Käringsunds Marina Eckerö

Aikainen aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Juniori jatkoi uniaan kun me Kipparini kanssa teimme nopeat aamutoimet ja irrottelimme köydet hiljaa, ettemme herätä viereisiä venekuntia. Oli aika jättää Ruotsi taakse ja suunnata kohti Ahvenanmaata. Olo oli oikeasti haikea. Tykkäsin olla Ruotsin puolella niiiiiiin kovasti. Ilmoitin Kipparilleni, että haluan palata ehdottomasti ensi kesänä takaisin. Aika näyttää, minne reitti silloin vie =D.

Ennen "ison veden" ylitystä ajelimme kalakasvattamon ohi (tai ainakin luulen että se oli sellainen). Meri oli ihanan tyyni, ainakin näin saarten suojassa. Hetken päästä olimme jo "meren laidalla" ja matka Ahvenanmaalle alkoi. Merellä oli hieman enemmän tuulta, mutta silti se oli turvallinen ylittää. Jälleen totean, että se on aina yhtä jännittää kun ensin ei näe edessä mitään. No ehkä joksen rahtialuksen. Ja sitten alkaa horisontissa pikku hiljaa häämöttää jotain ja niin ollaan pian toisessa maassa.

Saavuimme aamutuimaan Eckeröhön Käringsundin vierasvenesatamaan. Satama sijaitsi todella tuulelta suojalta rauhaisassa lahdessa. Kun saavuimme satamaan, lähti kuin tilauksesta yksi vene laiturista ja saimme heidän paikan. Kun vene oli kiinnitetty laituriin, oli aamupalan aika.

Maisemat hivelivät täällä todella silmää. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Wc- ja suihkutilat olivat todella hyvät. Pieni haaste saattaa olla liikunta rajoitteisille se, että ne sijaitsivat korkealla laiturilla. Portaita pitkin pääsi hyvin vessaan satamasta ja hieman kun kiersi pääsi myös tietä pitkin.

Satamassa oli mukavan oloinen ravintola, jonne satamamaksu maksettiin. Samalla sai tilattua aamuksi tuoreet sämpylät. Täällä saimmekin lomamme parhaat sämpylät.

Täällä pääsi ihanasti saaristolaistunnelmaan.

Satamassa oli polttoaineen tankkausmahdollisuus, vaan tällä kerralla se oli epäkunnossa. Tämä on se syy, miksi ei koskaan pidä ajaa tankkia ihan tyhjäksi. Meidän oli tarkoitus tankata täällä, vaan eipä onnistunut tällä kerralla. Ei muuta kuin opas käteen ja tutkimaan, mistä löytyy seuraava tankkausmahdollisuus. Meillä on myös jerrykannullinen varapolttoainetta mukana, juuri näitä tilanteita varten.

Käsillä oli jälleen hellepäivä. Sataman lahdessa oli todella upea uimaranta, joten ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdään. Lähdime rannalle rentoutumaan! Läheiseen pikkusaareen pääsi kahlaamalla. Tien toisella puolella oli suuri camping alue.

Käringsundin vierasvenesatamaa voin suositella todella. Lahti oli upea ja täällä oli kaikki kesäisen päivän viettomahdollisuudet käsillä. Voit lukea lisää Käringsundin vierasvenesatamasta voit lukea lisää täältä. Tämä oli viimeinen meille uusi paikka lomamme aikana. Tästä eteenpäin vierailimme entuudestaan tutuissa paikossa, jotka ovat meidän mielestä mukavia käydä joka kesä. Parin postausken verran vielä asiaa niistä.

Rådmansö - Kapellskär (Ruotsi)

Seuraavana päivänä heräsimme jälleen kukonlaulun aikaan. Ei siksi, että matka tulisi olemaan pitkä, vaan siksi, että tuulet olisivat suotuisammat nimenomaan aamupäivästä. Edessä oli loman jännittävin (ainakin minusta) kohta, sillä nyt ylitämme Ahvenanmeren ja menemme Ruotsin puolelle.

Päivä oli aurinkoinen ja ihana. Ajelimme läpi Lemströmin kanavasta. Sillan alta pääsee alus, jonka maston korkeus on enintään 3,3 metriä. Kippari laski meidän pienen maston ihan varmuuden vuoksi alas, joten mahduimme menemään sillan alta reilusti, eikä meidän tarvinnut odotella sillan avaamista. Tuolloin kanavaa pitkin pääsee luonnollisesti myös korkeamastoisella purjeveneellä.

Kanava on rakennettu 1880-luvulla helpottamaan veneiden pääsyä Maarianhaminan itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle Lumparnille. Silta avataan tarvittaessa meriliikenteelle joka täysi tunti ja pidetään avoinna kerrallaan noin 10 minuuttia.

Ajelimme Maarianhaminan ohi kohti Rödhamnia, jonka kohdalta alkaisi Ahvenanmeren ylitys. Tämä on toiseksi lyhin kohta siirtyä Ahvenanmaalta Ruotsiin.

Isoja kavereita täällä merellä =D.

Siellä jossakin se Ruotsi on. Oikeasti on ihan jännittävä tunne, kun ei näe edessä mitään. Sitten jossain vaiheessa alkaa siintää taivaanrannassa jotain ja hupsista, sitä ollaankin yks kaks Ruotsissa =D. Tuuli oli Ahvenanmeren ylitykselle todella suotuisa ja matka meni erinomaisesti.

Minä majakkahulluna olin todella onnellinen, sillä ajoimme Söderarmin majakan ohi. Taas sain yhden majakan lisää bongauslistallen.

Aikamme ajettua, tuli Ruotsin ranta näkyviin. Se on aina jotenkin tosi huojentava tunne, kun saa maata näkyviin, vaikka ei olisikaan mitään hätää. Mietiskelin matkan aikana, että minusta ei olisi missään nimessä suuria valtameriä ylittämään. Mennä päiväkausia, ettei näe muuta kuin merta, vaikka merta onkin ihana katsella. Ei, niin rohkea en ole. Mukavaa pysyä vielä ihan vain näin "pikkuvesillä" =D.

 

Ensimmäinen satama Ruotsin puolella oli Rådmansä Kappelskärissä. Satama sijaitsi todella rauhaisassa lahdessa. Satamassa oli myös paikallisten veneitä. Vierasvenelaituri oli merkitty "gästhamn"-kyltillä, joka oli väsähtänyt seisomisesta ja makasi laiturilla.

800 metriä satamasta sijaitsi leirintäalue, jonne sai maksaa satamamaksun (olisivat tulleet myös laiturilta illalla perimään). Leirintäalueen yhteydessä oli pieni elintarvike kioski ja kahvila. Siellä oli mahdollista käydä tarvittaessa myös suihkussa.

Satamassa oli laiturilla sähkö ja vettä tuli laiturin päästä hanasta. Tämä satama oli todella rauhallinen ja ennen kaikkea ruotsalaisten suosiossa. Olimme ainoat suomalaiset paikalla.

Nyt oli aika nostaa Ruotsin kohteliaisuusloppu salkoon, sillä olimme todella Ruotsissa! Olin kuullut paljon hyvää ruotsalaisesta veneilykulttuurista ja jo heti ensimmäiset tunnit todistivat sen. Kippari kävi auttamassa saapuvan veneen satamaan ja jo heti sieltä tarjoiltiin olutta kiitokseksi. Ihmiset tervehtivät laiturilla ja maantiellä vastaantulijoita. Tunnelma oli jotenkin todella ystävällistä.

Seuraavana aamuna lehmät laidunsivat vastarannalla.

Aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään sataman läheisyydessä sijaitsevalle luotopolulle, ennen kuin jatkaisimme matkaa eteenpäin. Meistä on todella hauska kävellä luontopolkuja, saa samalla liikuntaa ja pääsee tutustumaan paikallisiin luonnon ihmeisiin. Ja tällä polulla ihmeteltävää todella riitti.

Ensimmäiseksi luonnossa liikkujaa tervehti todella upea pähkinäpensaslehto. En ollut nähnyt sellaista vielä koskaan. Tämän jälkeen saimme ihailla valtavia tammia.

Suurin luonnonihme nähtiin, kun huomasimme ympärillämme tuhansia pieniä sammakoita. Niitä oli niin valtavasti, että ei meinannut pystyä astumaan jalalla maahan, ettei olis tullut tallanneeksi pikkuista sammakkoa! Heillä oli todellinen joukkovaellus käynnissä. Tämäkin pikkuinen sammakko pääsi jatkamaan matkaa =).

Koska alueella laidunsi lehmiä, se takasi, että paikalla oli myös niittyjä. Ja kun on niittyjä, on kukkia ja kun on kukkia, on perhosia. Alue oli aivan ihana kulkea ja katsella ympärille.

Tämä satama oli palveluiltaan lomamme vaatimattomin, mutta ehdottomasti rauhallisin ja luonnonläheisin. Tällä oli mukavaa viettää yksi yö ja orjentoitua Ruotsiin. Satamaa voi suositella lämpimäsi jo ihan sen luontopolun vuoksi. Se oli todella elämyksellinen kokemus.