Kotimatkalla loma 2018

Niin meni neljä viikkoa Virossa ja Latviassa todella nopeasti. Lähdimme ajelemaan aamiaisen jälkeen hiljalleen Suomen puolelle todella tyynessä säässä. Mieli oli hieman haikea, sillä matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään vielä. Toisaalta mielessä oli hyvä tunne siitä, mitä kaikkea olimme nähneet ja kokeneet.

Ajelimme Naissaaren ohi. Majakka näkyi saarelta kauas. Kävimme Naissaaressa edellisenä kesänä, jonka jälkeen kirjoittelin tarinaa saaresta ja tästä upeasta majakasta. Voit lukea siitä täältä.

Nojailin hiljaisena veneen ikkunaan ja ihailin tyyntä merta. Yritin silmä kovana bongailla hylkeitä, mutta ne pysyivät tällä erää piilossa. Pari suurempaa laivaa ajeli ohitse.

Pian alkoi horisontissa siirtää Suomen rannikko ja sen upea saaristo. Niin mukavaa kun onkin käydä vierailulla muualla, on meidän oma saaristo silti kaikkein rakkain. Ihana havupuun tuoksu!

Saavuimme mereltä Rönnskärin majakan kohdalle, josta jatkoimme matkaa Porkkalan niemeen Lähteelän satamaan. Lomaahan oli vielä pari päivää jäljellä. Kotiin ei mentäisi yhtään liian aikaisin =D.

Kesäloma 2018 piti sisällään kotisatamasta lähdettyä kaikkiaan 12 satamaa, joista meille entuudestaan tuttuja oli kuusi ja uusia toiset kuusi. Viron puolella vierailimme seitsemässä satamassa ja Latviassa neljässä. Yksi satama Suomessa, Lähteelä ennen kotisatamaa. Merimaileja tuli matkalla kaikkiaan 559 NM. Tapasimme matkan varrella monia vanhoja hyviä ystäviä ja saimme roppa kaupalla uusia ystäviä lisää. Sää ja ennen kaikkea tuulet olivat suotuista (kiitos helle kesän), josta johtuen pääsimme jatkamaan matkaa mukavasti aina halutessamme eteenpäin. Tämä loma oli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olemme viettäneet merellä. Samalla kotiuduimme uuteen veneeseen hyvin. Nyt se tuntuu jo siltä, kuin se olisi aina ollut meillä =D. Tällä hetkellä suunnitellaan jo veneen nostoa talviteloille ja kausi alkaa olla taputeltu. Uuden kauden suunittelu on jo tietysti käynnissä =D.

Salacgrīva - Latvia

Neljän kilometrin päässä Kuivižista sijaitsee pieni, ainakin minusta, kovin idyllinen paikka, Salacgrīva. Siellä on satamaoppaan tietojen mukaan myös vierasvenesatama, joten päätimme lähteä kävellen katsomaan, millainen se on.

Tie oli suora ja vei Salacgrīvan keskustaan. Matkan varrella oli mukavan näköinen leirintäalue. Tien vierellä kulki kunnon väylä jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Viimein saavuimme Salacgrīvan vierasvenesatamaan. Satamassa oli pieni suloinen majakka. 

Itse vierasvenesatama oli aivan autio. Satamaoppaassa ei liikoja luvattu (sentään piti olla vessa rannassa, jota en löytänyt), mutta näytti todella siltä, että tällä kaudella ei ole palvelua saatavissa. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, jopa vuodessa, myös siihen suuntaan, että palvelut huononevat. Jälleen siis muistutan, että aina kannattaa netistä katsoa viimeisin tilanne. Jos itse satamassa ei ollut toimintaa, niin ainakin se oli todella kauniilla paikalla.

Rannassa oleva ravintolakin oli suljettu.

Salaca joki kulkee kaupungin läpi.  Salacgrīva sijaitsee vain kymmenen kilometriä Viron rajalta. Kaupungissa oli tarjolla kaikki tarvittavat palvelut aina Apteekista ruokakauppaa. Sieltä löytyi jopa pieni kauppakeskus.

Tällaisessa talossa voisin viettää kesäpäiviä!

 

Kävimme syömässä välipalaa tässä kauniissa tunnelmallisessa ravintolassa. Yritin katsella netistä tietoa Salacgrīvasta, mutta löysin sitä valitettavan vähän. Suomeksi Salacgrīva on Salatsi.

Lähestyvä ukkosrintama maalasi kirkon taakse kauniit värit. Tuleva ukkosen saattelema sade olikin lomamme ainut sada. Tästä ilmat jatkoivat vain kuumenemistaan =D.

Lohusalu marina - Viro

Niin vierähti tämän vuoden kesäloma ohi ja viikko ollaan ennätetty jo harjoitella töiden tekoa. Nyt on aika käydä lomakuvien kimppun ja samalla tallentaa meidän ikimuistoiset hetket tänne blogin puolelle. Veri veti tänäkin vuonna Viron puolelle, mutta nyt laajensimme reviiriä ensi kertaa myös Latviaan. Suurin osa Viron satamista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta käydään katsomassa, mitä niihin kuului.

Olimme pakkaneet veneen lomakuntoon jo viikolla, joten kun perjantaina lopetimme työt, pääsimme heti matkaan. Sää oli kaunis, tosin tuleva kesän helle oli tässä vaiheessa vielä vasta tulossa. Tämä on aina sellainen, ainakin minulle, hieman jännittävä hetki. Loma on alussa, mitä kaikkea se toisikaan tullessaan? Miten ilmat suosivat meitä? Meillä oli myös nyt eri vene, joten sekin oli jännittävää nähdä, miten neljä viikkoa siellä sujuisi. Näin loma loputtua voin todeta, että kyllä se on täysiverinen kesäkoti meille nyt =D.

Sinne jäi Suomen saaristo taakse ja lähdimme ylittämään merta Viron puolelle. Matkan varrella tuli vastaan vanhaa maininkia ja tuulen ristiaallokkoa, joten pääsimme kokemaan, että veneemme oli erittäin merikelpoinen. Se otti hienosti Kipparin kanssa aallot vastaan.

Vain kolme ja puoli tuntia ja Kippari oli luotsannut meidät lomamme ensimmäiseen satamaan, Lohusaluun. Paikka oli meille entuudestaan tuttu. Tänne oli silti tosi kiva tulla, sillä edellisestä käynnistä oli vierähtänyt aikaa jo muutama vuosi, olimme täällä vuonna 2014. Lohusalu on Tallinnasta noin 22 merimailia länteen. Tarkoitus oli, että ottaisimme alkumatkasta nopeat vedot mahdollisimman pitkälle kohti Latviaa. 

Lohusalun satama on täyden palvelun satama. WC, sauna ja suihkutilat ovat erittäin siistit ja sauna kuuluu satamamaksun hintaan. Sähköä ja vettä on saatava laiturilta. Satamasta on mahdollista tankata polttoainetta. Satamasta on mahdollista myös vuokrata polkupyöriä. Tällä kerralla olimme vain yhden yön (se nopea siirtyminen), mutta edellisellä kerralla vuokrasimme pyörät ja ajelimme Keila-joan vesiputouksille. Voit lukea niistä lisää tietoa täältä. Satamasta edellinen kirjoitukseni ja kuvat löytyvät täällä. Ennen kaikkea, jos vain sää sallii ja lomaa on, kannattaa lähteä satamista vähän katselemaan reviiriä laajemminkin. Voi löytää monia ihastuttavia paikkoja.

 

Satamassa on ravintola, joka onneksemme oli vielä auki (vaikka näyttikin melko hiljaiselta), joten saimme vielä ruokaa. Nyt oli ilmassa ja todellista loman tuntua =D. Tämä oli lomailijan parasta aikaa, hyvää ruokaa ja koko loma vielä edessä, ai että!

 

Lohusalun satama on erittäin suojainen. Lisätietoa satamasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Illan mittaan saimme nauttia kauniista sateenkaaresta. Sehän on lupaus aarteesta, joten ajattelin, että tässä tapauksessa se olisi lupaus onnistuneesta lomasta. Minne matka jatkui, se selviää seuraavasta postauksesta =D.

Juhannuksen tunnelmia ja kamera-asiaa

Kesä on lähtenyt käyntiin hyvää vauhtia ja lomakin jo pilkottaa oven takana. Aika on suorastaan lentänyt! Juhannuksena lähdimme tietysti merelle, kuinkas muutenkaan. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja ensimmäinen yö vietettiin pitkästä aikaa Stora Brändössä. Viime kaudella ei tullut käytyä siellä kertaakaan.

Heräsin aamulla varhain, sillä oli juhannuksen aaton aatto ja edessä etätyöpäivä. Mikä näissä maisemissa onkaan tehdä etätöitä. Istuskelin veneen perässä ja nautiskelin aamun rauhallisesta tunnelmasta. Hetken päästä selkäni takana kuului lokkien kovaa ääntä. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Kun käänsin selkäni, näin, että pari lokkia härkki merikotkaa, joka lensi aivan läheltä ja onnekseni istahti läheiseen puuhun. Nyt meinasi hengitys lakata! "Pysy siinä, pysy siinä... kamera... kamera..." Ryntäsin veneeseen sisälle kaivamaan kameraa esiin ja hoin mielessäni koko ajan "pysy siinä". Ihan niin kuin kotka olisi kuullut =D.

Vapisevin käsin kaivoin kameran esiin ja vaihdoin siihen objektiivin.

Sain kuin sainkin jonkinlaisen kuvan linnusta! Otetaan tähän väliin vähän kamera-asiaa. Päivitin tänä keväänä entisen minijärkkärini Canon EOS M10 uutteen malliin, Canon EOS M50. Se, mitä sain vaihdon myötä, oli tietysti uudempaa tekniikkaa, mutta ennen kaikkea kameraan etsimen ja kääntyvän takanäytön (joka kääntyy kokonaan niin, että näytön saa piiloon suojaan). Lisäksi kuvaus asentoja hallitaan perinteisesti (järkkärimäisesti) valintakiekolla, eikä takanäytöltä, kuten M10 mallissa. Tämä kamera tuntuu oikeasti mini järjestelmäkameralta. Kuvaa ottaessani pääsin testaamaan 55-200mm objektiiviä. Ylhäällä olevassa kuvassa kuvaa on cropattu melkoisesti ja silti saa jonkinlaisen tolkun linnusta. Alla alkuperäinen kuva vertailun vuoksi. Eihän tällä vielä mitään luotokuvausta kunnolla harrasteta, mutta oli tyhjää parempi =D. Canon EOS M50 on varmasti verraton kaveri reissulle mukaan, sillä se ei paina niin paljoa kuin perinteinen järjestelmäkamera.

Jatkoimme matkaa kohti varsinaista juhannuksen viettipaikkaa, joka oli tälläkin kertaa (voisi sanoa jopa perinteisesti) meidän yksi suosikkipaikka Gölisnäs. Kun saavuimme paikalla, oli laiturissa jo monta venettä. Silti oli vielä hyvin tilaa. Oli mukavaa nähdä jälleen niin monet tutut paikalla.

Juhannuksena on mukavaa katsella aina juhlalippuja. Kokkoa emme nähneet tänä vuonna, sillä juhannusaattona tuuli tosi kovasti. Vaikka kokko olisi laitettu merelle, olisi tuuli puhaltanut sieltä kipinöitä vaikka minne, joten turvallisuus ennen kaikkea. Sen sijaan saimme kuulla live musiikkia tänäkin vuonna!

Juhannus aatolle oli luvattu hieman sadetta, ja muutama pisara sitä saatiinkin. Silti sateesta ei ollut sanottavaa haittaa juhannuksena. Kävelimme ystävien kanssa Barösundin kaupalla, jonne Gölisnäsistä on matkaa 5 kilometriä. Mikä oli kävellessä kauniissa kesämaisemissa hyvässä seurassa.

Juhannukseenhan kuuluu ehdottomasti sauna. Me kävimme parikin kertaa tässä ihanassa pikku saunassa. Molemmat paikan saunat ovat aivan mahtavia, mutta me pidämme erityisesti tästä pienestä. Saunavuoroja voi varata perhesaunaan tai sitten voi käydä naisten ja miesten vuorolla. 

Olen esitellyt paikan blogissani moneen kertaan. Voit hakea siitä lisätietoa halutessasi hakukentästä. Juhannus oli jälleen yhtä mukava kuin aina ennenkin täällä. Kiitos kaikki ystävät, teidän kanssa oli jälleen ihanaa viettää keskikesän juhlaa <3!