Tammisaari

Loma alkoi lähennellä todella loppua ja kotimatka häämötti. Päätimme kuitenkin vielä käväistä kahdessa jo entuudestaan tutussa paikassa. Toinen niistä oli Tammisaari. Koska oli vihdoin kesän helleviikot menossa, oli Tammisaari mukava valinta. Siellä odottaisi kaksi varmasti kivaa asiaa, mukava uimaranta ja hyvää pizzaa.

Matkalla näimme jälleen kauniita maisemia ja tämän upea purjeveneen. Melko hulppean näköinen!

Ajelimme jo tutuissa maisemissa. Hiittisten suoralla oli kalasääksen pesä jo tyhjä. Olihan edellisestä ohituksesta aikaa neljä viikkoa. Helsinginsanomissa on muuten menossa juttusarja Tommy kalasääksestä ja sen muutosta. Linnulla on mukanaan lähetin, jonka avulla sen muuttomatkaa seurataan. Juuri eilen luin Hesarista, että se oli rantautunut Turkin rannikolle. Pitkäällä on jo Tommy menossa.

Myös Hangossa on upeat hiekkarannat. Jostain syystä kuitenkin pidämme enemmän Tammisaaresta. Makuasioita, joita ei osaa selittää. Tämä oli meille jo kolmas kerta kun menimme omalla veneellä Tammisaareen.

Tammisaaressa tapasin kaksi vuotta sitten samalla laiturilla blogiystäväni Ulla O:n blogista Puolimatruusi seilaa. Oli todella mukavaa vaihtaa kuulumisia ihan livenä. Tänä kesänä oli minua vastassa laiturilla jälleen iloinen yllätys. Kun olimme saapuneet laituriin ja kiinnittelin veneen köysiä, tuli meidän veneen viereen nainen suloisen koiran kanssa. Hän oli blogiystäväni Ansku blogista Tuulta ja tyrskyjä. En ollut uskoa silmiäni, oliko se todella totta? Ja vielä samalla laiturilla kuin missä olin tavannut Ulla O:n! Olin niin innoissani että en meinannut nahoissani pysyä =D. Oli aivan ihanaa tavata blogimaailman todellinen sielunsisko. Siltä meistä oli monta kertaa tuntunut kun olimme juttujamme lukeneet =D. Loma alkoi hipoa jo täydellisyyttä.

Tammisaaressa oli aika käydä jälleen kunnolla kaupassa. Pienen kävelymatkan päästä keskustasta löytyy kunnon ruokakauppoja. Reput selkään, jalkaa toisen eteen ja muonavarastoja (ja juoma) täydentämään.

Kun ruokaostokset oli hoidettu menimme rannalle nauttimaan auringosta. Kippari ja juniori kävivät uimassa monta kertaa. Tässä vaiheessa lomaa, tai siis korjataan, koko kesää, en ollut vielä kertaakaan käynyt uimassa! Talviturkki oli edelleen päällä =D.

Kaupungin parasta pizzaa saa aivan satamassa olevasta Pup Niskasta. Niska konseptin on luonut tunnettu ahvenanmaalainen kokki Michael Björklund. Niskoja löytyy lisää Maarianhaminasta, Turusta ja Taalintehtaalta. Minun ihan ehdoton lempipizza on sellainen, että siihen tulee vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Päälle muutama siivu balsamicoa. Oi nam!

Leijonien lasten leikkipuistossa ovat nämä hauskat kiviveistokset. Otan niistä kuvan ihan joka ikinen kerta =D. Aika mairea hymy... onko hän nyt sitten koira?

Asfalttiin oli maalattu räsymatto, hauska!

Tammisaaren torin laidalta löytyy suloinen taksitalo.

 Kaunis kaupungintalo.

"Menetkös nyt siitä kameriasi kanssa"!

Tykkään tosi paljon näistä Tammisaaren puutalokortteleista. Niissä on jotain aivan ihanaa nostalgista tunnelmaa.

Kävimme kävelyllä illalla kaupungilla ja kiersimme rantaan takaisin Tammisaaren kirkon kautta. Kirkko oli tuohon aikaan kiinni, joten tälläkään kertaa en päässyt käymään sisällä. On siis joku syy tulla edelleen uudelleen Tammisaareen (hyvän uimarannan ja pizzan lisäksi).

Ilta-aurinko maalaili kauniisti varjoja.

Ravintola Knipan ilta-auringossa. Tammisaari on kiva kaupunki ja vaikka nimessä onkin sana saari, se on mantereella, joten saatuvilla myös ilman omaa venettä. Suosittelen vierailua =).

Rannan kautta takaisin vierasvenesatamaan

Vatsat täynnä ja nyt takaisin veneelle. Olimme tulleet Bossa Novaan keskustan kautta, joten päätimme mennä takaisin vierasvenesatamaan rannan kautta. Ehkä hieman pidempi matka, mutta ihanat maisemat. Kauniina kesäiltana oli mahtavaa vajutella juuri syötyöä ruokaa matkalla veneelle.

  Paikallinen venesatama.

Kalatorilta löytyi säännöt parkkeeraukselle. Kalastajilla on tiettyinä päivinä etuoikeus. Hyvä niin, pääsevät asiakkaat ostamaan kalaa.
 

 Levähdyspaikka.

 

 Kaupungin kapeita, idyllisiä kujia.

Tämän ovenkahvan voisin ottaa minäkin!

 Tämä numerosarja jäi mysteeriksi. Olisi kiva, jos joku osaisi kertoa mitä nämä numerot kertovat.

 Laiturit ovat yksi minun heikkoista kohdista (olette ehkä jo huomanneet) =).

 
Päivä alkoi taittua iltaan ja auringonlasku värjäsi maisemaa kauniiksi.

  Voisiko nämä olla kesän revontulia? No, oikeasti ne ovat pilviä =).

Tuttu ranta pilkisti jo kaislikon takaa. Pian ollaan perillä veneellä.

Tämä kaveri oli pakko esitellä teille =D. Hän kurkisteli erään talon aidan takaa. Onkohan tämä se Irwinin laulussa kuvattu perusjuntti? Miltäs kuvaus kuullostaa?

"Joskus aikain alussa kun luotiin maailmaa. Niin tarvittiin myös kansaa kauas susirajan taa (vaikka Tammisaari ei kyllä olekkaan susirajan takana). Vahingossa Luoja oudon prototyypin loi, ja tuumi että "Pakkasessa tuokin elää voi". Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti Oikea härmäläinen Kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti Häijy ja itsepäinen."

Voisin melkein sanoa että juntti se ON =D.

Bossa Nova

Bossa Nova on brasiliasta peräisin oleva musiikki tyyppi. Se on kehittynyt 50-luvulla sambasta, afro-amerikkalaisesta jazzista ja klassisesta musiikista. Tällä kertaa kysymys ei kuitenkaan ole musiikista, vaikka musikkia harrastankin ja rakastan yli kaiken =D.

Edellisellä käynnillä Tammisaaressa kävimme ensimmäisen kerran täällä ja pakko, siis ihan pakko oli päästä uudelleen! Niin hyvää oli ollut ruoka ja ihanat puitteet. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä.

Käydään sisään!

Sisään astuessa tervehtii merellinen huone tulijaa. Käy hyvin, sillä ollaanhan nyt ihan meren äärellä.

Ruokasalissa on kaunista ja viihtyisää. Tilaa on paljon niin sisällä kuin ulkonakin.

Ulkona terassilla pääsee ihailemaan merimaisemaa.

Ruokaa odotellessani kuvailin takanai olevaa samettiruusua... taas =D. Tämä kukka oli hieman janoinen, siihen malliin oli rypyssä.

Pääruoan kanssa kävi niin, että meni parempiin suihin, ennen kuin ennätin (= muistin) kuvata. Harmi, sillä annos oli kaunis ja ruoka maustui jälleen kerran ihanalle. Kun suurempi nälkä oli jo hoideltu, muistin kaivaa kameran jälkkärien tullessa pöytään.

Tässä jälkkärissä oli hauska juttu. Tuo beige rae tuossa vasemmalla oli sitä samaa paukku raetta, mitä olin syönyt lapsena! Muistatteko, sitä kun laittoi kielen päälle, niin se poksahteli ja kutitti kieltä ja kitalakea hauskasti =D. Ai että tuli nuoruus mieleen.

Tämä kaveri patsasteli matkalla vessaan. Bossa Novan nettisivulle pääset tutustumaan tästä. Suosittelen piipahtamaan Bossa Novassa. Matka ei ole keskustasta liian pitkä ja paikka on ehdottomasti kävelyretken arvoinen.