Merellä kävi kova vilske

Lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vene oli vesillä, joten mitäpä sitä muutakaan kuin merelle katsomaan, että mitä kaikkea sillä jo näkyisi. Ja siellähän kävi vallan kova vilinä, oli vaikka ketä paikalla.

Esitellään ensimmäisenä se kaikkein vekkulein merilintu, meriharakka. Näistä tulee joka kerta niin hyvälle tuulelle. Huomasin kuvatessani, että olin todella kesäterässä. Vai pitäisikö sanoa talviterässä. Hetki menee ennenkuin saan taas merellä kuvaamisen "moodin" päälle. Ensinnäkin linnut liikkuvat, vene liikkuu ja kuvaaja liikkuu. Melkein mahdoton yhtälö! Taas pitää kerrata asetuksia että saisi edes jonkinlaista jälkeä aikaseksi. Sitten on vielä tuo valo. Jestas että oli kirkas päivä =D.

Toinen minusta hauska lintu on haahka. Sillä on jotenkin tosi aerodynaaminen pää =D. Hauskaa oli myös katsella, että lähes kaikki kulkivat pareittain. Parinmuodostus on siis jo käynnissä ja kohta varmasti aloitetaan pesänrakennus puuhat. Uros on kyllä komea lintu!

Haahkoja oli merellä paljon. Niitä löytyi lisää joka mutkasta ja kiven kolosta.

Tämän kevään uusin tuttavuus oli minulle alli. Niitä oli monia todella isoja parvia. Kovia olivat lentämään ja arkoja, lähelle ei päässyt millään. Katselin netistä, että miltä se alli näyttää ja voi että miten komea lintu se on. Nyt syttyi palo päästä kuvaamaan sitä lähempääkin. Olen aina suhtautunut kumiveneeseen hieman nihkeästi. Suomen luontokuvaajien lehden viimeisessä numerossa oli artikkeli, kuinka kumiveneestä voi rakentaa piilokojun. Hmmm kumppari sai ihan uuden merkitykset =D.  Sen avulla pääsisi lähemmäksi arempia lajeja.

Olihan siellä merellä myös paljon lokkeja. Ei olisi meri mitään ilman lokkia. Riittää, että laittaa silmät kiinni ja kuuntelee lokin ääntä, sitä on heti niin merellä että. Selkälokki patsasteli kivenpäällä ja nautti auringonpaisteesta.

Harmaalokit tähystelivät merelle tomerana, mitä kaikkea siellä mahtaa näkyäkkään?

 

Joutsenparilla oli jo pesänrakennuspuuha menossa. On se niin ihanaa kun pian nähdään taas pieniä untuvikkojoutsenia uiskentelmassa. Hanhilla on myös suloiset poikaset, sellaisia ihania palleroisia.

Tämän kauden ensimmäinen pakollinen kummelikuva =D.

Tällä reissulla näin elämäni ensimmäisen kerran merihanhen. Samalla pääsin todistamaan jännittävää tapahtumaan. Kun ajelimme hiljalleen merihanhen ohi hän painautui ruovikkoon ihan littanaksi. En voinut kuvitellakkan kuinka litteäksi noin suuri lintu voi mennä. Lopuksi hän painoi oranssin nokkankin vedenalle. Siinä se sitte olla möllötti ja odotteli että mennään ohi. Ihan hiiren hiljaa. Lintu todella maastoutui ja luotti suojaväriinsä! Anteeksi merihanhi, ei ollut tarkoitus häiritä, satuit vain olemaan lähellä veneväylää =D.
 

"Jokohan ne meni...?"

Kytö Espoon edustalla.

Kävimme kääntymässä Lähteelässä. Vielä ei ollut veneitä laiturissa. Täällä tulemme viettämään taas monia ihania viikonloppuja tulevana kesänä. Lähteelä on yksi venekuntamme lempipaikka. Mukava henkilökunta, siistit ja viihtyistä puitteet. Täällä tapaamme aina myös monia ihania veneily-ystäviämme. On taas mukava talven jälkeen vaihtaa nuotion äärellä kuulumisia.

Pari muutakin venettä oli lauantaina liikkeellä, mutta kohtuullisen hiljaista vielä oli. Vaan tästä se vilkastuu viikko viikolta.

Vene herää talviuniltaan

Ihan tässä ollaan itsekin äimän käkenä, että näinkö pian se talvi taas meni? Helsingin Sanomissa kerrottiin, että talvi kesti täällä pääkaupunkiseudulla vain kuukauden. Ilmankos se tuntuikin menevän nopeasti =D. Joka tapauksessa, lauantaina oli jälleen edessä se päivä kun saimme ajella rantaan ja herätellä veneemme talviunilta.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli kymmenen astetta kun saavuimme satamaan. Siellä se vene odotteli paketissa ja kuorsasi täyttää päätä.

"Herätys unikeko, nyt olisi aika pikku hiljaa heräillä uuteen veneilykauteen".  Sieltä se hiljalleen räpsytteli silmiään kun raotimme talvipressua.

On tämä joka kerta yhtä juhlallinen hetki, kun saa pressun alas! Tänä keväänää kippari laittaa punaisen raidan kuntoon. Saimme venemessuilta hyvät vinkit ja hankimme jo aineet. Punainen ja vihreä väri ovat kaikkein vähinten aurinkoa kestävät. Sen jälkeen pohjan myrkkymaalaus ja vene onkin valmis vesille.

Ennen vesille laskua pitää tietysti putsata paikat kunnolla talven jäljiltä. Ihmeesti sitä vain kertyy kaikenlaista pölyä vaikka paikat on putsattu myös syksyllä. Oli kyllä upea tunne taputella venettä ja herätellä häntä uuteen kauteen. Nyt pestään vain ensin unihiekat silmistä.

Vesi oli satamassa vielä vähän jäässä mutta melko luottavainen tunne on, että ne lähtevät viimeistään tällä viikolla pois. Tästä se lähtee, uusi kausi käyntiin =D.

Vene Båt 2016 - messulippuarvonta!

Uusi veneilykausi alkaa perinteisesti venemessuilta. Messut käynnistyivät toissapäivänä perjantaina. Onneksi messut kestävät monta päivää, sillä nähtävää ja koettavaan on vaikka millä mitalla. Kävimme kipparini  kanssa eilen ensimmäisen kerran messuilla ja tässä teille jo ensi fiiliksiä.

Nämä Mustang retroveneet olivat esillä jo viime vuonna, mutta yhtä paljon ne sykähdyttivät tälläkin kerralla. Väreistä juuri tämä punanen oli minusta kaunein.

Mustangilta on saatavana myös samaan sävyyn pieni ahko talveksi. Kyllä tällaisella kelpaa vedellä perheen pilttiä perässään =D. Olisi vain lunta missä vetää.

Tässä oli kumivene minun makuun, rakastanhan pinkkiä väriä. Kyseinen kumivene on OceanRib 330. Kyllä tällä kelpaisi käydä kaupassa veneeltä käsin. Ehkä sitä voisi lainata myös Kipparille että hän pääsisi kaislikkoon kalaan =D.

Komea rivi Nord Stareja.

Meidän venekunnalla on eniten kokemusta Yamahan moottoreista ja voimme käsi sydämmellä sanoa, että Yamahan laatuun voi luottaa. Moottorit ovat olleet aina varmatoimisia.

Tämä pikkuinen hinaajan näköinen vene oli minusta yksi suloisimmista. Aivan ihana!

Potkureita. 

Yksi minulle mieluisin paikka messuilla ovat viranomaisten ständit. Minusta on aina yhtä jännittävää kuulla heidän tärkeästä työstä. Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö. Seuraan kuuluu 2000 vapaaehtoista meripelastajaa, 130 pelastusalusta ja yli 20000 jäsentä. Myös meidän venekunta on jäsen. Suosittelen jäsenyyttä kaikille veneilijöille, ennen kaikkea moottoriveneilijöille. Moottorivian sattuessa on edullinen hinausapu taattu. Ellet ole jo hankkinut Trossia, hanki se nyt. Suomen Meripelastusseuran löydät messuilta osastolta 7a49.

Tämä leveä hymynaama on Rajavartiakoira Viki. Hän oli todella hurmaava kaveri. Vikiä pääsi rapsuttamaan Rajavartiolaitoksen osastolla 7a41. Haastattelin Vikin ohjaajaa ja hän kertoi että Vikiä käytetään lähinnä ihmisten etsinnässä. Jos vaikka löytyy kanootti ilman kuljettajaa, haista Viki jo kaukaa ihmisen esimerkiksi läheisestä saaresta. Minusta on niin suurenmoista, että näitä tarkkoja nahkanappineniä voidaan käyttää pelastustehtävissä.

Messukeskuksen pohjoisen sisäänkäynnin luona on jälleen lattialla suuri merikartta. Kävimme Kipparini kanssa katsastamassa tulevan kesäloman reittejä, jotka suuntautuvat näillä näkymin Ruotsin puolelle. Minun oli pakko myös piipahtaa Utössä muistelemassa viimekauden ihania tunnelmia =D.

Messuilla oli niin paljon kaikenlaitasta katseltavaa, että jos olisin ympännyt ne yhteen ja samaan postauskeen, olisi siitä tullut kilometrin pituinen. Niinpä katsastamme messutarjontaa vielä muutaman tulevan postauksen verran, joten pysy "kanavalla" =D.

Sain Messukeskukselta arvottavaksi blogissani kaksi vapaalippua messuille, joten nyt on mahdollisuus myös sinulla ja ystävälläsi päästä yhdessä fiilistelemään veneilyä, rantaelämää ja kaikkea kivaan veden äärellä. Voitajaa saa molemmat liput. Messut kestävät vielä koko viikon. Arvontaan pääset osallistumaan kirjaamalla kommenttikenttää halukkutesi osallistumisesta. Mikäli et ole vakituinen lukija, muista jättää sähköpostiosoite, jonne voin ilmoittaa voitosta. Arvonta päättyy tiistaina 16.2. klo 18:00 jotta ennätän postittamaan liput voittajalle. Voin toimittaa liput tarvittaessa myös Messukeskuksen infoon.

Messut ovat avoinna seuraavasti:

la-su 13.-14.2.   klo 10-18

ma-pe 15.-19.2. klo 11-20

lauantai 20.2.     klo 10-18

sunnuntai 21.2.  klo 10-17

Tämä postaus on toteutettu yhteistyösä Helsingin Messukeskuksen kanssa.

Veneilykausi 2015 avattu!

Täytyy sanoa, että kiirettä piti ja pitkää päivää mm. viikonloppuna tehtiin, mutta se palkittiin. Nimittäin saimme kuin saimmekin veneen vapuksi vesille =D!

Me olimme valmiina käytännössä jo viikonloppuna, mutta meidän luottolaskijalla oli hieman jonoa. Ilmeisesti joku muukin oli haaveillut siitä, että saisi veneen laskettua vesille ennen vappua =D. Vaan tänään tiistaina löytyi meillekkin aika. Tulimme iltapäivällä Kipparini kanssa rantaan ja asensimme fendarit ja köydet paikoilleen. Ja katsokaa mikä sää! Edellisenä päivänä satoi vettä kuin Esteristä ja samaa on luvattu myös huomiseksi. Vaan me saimme tyynen ja aurinkoisen laskusään. Tämä ei voi tarkoittaa muutaa kuin että on tulossa upea veneilykausi 2015 =D.

Sieltä luottolaskijamme jo peruuttelee autonsa kanssa. Tämä on aina jotenkin ihan hirmuisen jännittävää. Tietenkin jännittää kauden alku, mutta myös se, että kesäkotimme nostetaan melko korkealle ilmaan parikin kertaa operaarion aikana. Ei meinaa välillä muistaa hengittä, niin jännittää.

Liinat kiinni.

 Ja hiiop, sinne lähtee nousemaan korkeuksiin!

Nyt ollaan valmiina matkaan kohti laskulaituria. Me olemme siitä onnekkaita, että saamme säilyttää venettä talvella samassa satamassa kuin missä se on kesätkin, joten ajomatkaa taisi olla satametriä laskulaiturille.

Ja seuraavaksi nosto-operaario uudelleen, tällä kertaa veteen.

Pian ollaan perillä vedessä.

Ja siellä se on, meidän kesäkotimme vesillä valmiina kesän 2015 seikkailuihin! Kippari käy tarkistamassa viellä kaikki ulosviennit ja venttiilit, ettei tule vettä mistään sisään vaan kaikki on kuten pitääkin. Peukku nousee pystyyn, kaikki hyvin ja liinat voidaan irroittaa, jesh!

Ja sitten se päivän paras hetki, koeajo merellä =D. Talven jälkeen on hyvä käydä heittämssä lenkki ja todeta, että kaikki on kuten pitääkin. Meillä oli illan aikana Kipparini kanssa vielä urakkana hakea varastosta tarvikkeita. Teki todella tiukka, että malttoimme tulla mereltä takaisin, niin ihanalta tuntui. Minä taisin tirauttaa pari onnen kyyneltäkin (no olkoon menneeksi, myönnetään, tirautin minä), niin hyvältä tuntui olla jälleen merellä.

Näitä maisemia on ollut ikävä. Vaan aina näin jälkikäteen kun ajattelee, niin talvi meni todella nopeasti ja tuntui ihan siltä kuin olisi ollut viime viikolla viimeksi merellä. Parasta tässä ajankohdassa on se, että kaikki, koko kesä on vielä edessä.

Siellä hän nyt nököttää omalla tutulla paikalla laiturissa. Vappuna lähdetään vesille oli sää (meilkein) mikä tahansa =).