Sinne Helsinki

Kävimme elokuun lopussa syömässä Porvoossa ravintola Sinnessä. Siitä vierailusta löydät jutun täältä. Palvelu ja ruoka olivat niin hyviä, että päätimme testata myös Helsingin Sinne ravintola. Viime viikonloppuna oli isänpäivä, mikä ihana syy lähteä ulos syömään, menimme siis Sinne =D.

Odotukset olivat edellisen vierailun jäljiltä todella korkealla. Miten Sinne Helsinki sitten pärjäsi?

Ravintolan miljöö oli tietyllä tavalla samaan aikaan moderni ja kotoisa. Tuoleista minulle tuli mieleen vanhat nuorisoseuran talot. Siellä olen nähnyt vastaavia, pinottavia tuoleja. Monitoimitilassa oli aikanaan tärkeää, että tuolit sai pinottua ja vietyä varastoon tarvittaessa. Tuolit olivat todella hyvät istua. Ainakin minulla selkänoja osui juuri oikeaan paikkaan selässä.

Ravintolan perältä löytyi aivan ihana sali. Oli kuin olisi tullut kerrostalon sisäpihalle. Tai sellainen se taisi osittain ollakin! Tila oli avara ja sen keskeltä kohosi kaunis asetelma oikeita viherkasveja. Tämä on tärkeää, sillä minä en voi sietää tekokasveja, vaikka niistä tehdäänkin nykyään kovin aidon kasvin näköisiä. Kaikista kornein tekokukkaviritelmä on sellainen, joka on viety haudalle. Ja kornein potenssiin kymmenen on kun se viedään "hangelle kukkimaan". Aidot kasvit tekevät oikean tunnelman.

Mennäänpä sitten itse ruokaan.

Meidät otettiin vastaan iloisesti ja ohjattiin varaamaamme pöytään. Palvelu oli ystävällistä. Pidin kovasti siitä, että se oli myös kiireetöntä. Saimme rauhassa miettiä mitä halusimme syödä. Ja aikaa siihen menikin, liian monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla. Sinnen menu vaihtelee eri vuoden aikojen mukaan, sillä heidän ruokafilosofiaan kuuluu käyttää kauden tuotteita, lähi- ja luomu raaka-aineita, suomalaisia yrttejä. Eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvää! Alkuun saimme maisteltavaksi hyvää leipää hauskasti paperipussista tarjoiltuna. Kun olimme tilanneet ruoka-annokset, pöytäämme ohjattiin sommelier.

Hän laski "viinikirjan" pöytäämme ja haastatteli, mitä ruokaa olimme tilanneet ja millaisesta viinistä pidämme. Kirja oli minusta aivan ihana, Päätalon teos Myrsky Koillismaassa, noh.. tosin sisältö oli nyt eri =D. Kirjaihmisenä oli aivan innoissani, miten upealla tavalla kirjan kansia voi uusiokäyttää. Seuraavaksi olin hieman kauhuissani, kirja oli paksu.. että nytkö sitten luetaan kaikki viinit läpi? Vaan ehei. Tiedättekö, millainen ihminen on asiantuntija? Hän on sellainen, joka omistautuu omaa osaamiseensa 110%:sti. Hän seuraa omaa alaansa ja opiskelee sitä jatkuvasti. Hänellä on motivaatio ja intohimo omaan tekemiseen ja sen huomaa. Hän osaa ulkoa tuon kirjan sisällön. Kun sommelier oli aikansa haastatellut, hän selasi hetken opusta ja tadaaa, siellä oli meidän viini! Ja jälleen, kuten Sinne Porvoossa, myös täällä viini laitettiin viinikarahviin. Olin vaikuttunut, jälleen.

Pääsimme enne lähtöämme vierailemaan sommelierin pyhimmässä paikassa, siellä missä kaikki viinit olivat. Erilaisia viinejä oli kaksi isoa seinällistä. Minun oli aivan pakko kysyä, että noinko tiedät mikä pullo missäkin on? Kuulema kyllä tiesi. Ja suomalainenhan ei usko, ennen kuin testaa. Kippari heitti viinin ja alle kahdessa sekunnissa se oli esillä! Sommelierin työsopin sienällä oli monia karttoja viinialuseita. Olin todella vaikuttunut hänen ammattitaidosta. Hän oli todellinen asiantuntija =).

Ja nyt siihen vihdoin ruokaan. Alkupaloista Juniori valitsi Hereford-tartarin, tattia ja pikkeli sipulia. Hän teki Kipparin kanssa diilin, että jos hän ei tykkää siitä, vaihtavat he annoksia. Vaan toisin kävi, Juniorin sanoja lainatakseni annos oli "tosi hyvää". Isänpäivän juhlakalu sai siis pitää oman annoksensa =).

Mitä Kippari valitsi? Kotimaista kylmäsavusiikaa, kantarelleja ja tilli-piimäkastiketta. Sen lisäksi että annos oli hyvän makuinen oli se todellista silmän ruokaa. Katsokaa miten kaunis annos!

Minua puhuttelevat näin talviseen aikaan keitot. Ja kuin näin listalla kurpitsakeittoa, paahdettuja pähkinöitä, oli valinta heti selvä. Keitto oli täyteläistä, samettista ja aivan ihanan makuista. Voi kun osaisi joskus itsekin tehdä saman laista (huokaus).

Alkuruokien jälkeen pidin jälleen tarjoilurytmistä. Pääruokaa ei tuotu heti tarjolle, vaan hetken sai viipyä alkuruoan lumoissa, mutta sitä ei tarvinnut odottaa myöskään liian kauan. Minä valitsin pääruoaksi  gnoccheja ja punajuurta, vaikka en olekaan varsinaisesti kasvissyöjä. Pidän vain valtavasti molemmista. Annos oli aivan ihana ja erityisesti pidin sen suutuntumasta.

Kipparini valitsi villiä kotimaista sorsaa, tyrniä ja tummaa mallaskastiketta. Annos oli kuulema suussa sulava. Mietin itsekin pitkään tätä samaa annosta. Otan sen ehkä seuraavalla kerralla. Kyllä, tässä vaiheessa on jo selvä, että tänne tullaan uudelleen.

Juniori valitsi talon hampurilaisen (yllätys). Hyvältä maistui myös tämä. Huomatkaa super suloinen vaaleanpunainen paperipilli Juniorin juomassa =D.

Ennen jälkiruoka piipahdin alakerran naistenhuoneessa "puuteroimassa nenäni". Naistenhuoneen merkissä luikerteli katala käärme. Ihan selvästi se oli sama tapaus, joka aikanaan houkuttelin Eevan ottamaan omenan väärästä puusta.

Miesten huoneen tunnisti tästä hauskasta myyrästä. M niin kuin myyrä, miestenhuone tai mensroom.

Seinällä oli suurempi maalaus, josta ikuistin tämän valoa tuovan sirkan. Se oli minusta jotenkin niin ajankohtainen näin pimeänä aikana =D.

Ja sitten jälkiruokiin, niillehän on aivan oma tilansa mahassa. Ennen jälkiruokin saapumista pyysimme vielä kertaalleen paikan mainion sommierin paikalle. Jälleen haastattelukierros, mitä tilasimme ja hän lupasi tuoda lasilliset sopivaa jälkiruokaviiniä. Jälkiruoista minun valintani oli uuniomenaa, karamellia ja kaurajäätelöä. Kyllä luitte aivan oikein, kaurajäätelöä. Oli ihan pakko saada maistaa mille se maistuisi. Annos täytti melkein vatsan jo pelkällä kauniilla ulkonäöllään. Ja nam... hyvää oli!

Kippari pelasi uhkarohkeaa ja valitsi annoksen nimeltään hitti vai huti? Keittiön villeimmät jälkiruokakokeilut. Siinä oli... tai enpä kerrokaan, ettei keittiömestarin salaisuus paljastu! Sen verran raotan verhoa, että makuyhdistelmä ei olisi tullut itselleni mieleenkään, mutta Kippari kertoi, että annos oli loistava ja pirteä, vallankin kun sekoitti raaka-aineet keskenään.



Juniorin valinta oli annos syysmarjoista “Pavlova” ja jogurttisorbettia. Hyvä ja raikas annos oli tämänkin.

Aikamme sulateltua tätä makujen sinfoniaa ja annosten kansita esille laittoa, pyysin laskun. Lasku tuotiin vanhan kirja välissä, miten herttaista! Tässä kirjassa oli kirjan omat sivukin tallella.

Ravintola Sinne Helsinki ei pettänyt. Voisin sanoa, että odotukseni ylitettiin monin kertaisesti. Ne on ne pienet jutut, ystävälinen ja huomaavainen palvelu, oikea tarjoilu rytmi, viihtyisä miljöö, ja aivan loistava ruoka. Voin suositella paikkaa sinulle, joka haluat yhdistää hyvä ruoan ja viinin, sillä täällä se on mahdollista. Viinivalikoima ja ennen kaikkea asiantuntemus oli suorastaan päätä huimaavaa.

Ilta ei voinut päättyä paremmin. Tämä hyväntuulinen ja ennen kaikkea asiantunteva sommelieri Edmund saatteli meidät hyvän illan jatkojen kera ulos. Thank you, Edmund. It was really nice to meet you. You are a wine expert of your own class. We will meet you again! 

Lisää tietoa ravintola Sinne Helsingistä voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Samasta osoitteesta voit varata vaivattomasti myös pöydän. Meidän koko venekunta antaa hyvin vahvan suosituksen paikasta. Tykkäsimme kovasti!