Neljä metriä korkeat aallot löivät kallioon ja nostivat tuleen vietäväksi vesipilviä. Meren voimaa oli upea seurata maalta käsin. Se oli suorastaan maagista, ihanaa.
Vaan kunnolla pauhaava meri on toisille hieno mahdollisuus harrastuksiin. Katselimme kalliolta kun ryhmä surffareita nautti aalloista. Minua pelotti, että eikö meri paiska heitä päin kallioita. Vaan hyvin osasivat pojat hommansa. Minä en olisi pysynyt laudan päällä hetkeäkään pystyssä =D.
Utön eteläpuolella olevat kalliot ovat aivan mahtavat. Niitä pitkin oli mukava kävellä ja välillä vain istahtaa ihailemaan maisemaa.
Utön kallioilla oli myös monia jännittäviä bunkkereita ja vanhoja varastoja. Onneksi puhelimessa on taskulamppu. Yhdessä oli maalattuna tämä maalaus.
Vääpeli L. Lahti oli toiminut varaston hoitajana =D.
Korkealla kalliolla oleva keltainen rakennus on luotsiasema. Nykyinen asema rakennettiin 1958 korvaamaan aikaisemmin paikalla sijainneen puisen rakennuksen, jonka runko oli tiettävästi peräisin 1840-luvulta. Utöstä sai 1600-luvun puolivälissä luotsin. Tuohon aikaan luotsit asuivat vielä Jurmossa. 1740-luvulla kaksi jurmolaista talonpoikaa muuttivat perheineen Utöhön ja heistä tuli kruununluotseja.
Luotsikuterit olivat kylänlaiturissa.
Katselimme rannalta kun luotsi meni tuulisena päivänä suurta alusta vastaan. Heidän on lähdettävä merelle kelillä kuin kelillä.
Vietimme Utössä kolme päivää jotka olivat minulle lomani upeimmat hetket. Tämä saari tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Tuuliennusteet kuitenkin kertoivat meille, että olisi aika jatkaa matkaa. Haikein mielin jätin Utön taakseni. Toivottavasti tapaamme vielä!


















