Lintujärvi

Vaikka en olekkaan omasta mielestäni lintukuvaaja, halusin silti lähteä testaamaan uutta putkeani Suomenojan Lintujärvelle. Paikka on ihan uskomaton. Sieltä löytää joka kevät jopa hieman harvinaisempia lajeja. Alue ei ole mikään suuren suuri, mutta nähtävää on sitäkin enemmän. Myös perheen pienimmät jaksaa hyvin kävellä alueen ympäri.

Tässä näitä lintukuvia nyt sitten tulee =D.

Aloitetaan ihan perinteisellä sinisorsalla jota myös heinäsorsaksi kutsutaan. Tämä uros poseerasi minulle mielellään =). Kun taas naaraspuolinen lajin edustaja oli hieman ujommalla tuulella.

"Apua, unohdin laittaa tukkani aamulla, minua et kyllä kuvaa, ellei tukka ole hyvin!"

Seuraavaksi esittelyssä urospuolinen telkkä. Alla kyhmyjoutsen. Joutsenista en kyllä koskaan erota sukupuolta toisistaan.

Seuraavana nokikana. Näitä olen nähnyt tänäkeväänä jo merelläkin monta kertaan. Pesimispuuhat olivat jo kovasti vauhdissa. Alla nokikana pesällä, jonka he tekevät tyypillisesti vesikasvien oksista.

Sitten seuraavaksi laji, jonka näin elämäni ensimmäisen kerran, tukkasotka. Eikö olekkin hauska töyhtö uroksella =). Tässä saman lajin molemmat edustajat uiskentelevat peräkanaa.

Näitä lintujärveltä löytyy eniten, naurulokkeja. Nämä ovat myös kaikkein äänekkäämpiä. Tässä on pieni iltapäivän palaveri menossa, vaihdetaan kuulumisia.

Nämä kaksi ovat harmaasorsia. Harmaasorsan voi helposti sekoittaa sinisorsa naaraaseen, mutta kyllä niistä eroavaisuuksia löytyy. Linnut ovat niin harmaita, että maastoutuvat hyvin maisemaan, hyvä kun erottuvat kuvasta ylipäätään =D.

Tämä laji kruunasi päiväni, lapasorsa =D! Katsokaa tuota nokkaa, minulle tulee siitä mieleen väistämättä kenkälusikka! Jos lintu näyttääkin nokkansa kanssa hieman koomiselta, on sillä todella kaunis väritys. Yllä lajin urospuolinen edustaja ja alla naaras, joka on komea hänkin.

Paikalla oli myös liejukana. Liejukana on sukua nokikanalle, mutta on sukulaistaan pienempi. Suomenojan lintujärvellä pesii reilut kolmisenkymmentä paria, joka on koko suomen liejukanoista kolmasosa. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi! Tämä tuttavuus on siis melko harvinainen.

Punasotka uiskenteli niin kaukana, että uudesta hienosta putkestani huolimatta en saanut hänestä tämän parempaa kuvaa. Olen joutunut kroppaamaan kuvaa melkoisesti. Tässä koiraspuolinen edustaja.

Sitten viimeinen laji, mustakurkku-uikku. Mielestäni näin tämäkin lakin ensimmäistä kertaa, todella kaunis lintu.

"Nyt oot ottanut tarpeeksi monta kuvaa, heippa!"

Alue on kauniina kesäpäivänä todella mukava retkikohde. Paikalla on myös kaksi lintutornia, joista pääsee lintuja tähyilemään. Aurinkoisena päivänä paikalla lenteee myös runsaasti perhosia. Läheltä löytyy ravitalli, joten joskus paikalta voi bongata lintujen lisäksi myös hevosia =). Alueella on parkkipaikka, joten myös omalla autolla on helppo tulla. Bussipysäkki puolestaan löytyy järven molemmilta puolilta, joten julkisillakin pääsee.

Suomenojan lintujärven alueesta voit lukea lisää netistä täältä. Itse ilahduin, kun huomasin, että olin onnistunut kuvaamaan siellä luetellut vesilinnut kaikki! Harjoitusta lintukuvaaminen vaatii vielä paljon, jos meinaa joskus onnistua kunnolla. Ai niin, minähän en ole lintukuvaaja =D.