista voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä. Me kävimme hotellin aulassa kysymässä sitä hintavaa saunaa =D.

Utöseen pääsee yhteysalus Eivorilla. Kesäaikaan m/s Aspö liikennöi Turusta suoraan Utöseen.Tämä kuva on kylänlaiturissa jossa Aspö on juuri laiturissa. Saarelle ei saa tuoda autoja. Kun asukkaat käyvät asioilla muualla, on erittäin tärkeä kulkuväline sen jälkeen maitokärryt. Niissä saa kätevästi kärrättyä tavarat kotiin. Välimatkat eivät ole pitkät, sillä saaren pinta-ala on 81 hehtaaria.

Utö

Kun Kökar oli kierretty melko perusteellisesti, oli aika jatkaa matkaa. Tämä oli minulle lomamme jännittävin kohta, sillä tarkoitus oli mennä Utöseen. Koko ajan olin ollut tietoinen siitä, että kelin pitää osua kohdalleen, sillä saari on jo niin ulkona, ettei sinne ole menemistä kovilla tuulilla. Niinpä lähdimme matkaan sillä mielellä, että menemme Utöseen jos pääsemme.

Päivä oli todella kaunis ja ajelimme uskomattoman kaunista maisemareittiä, jota pitkin pääsee vain moottoriveneellä, sillä ensimmäisenä piti alittaa matala silta. 

Jonkin matkaa ajettuamme Kippari ilmoitti että keli oli ennusteiden mukainen, eli hyvä ja että pääsisimme Utöseen. Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte millainen majakkahullu olen. Tieto siitä, että pääsisin oikeasti Utöseen, sai ihan vedet silmiini, niin onnellinen oli.

Ja se onnellisuus sai täyttymyksen kun majakka tuli näkyviin! Piti oikein nipistää itseäni, että onko tämä totta, me todella saavumme Utöseen?

Kiinnitimme veneen niin kutsuttun "kylänlaituriin". Majakka näkyi veneemme takaikkunasta. Istuin vain ja katselin sitä onnesta mykkänä. Me todella olimme täällä. Aaah, ihanaa!

Niin kutsutussa kylänlaiturissa oli saatavana sähköä, mutta ei vettä. Wc tilat olivat pienen kävelymatka päässä laiturilta. Satamassa ei ollut suihkua tai saunaa. Kiinnittyminen tapahtui ankkurilla tai lähempänä rantaa kylkikiinnityksellä. Hinta oli 15 euroa (2015). Hieman ennen kylänlaituria oli satamaan päin saavuttaessa oikealla puolella Utön Havshotellilla tarjolla myös vierasvenelaituri, jossa oli poijukiinnitys. Laiturilla oli sähkö ja vesi. Hinta yölle oli 25 euroa (2015). Sauna oli varattavissa erillistä maksua vastaan. Kävimme kysymässä hintaa, jos vaikka menisimme saunaan. Hinta oli 20 euroa tunti plus kahdeksan euroa / henkilö, se teki meidän kolmihenkisen perheen saunan hinnanksi 44 euroa tunti. Tässä meni meidän kipuraja saunomisesta, hinta oli lomamme kallein, joten jätimme saunan väliin.

Utöstä löytyy ympäri vuoden toimiva kauppa. Myös tämä kauppa oli todella hyvällä valikoimalla ja palvelulla varustettu. Kävimme täydentämässä veneen ruokavarastot ja samalla ostimme kesän ensimmäiset mansikat. Ai että ne maistuivat hyvälle!

Aivan sataman edustalla oli kahvila kioski, jonne satamamaksu maksettiin. Maukkaiden kahvilatuotteiden lisäksi siellä oli kattava valokoima Utö tuotteita myynnissä. Olisin voinut ostaa vaikka kaikki, mutta tyydyin fleacetakkin ja pikepaitaan.

Olimme Utössä kolme yötä, joten kuvia on sen mukaan melkoisesti. Lisäksi saarella oli vaikka mitä kaikkea ihanaa nähtävää. Jotta tästä ei tulisi kahden kilometrin pituista postausta, pilkon kaiken ihanan useammaksi postauksesksi. Ja ai niin, joko kerroin, että olin ihan valtavan onnellinen, kun pääsimme Utöseen =D.

Majakkasaari

Olenko koskaan kertonut, että olen majakkahullu? On tainnut tulla selväksi jo moneen kertaan =D. Volvo Penta julkisti joulunalla kilpailun, pohjoismaiden välisen(!) siitä, että kuka tekee tyylikkäimmain tai hauskimman meriaiheisen piparkakkutalon. Lupa oli luoda vapaasti jotain ainutlaatuista, kunhan on merellinen teema. Onko ollut puhetta koskaan meikäläisen kilpailuhenkisyydestä? Ehkä ei ole tainnut olla, no... sanottakoon, että meikäläinen on... kohtuullisen kilpailuhenkinen =D.

Ei muuta kuin osallistumaan! Liekö mielikuvituksen puutetta, mutta minulle ei muuta merellistä tullut mieleen (ainakaan ihan heti) kuin majakkasaari.

Koska tässä majakassa ei ollut sijaa majakanvartijalle, piti hänelle tehdä oma talo, missä asustaa ja hoitaa majakkaa.

Tämä luoto on kovin kivikkoinen, kuten luodot vain voivat uloinpana merellä olla =D. Vai tuliko niitä kiviä sen vuoksi paljon, että satun rakastamaan majakoiden lisäksi myös kiviä?

Laituri piti olla suuri, jotta saarelle pääsisi rantautumaan isommallakin veneellä.

Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä. Laituri kesti hyvin Einon riepottelun, mutta Seija sai tuhoa aikaiseksi. Niin lähtivät vankat rakenteet liikenteeseen =D.

Helikopteri perspektiivi majakan vartijan talosta.

Kiinnostuin piparkakkutalojen historiasta, mutta ihan helpolla en löytänyt mitään netistä. Piparkakkujen leipomisesta sen sijaan löytyi tietoa, muuta minua olisi kiinnostanut se, että missä vaiheessa (ja miksi, sillä helppoa se ei ollut) taikinasta on alettu vääntään taloja?

Ja tässä koko saari!

Voittoa en tällä tosiaankaan odota, mutta sainpahan oman majakkasaaren =D. Tosin vannoin, että ensi jouluna en hommaan ala, sillä meinasi usko loppua monta kertaa. Leipominen vaan ei ole minun juttu. Mutta mukavaa oli tyttären kanssa tätä väsätä (vaikka melkein poltinkin sormeni kuumassa sokerissa). Ai niin, pakko tiestysti vielä kertoa, mikä olisi pääpalkinto (joka sai osallistumaan), kahden hengen matka Göteborgiin, jossa yöpyminen Gothia Towers hotellissa ja VIP vierailu venemessuilla (tietenkin)! Luulen, että itse on hankittavat liput =D.