Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talitintti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talitintti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. tammikuuta 2015

Talitintti ja sinitiainen

Joululomalla ollessani maalla, pääsin taas pitkästä aikaa katselemaan tinttien touhuja lintulaudalla. Vanhempieni luona on laitettu iso lintulauta aivan keittiön ikkunan eteen. Siinä aamukahvia juodessa on ihanaa katsella, ketä kaikkia lintulaudalla vierailee. Lintujen lisäksi säännöllisiä vieraita ovat myös oravat. Ne vasta ovatkin vekkuleita kavereita =D.




Eniten paikalla käyvät talitiaiset. Hän, jota myös talitintiksi kutsutaan, lienee yleisin vieras monilla muillakin lintulaudoilla. On se vaan sellainen keltainen pallero, ihana! Kun päivä valkeni, laitoin vaatteet päälleni, ripustin kameran kaulaan ja hiippailin ulos lähelle lintulautaa. Ensin kaikki pelmahtivat lentoon, mutta kun seisoskelin ihan liikkumatta paikallani, tulivat tintit takaisin.




Oletteko muuten huomanneet, että talitintit eivät enään laula ti-ti-tyy? Nykyään kuulee vain ti-tyy. Syytä tälle ei vielä tiedetä, mutta itse havahduin asiaan muutama vuosi sitten keväällä. Talitiaisella on monia erilaisia ääniä, joita se käyttä eri tilanteissa. Ja mikä parasta, hän on ensimmäimmen joka keväällä aloittaa laulut ja silloin on viimeistään virallisesti kevät =D.




Tänä keltainen pallero on ahkera pesijä. Parhaimmillaan talitiainen voi tehdä jopa kahdet poikaset kesässä.Talitiaisen munat eivät ole paljoakaan yhden sentin kolikkoa suuremmat. Ensimmäiset munat ilmestyvät pesiin toukokuun alussa. Naaras hautoo munia kaksi viikkoa ja poikaset lentävät ulos pesästä kouriutumisen jälkeen kolmen viikon kuluttua.


Toinen yleinen vierailija lintulaudoilla on sinitiainen, joka on hieman talitiaista sirompi tapaus. Hän on minun ehdoton suosikki, onhan sininen yksi minun lempiväreistäni. Sinitiaisen pesintä alkaa huhtikuun lopulla, hieman aikaisemmin kuin talitiaisen. Myös sinitiaisista osa pesii kesän lopulla toisen poikueen. Suomessa sinitiaisen pesintä on Suomessa herkkä säiden vaihtelulle. Jos se aloittaa pesinnän liian aikaisin, saatta takatalvi olla tuhoksi. Myös hyttysten määrä on tärkeä. Mikäli alkukesä on kylmä eikä hyttysiä ole, saatta poikasia odottaa nälkäkuolema.


Tämä sinitiainen ei pyörtunyt oksalla...


 ... vaan lähti lentoon =). Kuvaa kasellessani tulee heti mieleen, että miksi käytin kuvatessani Av asentoa (hain hyvää syväterävyyttä). Tässä kohtaa olisi ollut tarpeen käytää Tv asentoa jotta olisi saanut siivet teräväksi. Onhan taas opeteltavaa seuraavalle kerralle. Mikä siinä on, että sen minkä opit kursseilla, osaat ottaa käyttöön vasta kun katsot jo otettua kuvaa jälkeenpäin? No tietysti hyvä että edes silloin =D.


Näin loppiaisena alkaa joululla olla todella loppuun taputeltu. Kuuset riisutaan koristeista ja tonttu-ukot laitetaan takaisin laatikoihin odottamaan tämän vuoden joulua. Oikein leppoisaa loppiasta teille kaikille!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Linnut

Jostain syystä tykkään kuvata lintuja vaikka en tunnustaudukaan lintubongariksi. Ehkä minua viehättää juuri se haastavuus, joka ylipäätään eläinten kuvaamiseen liitty. Pihapiirin lintuja on suht helppo kuvata, mutta luonnossa elävät ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Niitä lähelle ei pääse ja usein objektiivin zoomaus ei riitä hyvään kuvaan, vaan lintu on piste jonka tuskin huomaa, saati sitten lajia tunnistaa kuvasta =D


Kolmen kopla. Nämä ovat tulleet paikalle ruokinnan houkuttelemina.


Tässä ruokintapaikan vierailijoista kirjo. Ylhäältä alkaen keltasirkku, punatulkku, sinitiainen ja talitintti.


 

Tämä varpunen tuli rohkeasti katsomaan, jäikö ruokailijalta hänelle mitään jäljelle.







Kesykyyhky eli pulu on tuttu varmasti kaikille. Näihin ei voi välttää tutustumasta. Joskus niihin meinaa jopa kaupungilla kompastua.



Linnunkin pitää välillä juoda ja välillä levätä =D


Meidän perhe veneilee koko kesän ja merelle eläviä lintuja nähdään paljon.


Onko ketään joka ei olisi ruokkinut sorsia, edes pienenä? Minun lempipuhaa se on vieläkin!





Silkkiuikku on mielestäni yksi kauneimmista merellä elävistä linnuista.



Valkoposkihanhi ja kanadanhanhi muistuttavat paljon toisiaan. Tässä kuvassa poseeraa valkoposkihanhi. Itse käytän muistisääntönä, että valkoposkihanhella on enemmän valkoista päässä.



Olen kotoisin keski-suomesta, enkä ollut siis koskaan nähnyt siellä meriharakkaa.Kun näin meriharakan ensimmäisen kerran, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Meriharakka on mielestäni tosi vekkulin  näköinen lintu.

Tässä kohtaa ystäväni jo ihmettelevät, että mitä ihmettä, missä on lokki? Lokeista löytyy niin paljon kuvia, että saatte siitä ihan oman postauksen =D