Vihertää jo - kesä tulee!

Viime sunnuntaina aurinko jatkoi paistamista ja sehän sopi meikäläiselle. Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että Suomenojan lintujärvellä olisi sunnuntaina lintuharrastuspäivä. Koska ilma oli mitä ihanin, vaikkakin vähän viileä, lähdimme kävelemään kotisatamastamme kyseiseen tapahtumaan.

Matkan varrella näin vihdoinkin valkovuokkoja. Olin niitä ihaillut kevään mittaan kateellisena muiden blogeista.

Orava poseerasi puussa.

Espoon rantaraitti on maisemana upeaa katseltavaa. Meren äärellä viihtyy niin lenkkeilijät kuin koiran ulkoiluttajatkin.

Tämä laituri on saanut purkutuomion. Sinne ei ollut enää meneminen. Laiturin eteen oli laitettu kieltomerkki, ettei laiturille saanut mennä.

Suomenojalle päästyämme olin todella yllättynyt kun siellä oli jo kaksi sorsan poikasta. Voi että ne olivat pieniä ja suloisia <3!

Miljoona linnunpönttöä projektissa on rekisteröity jo 1200808 kappaletta. Ihan huikea määrä! Mikäli et ole vielä ennättänyt rekisteröimään omaa pönttöäsi, voit tehdä sen helposti täältä.

Lintuharrastuspäivän kunnaksi oli Suomenojalle tullut muutamia yhteystyökumppaneita. Heidän kiikareita ja kameran objektiivejä pääsi testaamaan. Näissä testeissä on vaan se paha puoli, että alkaa tehdä mieli sellaisia laitteita joita tällaisella harrastelija kuvaajalla ei ole mitään mahdollisuutta omistaa. Ei ostaa edes puoleen hintaan =D.Alahuuli väpättäen jätin ne sinne. Oli aivan ihanaa, että myös sää suosi tapahtumaa ja väkeä olikin paikalla mukavasti. Paikalta löytyi myös lettukahvila. Kyllä maistui hyvälle!

Pari kuvaa vielä liejukanasta.

Tästä kuvasta näet, miten suuri jalka liejukanalla on, jos vain hahmotat jalan kasvistosta, on se niin samanvärinen.

Pepponen lauleli puunoksalla kauniista. Oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, niin kauniilta se kuulosti.

Matkalla takaisin satamaan poseerasi rastas minulle uljaasti.

Rentukat olivat myös puhjenneet jo kukkaan.

Sehän vihertää jo oikeasti! Ja hei, se on oikeasti kesä nyt, sillä bongasin Suomenojalla haarapääskyn. Pääskysestä ei päivääkään =D.

Kun pääsimme takaisin satamaan, pääsin kuvaamaan tiiraa ja laiturin päässä nökötti pari hyvänmielen lintua, meriharakkaa.

Viikonloppu oli kuvaamisen kannalta kaiken kaikkiaan tosi kiva. Tuli nähtyä taas paljon kevään edistymistä. Kyllä se kesä sieltä tulee... aikanaan.

Kyllä on ollut melkoinen kevät!

Täällä kamppaillaan sellaisen "neuloosin" vallassa, että meinaa blogin pitäminen vallan jäädä kakkoseksi. Sukkia tippuu puikolta harvasa päivä =D. Kevät on ollut tänä vuonna todella jännittävä. Aurinkoa ja räntää / rakeita vuoron perään ja lämpö ei vaan meinaa nousta millään. Uutisoivat, että kevät on kaksi tahi kolme viikkoa myöhässä. Silti ainakin lintuja on tullut todella mukavasti jo Suomeen. Kävimme pääsiäisenä Keski-Suomessa vanhempieni luona. Heillä on iso lintulauta keittiön ikkunan äärellä ja siinä sitä tuli taas vietettyä aikaa kiitettävästi ja katseltua heidän puuhia. Tällä kerralla minua ilahdutti kovasti eri lajien määrä, jotka vierailivat ruokinta alueella. Kuvat on otettu lasin läpi, joten pahoittelen niiden laatua.

Lintulaudalla eniten vieraili perus talitintti ja sinitiainen.

Vihervarpuset ovat minusta niin kauniita lintuja!

Myös harmaapäätikka kävi monta kertaa myös ruokinalla.

Eniten olin innoissani, kun sain seurata punarinnan puuhia! Tämä on ensimmäinen kuvani kyseisestä linnusta! Kaiken kaikkiaan ruokinnalla kävi kuusitoista eri lajia pääsiäisen aikana. Melkoinen määrä erilaisia lintuja vai mitä? Kipparini piti oikein kirjaa ja seuraavat lajit näimme: vihervarpunen, mustarastas (niitä oli monta), närhi, käpytikka, harmaapäätikka, viherpeippo, peippo, urpiainen, keltasirkku, punarinta, talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, kuusitiainen, punatulkku ja tietenkin varis =D.

 

Ruokinta paikalla kävi myös orava joka päivä.

Vanhempieni mailla on pieni suoalue. Isäni kertoi, että hän oli kuullut kurkien "laulua" (voiko sitä todella lauluksi kutsua?) monena päivänä pihassa. Niinpä lähdimme Kipparini kanssa käymään suon laidassa.

Kävelimme pikku hiljaa paikalle ja meinasin sanoa hänelle, että ei täällä mitään ole, kunnes ihan läheltä kuului kurjen ääni. Meinasi ihan sydän pysähtyä, niin hienoa se oli.

Ja kuinka ollakaan, suon reunalla oli kuin olikin kaksi kurkea! Etenimme hitaasti heitä kohti. Kun me etenimme viisi metriä, eteni kurjet saman verran, eli ihan lähelle emme päässeet. Mutta voin kertoa, että vaikka en saanutkaan tämän kummoisempaa kuvaa kurjesta, oli niiden ääntelyä ihan valtavan hienoa kuunnella! Luonto tarjoaa kyllä ihan parhaita elämyksiä.

Seuraava kurkipari nähtiin, kun kävimme kirkonkylällä. Sama juttu, kun yritin lähestyä heitä kameran kanssa, he etenivät saman verran eteenpäin. Tästä syystä luontovalokuvaajat rakentavat piilokojuja, että pääsevät lähemmäksi kuvauskohdetta (zoomit kun aina jäävät auttamatta liian lyhyiksi). Kun ajelimme pääsiäisen jälkeen taas kotiin tänne pääkaupunkiseudulle, näimme vielä kolmella pellolla kaksi kurkiparia. Yksi heistä oli todella lähellä tienreunaa, mutta ei voinut pysähtyä kuvaamaan vaarantamatta muuta liikennettä.

Pääsiäinen meni ja seuravaksi on käsillä todellinen kevään juhla, vappu. Meillä on edessä veneilykauden ensimmäinen viikonloppu vesillä. Maanantai kun on pyhä, saamme nauttia saaristossa yhden ylimääräisen päivän. Totuuden nimissä pitää kertoa, että aion pakata toppahousut mukaan, sen verran vilpoista kyytiä on tämä kevät antanut. Se on sitten positiivinen yllätys, jos niistä pääsee vapun aikana luopumaan =D. Toivotankin teille kaikille oikein iloista ja pirskahtelevaa vappua!