Sinne Helsinki

Kävimme elokuun lopussa syömässä Porvoossa ravintola Sinnessä. Siitä vierailusta löydät jutun täältä. Palvelu ja ruoka olivat niin hyviä, että päätimme testata myös Helsingin Sinne ravintola. Viime viikonloppuna oli isänpäivä, mikä ihana syy lähteä ulos syömään, menimme siis Sinne =D.

Odotukset olivat edellisen vierailun jäljiltä todella korkealla. Miten Sinne Helsinki sitten pärjäsi?

Ravintolan miljöö oli tietyllä tavalla samaan aikaan moderni ja kotoisa. Tuoleista minulle tuli mieleen vanhat nuorisoseuran talot. Siellä olen nähnyt vastaavia, pinottavia tuoleja. Monitoimitilassa oli aikanaan tärkeää, että tuolit sai pinottua ja vietyä varastoon tarvittaessa. Tuolit olivat todella hyvät istua. Ainakin minulla selkänoja osui juuri oikeaan paikkaan selässä.

Ravintolan perältä löytyi aivan ihana sali. Oli kuin olisi tullut kerrostalon sisäpihalle. Tai sellainen se taisi osittain ollakin! Tila oli avara ja sen keskeltä kohosi kaunis asetelma oikeita viherkasveja. Tämä on tärkeää, sillä minä en voi sietää tekokasveja, vaikka niistä tehdäänkin nykyään kovin aidon kasvin näköisiä. Kaikista kornein tekokukkaviritelmä on sellainen, joka on viety haudalle. Ja kornein potenssiin kymmenen on kun se viedään "hangelle kukkimaan". Aidot kasvit tekevät oikean tunnelman.

Mennäänpä sitten itse ruokaan.

Meidät otettiin vastaan iloisesti ja ohjattiin varaamaamme pöytään. Palvelu oli ystävällistä. Pidin kovasti siitä, että se oli myös kiireetöntä. Saimme rauhassa miettiä mitä halusimme syödä. Ja aikaa siihen menikin, liian monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla. Sinnen menu vaihtelee eri vuoden aikojen mukaan, sillä heidän ruokafilosofiaan kuuluu käyttää kauden tuotteita, lähi- ja luomu raaka-aineita, suomalaisia yrttejä. Eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvää! Alkuun saimme maisteltavaksi hyvää leipää hauskasti paperipussista tarjoiltuna. Kun olimme tilanneet ruoka-annokset, pöytäämme ohjattiin sommelier.

Hän laski "viinikirjan" pöytäämme ja haastatteli, mitä ruokaa olimme tilanneet ja millaisesta viinistä pidämme. Kirja oli minusta aivan ihana, Päätalon teos Myrsky Koillismaassa, noh.. tosin sisältö oli nyt eri =D. Kirjaihmisenä oli aivan innoissani, miten upealla tavalla kirjan kansia voi uusiokäyttää. Seuraavaksi olin hieman kauhuissani, kirja oli paksu.. että nytkö sitten luetaan kaikki viinit läpi? Vaan ehei. Tiedättekö, millainen ihminen on asiantuntija? Hän on sellainen, joka omistautuu omaa osaamiseensa 110%:sti. Hän seuraa omaa alaansa ja opiskelee sitä jatkuvasti. Hänellä on motivaatio ja intohimo omaan tekemiseen ja sen huomaa. Hän osaa ulkoa tuon kirjan sisällön. Kun sommelier oli aikansa haastatellut, hän selasi hetken opusta ja tadaaa, siellä oli meidän viini! Ja jälleen, kuten Sinne Porvoossa, myös täällä viini laitettiin viinikarahviin. Olin vaikuttunut, jälleen.

Pääsimme enne lähtöämme vierailemaan sommelierin pyhimmässä paikassa, siellä missä kaikki viinit olivat. Erilaisia viinejä oli kaksi isoa seinällistä. Minun oli aivan pakko kysyä, että noinko tiedät mikä pullo missäkin on? Kuulema kyllä tiesi. Ja suomalainenhan ei usko, ennen kuin testaa. Kippari heitti viinin ja alle kahdessa sekunnissa se oli esillä! Sommelierin työsopin sienällä oli monia karttoja viinialuseita. Olin todella vaikuttunut hänen ammattitaidosta. Hän oli todellinen asiantuntija =).

Ja nyt siihen vihdoin ruokaan. Alkupaloista Juniori valitsi Hereford-tartarin, tattia ja pikkeli sipulia. Hän teki Kipparin kanssa diilin, että jos hän ei tykkää siitä, vaihtavat he annoksia. Vaan toisin kävi, Juniorin sanoja lainatakseni annos oli "tosi hyvää". Isänpäivän juhlakalu sai siis pitää oman annoksensa =).

Mitä Kippari valitsi? Kotimaista kylmäsavusiikaa, kantarelleja ja tilli-piimäkastiketta. Sen lisäksi että annos oli hyvän makuinen oli se todellista silmän ruokaa. Katsokaa miten kaunis annos!

Minua puhuttelevat näin talviseen aikaan keitot. Ja kuin näin listalla kurpitsakeittoa, paahdettuja pähkinöitä, oli valinta heti selvä. Keitto oli täyteläistä, samettista ja aivan ihanan makuista. Voi kun osaisi joskus itsekin tehdä saman laista (huokaus).

Alkuruokien jälkeen pidin jälleen tarjoilurytmistä. Pääruokaa ei tuotu heti tarjolle, vaan hetken sai viipyä alkuruoan lumoissa, mutta sitä ei tarvinnut odottaa myöskään liian kauan. Minä valitsin pääruoaksi  gnoccheja ja punajuurta, vaikka en olekaan varsinaisesti kasvissyöjä. Pidän vain valtavasti molemmista. Annos oli aivan ihana ja erityisesti pidin sen suutuntumasta.

Kipparini valitsi villiä kotimaista sorsaa, tyrniä ja tummaa mallaskastiketta. Annos oli kuulema suussa sulava. Mietin itsekin pitkään tätä samaa annosta. Otan sen ehkä seuraavalla kerralla. Kyllä, tässä vaiheessa on jo selvä, että tänne tullaan uudelleen.

Juniori valitsi talon hampurilaisen (yllätys). Hyvältä maistui myös tämä. Huomatkaa super suloinen vaaleanpunainen paperipilli Juniorin juomassa =D.

Ennen jälkiruoka piipahdin alakerran naistenhuoneessa "puuteroimassa nenäni". Naistenhuoneen merkissä luikerteli katala käärme. Ihan selvästi se oli sama tapaus, joka aikanaan houkuttelin Eevan ottamaan omenan väärästä puusta.

Miesten huoneen tunnisti tästä hauskasta myyrästä. M niin kuin myyrä, miestenhuone tai mensroom.

Seinällä oli suurempi maalaus, josta ikuistin tämän valoa tuovan sirkan. Se oli minusta jotenkin niin ajankohtainen näin pimeänä aikana =D.

Ja sitten jälkiruokiin, niillehän on aivan oma tilansa mahassa. Ennen jälkiruokin saapumista pyysimme vielä kertaalleen paikan mainion sommierin paikalle. Jälleen haastattelukierros, mitä tilasimme ja hän lupasi tuoda lasilliset sopivaa jälkiruokaviiniä. Jälkiruoista minun valintani oli uuniomenaa, karamellia ja kaurajäätelöä. Kyllä luitte aivan oikein, kaurajäätelöä. Oli ihan pakko saada maistaa mille se maistuisi. Annos täytti melkein vatsan jo pelkällä kauniilla ulkonäöllään. Ja nam... hyvää oli!

Kippari pelasi uhkarohkeaa ja valitsi annoksen nimeltään hitti vai huti? Keittiön villeimmät jälkiruokakokeilut. Siinä oli... tai enpä kerrokaan, ettei keittiömestarin salaisuus paljastu! Sen verran raotan verhoa, että makuyhdistelmä ei olisi tullut itselleni mieleenkään, mutta Kippari kertoi, että annos oli loistava ja pirteä, vallankin kun sekoitti raaka-aineet keskenään.



Juniorin valinta oli annos syysmarjoista “Pavlova” ja jogurttisorbettia. Hyvä ja raikas annos oli tämänkin.

Aikamme sulateltua tätä makujen sinfoniaa ja annosten kansita esille laittoa, pyysin laskun. Lasku tuotiin vanhan kirja välissä, miten herttaista! Tässä kirjassa oli kirjan omat sivukin tallella.

Ravintola Sinne Helsinki ei pettänyt. Voisin sanoa, että odotukseni ylitettiin monin kertaisesti. Ne on ne pienet jutut, ystävälinen ja huomaavainen palvelu, oikea tarjoilu rytmi, viihtyisä miljöö, ja aivan loistava ruoka. Voin suositella paikkaa sinulle, joka haluat yhdistää hyvä ruoan ja viinin, sillä täällä se on mahdollista. Viinivalikoima ja ennen kaikkea asiantuntemus oli suorastaan päätä huimaavaa.

Ilta ei voinut päättyä paremmin. Tämä hyväntuulinen ja ennen kaikkea asiantunteva sommelieri Edmund saatteli meidät hyvän illan jatkojen kera ulos. Thank you, Edmund. It was really nice to meet you. You are a wine expert of your own class. We will meet you again! 

Lisää tietoa ravintola Sinne Helsingistä voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Samasta osoitteesta voit varata vaivattomasti myös pöydän. Meidän koko venekunta antaa hyvin vahvan suosituksen paikasta. Tykkäsimme kovasti!

Sinne Porvoo

Meidän venekunta tykkää käydä ulkona syömässä. Niinpä juhlistamme syntymäpäivä ja jopa nimipäiviä, menemällä ulos syömään. Perheen kesken on mukavaa istahtaa yhdessä hyvän ruoan äärelle. Juttuun kuuluu aina se, että sankari ei tiedä, minne menään, vaan se tulee hänelle yllätyksenä. Minulla oli vuorossa tarjota Kipparille nimipäiväateria ja satuimme olemaan sopivasti Porvoossa. Jes, uusia ravintola elämyksiä olisi siis tarjolla. Miettiessäni, että minne oikein menisimme, muistin että työkaverini oli kehunut parikin kertaa ravintolaa Sinne. Sinne siis =D. Sain varattua pöydän näppärästi netin kautta.

Ravintola Sinne sijaitsi sopivasti ihan vierasvenesataman "vieressä", joen toisella puolella Porvoon Taidetehtaan vieressä. Meidän ei tarvinnut ottaa taksia alle, vaan saimme kävellä lyhyen matkan raikkaassa kesäillassa.

Paikan sisustus tuntui minusta aluksi aavistuksen "karulta". Hetken katseltuani ympärilleni se alkoi näyttään kauniin modernilta, viihtyisältä. Avara tila tuntui mukavalta.

Sinne ravintolassa kunnioietaa suomalaista luontoa ja lähiruoka. Heillä on omat tärkeät lähituottajat joten ruoan hyvä maku, tuoreus ja eettisyys on taattua. He kertovat nettisivuillaan, että haluavat viedä vieraamme makumatkalle halki porvoolaisen gastronomian.

Erittäin ystävällinen henkilö ohjasi meidät varaamaamme pöytään ja saimme ruokalistan tarkasteltavaksi. Minä tietenkin olin ollut utelias ja katsellut sitä jo etukäteen =). Menu koostuu hauskoista suomalaisista ruoka-annoksista. Pöydässä oli tarjolla Sinnen omaa leipää, hauskasti suomalaiseen tapaan toteutetussa "tarjoilupuussa". Ihana idea! Listalla oli tarjolla vaikka mitä herkullista ruokaa. Ihan tuli valinnan vaikeus eteen. Tarjolla oli myös lähiruoka menu vaihtoehtoja kolmella ja viidellä ruokalajilla.

Kun ruoat tuli valittua oli viinin vuoro. Saimme valittua todella hyvän viinin ystävällisen ja asiantuntevan tarjoilijan opastuksella. Seuraavaksi tapahtui jotain, mitä en osannut odottaa. Tarjoilija haki viinikarahvin ja laittoi viinimme sinne dekantoitumaan! Tässä kohtaa tuli ensimmäinen wow-elämys. En muista mitään ravintolaa, jossa tätä olisi tehty aikaisemmin, ja aika monessa olemme käyneet. Tästä jos mistä tuli fiilis, että nyt ollaan ammattilaisten käsissä.

Kun saimme alkuruoat pöytään, meille kerrottin, mitä annos sisältää. Seuraava wow-elämys tuli, kun sai ensimmäiset maut annoksesta suuhun. Jokainen suupala sisälsi erilaista makujen sinfoniaa, aina viimeiseen suupalaan saakka. Annoksissa oli käytetty suomalaisia yrttejä ja jopa kukkia! Molemmat annokset olivat niin hyviä (Kipparini antoi minun maistaa myös omaansa) että niitä tuskin pystyy sanoilla kuvailemaan. Sanoisinkin, että kannattaa mennä ihan itse maistamaan.

Pääruoan osalta annan kuvien puhua puolestaan. Sen verran vihjaan, että oli  t o d e l l a  hyvää!

Myös jälkiruoka sisälsi supi suomalaisia elementtejä erittäin maukkaassa muodossa. Kaiken kaikkiaan syöty kokonaisuus oli gourmet ruokaa isolla G:llä. En voi muuta kuin suositella suurella sydämellä.

Ravintolan yhteydessä oli pieni puoti josta sai ostaa mukaan monenlaisia paikallisia herkkuja. Näitä herkkuja he käyttävät myös ravintolassa. Putiikista saa joka päivä myös Sinnen omaa tuoretta maalaisleipää.

En malta olla esittelemättä lopuksi  naistenhuoneessa olevia naulakoita. Hienosti oli hyödynnetty metsän tuotteita. Ravintola Sinne Porvoo oli todellinen elämys, joka kyllä innoittaa kokeilemaan myös Sinnen Helsingissä. Tämä oli juuri niin hyvä paikka kuin työkaverini oli minulle kehunut. Voin suositella paikkaa lämpimästi myös teille. Voit käydä tutustumassa heidän upeaa ruokalistaan ja varata vaikka paikan ravintolasta heidän nettisivuilta täältä.

Smakbyn

Kulinaristista nautintoa hakevan veneilijän kannattaa suunnata Kastelholman vierasvenesatamaan, sillä läheltä löytyy huippukokki Michael Björklundin Smakbyn ravintola. Kastelholma tarjoaa siis silmänruoan lisäksi myös kulinaristista vatsantäytettä.

Ruokasali oli iso, joten asiakkaita mahtui paljon yhtäaikaa ruokailemaan. Silti kannattaa varata pöytä, mikäli haluaa tulla illalla syömään, niin suosittu paikka oli. Itse pidin ravintolan kalustuksesta ja tunnelmasta kovasti. Vaikka se oli iso, oli se osattu kalustaa hyvällä tavalla intiimin oloiseksi.

Smakpyn ravintolassa tarjoillaa lounasta klo 11-15. Tämän jälkeen paikka oli tunnin tauolla ja klo 16 aloitettiin tarjoilemaan Àla carte annoksia. Ravintola panostaa vahvasti lähiruokaan sekä Ahvenanmaalaiseen ja poihjoismaiseen ruokakulttuuriin. Läheltä tuotettuja tuotteita käsitellään suurella rakkaudella.

Me kävimme syömässä eräänä päivänä lounaan. Ruoka oli todella hyvää ja annos oli reilu, mutta meitä palvelut tarjoilia sattui olemaan hieman amatööri. Hän kantoi vesilasit pöytäämme siten, että niputti ne kaikki (3 kpl) yhteen käteen siten, että sormet olivat lasin sisällä. Lasin pintaan jäi kunnollinen sormenjälki, sisäpuolelle. Ei tehnyt mieli lasista enään vettä juoda. Tiskiin laseja voi kantaa kyseisellä tavalla, mutta ei asiakkaalle pöytään. Tämän lisäksi hän toi pöytään astia, jossa oli veitset ja haarukat, mutta servetti vain yhdelle henkilölle! Muutenkaan hänellä ei ollut ilmeen perusteella vuoden paras päivä menossa. Ymmärrän toki, että isot asiakasmäärät tekevät kiiren, mutta silti tulisi asiakkaat minun mielestä palvella hymyssä suin.

Avonaisesta keittiöstä pääsi seuraamaan kokkien reipasta ja intohimoista työskentelyä.

Smakbynstä löytyy myös tislaamo, jossa valmistetaan viiniä, liköörejä ja erilaisia hedelmäviinoja. Tislaamotilassa järjestettiin maistiaistilaisuuksia. Tilaisuudessa pääsee maistelemaan viiden jalon juoman kera myös ahvenanmaalaisista aineksista koottuja makuja makulautaselta. Eikä hintakaan ole päätä huimaava, vain 25 euroa (2015).

Itse ihastelin näitä pulloja, miten ihmeessä ne oli tehty. Tämä oli päärynälikööriä ja siksi pullon sisällä oli päärynä. Kirsikkaliköörissä oli kirsikka jne. Nämä olivat todella hurmaavia!

Kun vatsa ja sielu oli ravittu, ei paikasta tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin. Ravintolan yhteydessä oli puoti, jossa myytiin heidän omia herkullisia tuotteita. Löytyi mm. näkkileipää, lammasmakaraa, hilloa, sinappia, limonadia jne. Ruokatuotteiden lisäksi myynnissä oli käsitöitä ja keittokirjoja.

 Pikkuisia venevajaminiatyyrejä.

Tiskirätin ei tarvitse olla tylsä, vaan se voi olla trendikäs ja siinä voi ola sanomaa =D.

Tällä samalla idealla valmistetun "keksipurkin" sain pari vuotta sitten ihanilta työkavereiltani joululahjaksi. Idea on hauska, purkissa on kaikki aineet valmiina, sekoitat vain ohjeen mukaa aineet ylensä vatkattuun kanamunaan tai margariiniin.

Kävimme kotiseutumuseokierroksen jälkeen keskiviikkona ystäväperheen kanssa piipahtamassa Smakpynssä vilvoittavalla oluella. Samala halusimme maistaa ahvenanmaalaista pannukakkua. Kyseinen pannukakku eroaa perinteisestä pannukakusta melkoisesti. Se tehdään tyypillisesti mannasuurimoihin tai riisiin. Pannukakku tarjoillaan kermavaahdon ja luumuhillon kera. Mikäli ei pidä luumuhillosta, oli monessa paikassa tarjolla vaihtoehtoisesti vadelma- tai mansikkahilloa. Minä otin aidon version luumulla ja tykkäsin.

Joten, tässä yksi syy lisää tulla Kastelholmaan. Pääset lukemaan lisää Smakpystä heidän omilta nettisivuilta. Sieltä voit fiilistellä mm. ruokalistaa ja ruokafilosofiaa.