Tammisaari

Loma alkoi lähennellä todella loppua ja kotimatka häämötti. Päätimme kuitenkin vielä käväistä kahdessa jo entuudestaan tutussa paikassa. Toinen niistä oli Tammisaari. Koska oli vihdoin kesän helleviikot menossa, oli Tammisaari mukava valinta. Siellä odottaisi kaksi varmasti kivaa asiaa, mukava uimaranta ja hyvää pizzaa.

Matkalla näimme jälleen kauniita maisemia ja tämän upea purjeveneen. Melko hulppean näköinen!

Ajelimme jo tutuissa maisemissa. Hiittisten suoralla oli kalasääksen pesä jo tyhjä. Olihan edellisestä ohituksesta aikaa neljä viikkoa. Helsinginsanomissa on muuten menossa juttusarja Tommy kalasääksestä ja sen muutosta. Linnulla on mukanaan lähetin, jonka avulla sen muuttomatkaa seurataan. Juuri eilen luin Hesarista, että se oli rantautunut Turkin rannikolle. Pitkäällä on jo Tommy menossa.

Myös Hangossa on upeat hiekkarannat. Jostain syystä kuitenkin pidämme enemmän Tammisaaresta. Makuasioita, joita ei osaa selittää. Tämä oli meille jo kolmas kerta kun menimme omalla veneellä Tammisaareen.

Tammisaaressa tapasin kaksi vuotta sitten samalla laiturilla blogiystäväni Ulla O:n blogista Puolimatruusi seilaa. Oli todella mukavaa vaihtaa kuulumisia ihan livenä. Tänä kesänä oli minua vastassa laiturilla jälleen iloinen yllätys. Kun olimme saapuneet laituriin ja kiinnittelin veneen köysiä, tuli meidän veneen viereen nainen suloisen koiran kanssa. Hän oli blogiystäväni Ansku blogista Tuulta ja tyrskyjä. En ollut uskoa silmiäni, oliko se todella totta? Ja vielä samalla laiturilla kuin missä olin tavannut Ulla O:n! Olin niin innoissani että en meinannut nahoissani pysyä =D. Oli aivan ihanaa tavata blogimaailman todellinen sielunsisko. Siltä meistä oli monta kertaa tuntunut kun olimme juttujamme lukeneet =D. Loma alkoi hipoa jo täydellisyyttä.

Tammisaaressa oli aika käydä jälleen kunnolla kaupassa. Pienen kävelymatkan päästä keskustasta löytyy kunnon ruokakauppoja. Reput selkään, jalkaa toisen eteen ja muonavarastoja (ja juoma) täydentämään.

Kun ruokaostokset oli hoidettu menimme rannalle nauttimaan auringosta. Kippari ja juniori kävivät uimassa monta kertaa. Tässä vaiheessa lomaa, tai siis korjataan, koko kesää, en ollut vielä kertaakaan käynyt uimassa! Talviturkki oli edelleen päällä =D.

Kaupungin parasta pizzaa saa aivan satamassa olevasta Pup Niskasta. Niska konseptin on luonut tunnettu ahvenanmaalainen kokki Michael Björklund. Niskoja löytyy lisää Maarianhaminasta, Turusta ja Taalintehtaalta. Minun ihan ehdoton lempipizza on sellainen, että siihen tulee vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Päälle muutama siivu balsamicoa. Oi nam!

Leijonien lasten leikkipuistossa ovat nämä hauskat kiviveistokset. Otan niistä kuvan ihan joka ikinen kerta =D. Aika mairea hymy... onko hän nyt sitten koira?

Asfalttiin oli maalattu räsymatto, hauska!

Tammisaaren torin laidalta löytyy suloinen taksitalo.

 Kaunis kaupungintalo.

"Menetkös nyt siitä kameriasi kanssa"!

Tykkään tosi paljon näistä Tammisaaren puutalokortteleista. Niissä on jotain aivan ihanaa nostalgista tunnelmaa.

Kävimme kävelyllä illalla kaupungilla ja kiersimme rantaan takaisin Tammisaaren kirkon kautta. Kirkko oli tuohon aikaan kiinni, joten tälläkään kertaa en päässyt käymään sisällä. On siis joku syy tulla edelleen uudelleen Tammisaareen (hyvän uimarannan ja pizzan lisäksi).

Ilta-aurinko maalaili kauniisti varjoja.

Ravintola Knipan ilta-auringossa. Tammisaari on kiva kaupunki ja vaikka nimessä onkin sana saari, se on mantereella, joten saatuvilla myös ilman omaa venettä. Suosittelen vierailua =).

Örö - saari täynnä upeaa luontoa ja historiaa

Tässä vaiheessa lomaa olimme nähneet kaikki paikat jotka olivat olleet "lomalistalla". Vielä oli puoli viikkoa lomaa jäljellä, joten olin kovasti iloinen kun ennätimme käymään tämän kesän uutuuskohteessa, Örössä. Saari on ollut yleisöltä suljettu linnakesaari ja tänä keväänä satavuotta suljettuna ollut saari avautui. Saarelle on rakennettu hieno ja uusi vierasvenesatama. Tämä oli ainut paikka, jossa jouduimme hieman jonottelemaan, ennen kuin saimme paikan laiturista. Koska saarelle ei ole ollut aikaisemin pääsyä, ei sinne löydy myöskään reittiä merikartoista. Onneksi Örön nettisivuilla on tieto reitistä. Kippari piirsi sen meille merikarttaan valmiiksi. Tosin sitä ei olisi tarvittu, hyvin riitti, että olisi reurannut niiden kymmenien veneiden letkaa, jotka olivat matkalla samaan paikkaan =D.

Vierasvenesatamassa on aisa- ja kylkikiinnityksellä noin 70 paikkaa. Ankkurin käyttö on satamassa ja sen lähialueella kielletty. Satamasta löytyy kaikki hyvät palvelut, kuten sähkö, vesi, wc ja suihku sekä sauna. Myös perhesaunaa oli mahdollisuus varata. Satamassa oli myös hyvä grillipaikka ja tiskausmahdollisuus. Sataman palveluista voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Sataman kahvilasta sai pientä purtavaa. Kahvilan yheydessä oli pieni myymälä, josta sai matkamuistoja ja elintarvikkeita. Satamamaksua vastaan sai hienon esiteen Öröstä ja alueen kartan. Saarella on luontopolkua yhteensä yli 13 kilometriä, joten nähtävää luonnonystävälle riittää. Koska saari on ollut suljettuna suurelta yleisötä niin pitkään, on sen luonto säästynyt ja näin ollen saarelta on mahdollista bongata harvinaisempia kasveja ja mm. perhosia. Koska ollaan Saaristomeren kansallispuistossa, on Örössä voimassa sen erityisluonteen vuoksi järjestyssäännöt. Näiden avulla pyritään turvaamaan lajiston menestyminen saarella jatkossakin.

Etsi kuvasta perhonen. Eikö maastoudukkin melko hyvin?

Luonnon lisäksi Örössä pääsi tutustumaan linnakesaaren historiaan. Venäjä linnoitti saaren 1915-1917, jolloin Suomi oli Venäjän autonominen osa. Linnake kuului Pietari Suuren Merilinnoitukseen, jonka tarkoitus oli suojella pääkaupunkia Pietaria mereltä käsin. Suomen itsenäistymisestä lähtien Örö on toiminut Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena aina vuoden 2014 loppuun saakka. Örön mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää heidän omilta nettisivuilta täältä.

Saarelle rakennettiin aikanaan maailmanlaajuisestikin merkitävät erikoisuudet ,12-tuuman Obuhov-tykit. Tykin ammus painaa lähes 500 kiloa ja sen kantama on lähes 45 kilometriä. Alun perin tykkejä on ollut saarella neljä, mutta 1930-luvun lopulla niistä kaksi siirretin Viipurin lähelle Säkkijärven Ristiniemelle.

Örön tykeillä osallistuttiin 26.7.1941 käytyyn Bengrskärin taisteluun. Bengtskärin majakalle oli Örön saarelta matkaa vain 13 kilometriä ja hyvällä säällä majakka näkyikin hyvin Örön saarelle.

Aitoon ja ainutlaatuiseen ravintolatunnelmaan pääsee varuskunnan entisessä ruokalassa. Ruokala on rakennettu jo tsaarin ajalla 1900-luvun alussa. Päivisin tarjolla on lounasta seisovasta pöydästä ja illemmalla pääsee nauttimaan ala carten valikoimasta. Menu huomioi saaristoa ja pohjoismaista keittiötä. Ruoka valmistetaan kauden parhaista raaka-aineista josta syystä ruokalista elää kauden aikana.

Miltäs näyttää? Maistuisi varmasti myös sinulle. Voin kertoa, että oli hyvää!

Örön saarella oli aivan ihanat rannat. Maisema vaihteli kauniista kalliosta aina kivikkoisimpiin rantoihin.

Tässä kohtaa oli valittavana lyhyttä tai pitkää ikävää =D.

Örön pohjoiskärjessä sijaitseva ilmatorjunta-asema on rakennettu 1980-luvun alussa. "Sergei" nimellä tunnetut tykit sijoitettiin betoniasemiin ja se suojattiin tarvittaessa heikkasäkeillä ja naamioverkoilla.

Uutena kohteena Örössä riittää varmasti kävijöitä ruuhkaksi asti myös ensi kesänäkin. Vaan sopi sijaa antaa. Kun valmistelet ensi kauden reittisuunnitelmaa, kannattaa Örö laittaa listalle ehdottomasti.