Pirttisaari - Pörtö

Veneilykausi alkaa olla lopuillaan. Esittelen teille vielä pari paikkaa, joista toinen oli meille ihan uusi tuttavuus. Jostain syystä tulee lähdettyä aina länteen. Nyt teimme poikkeuksen ja menimme itään, Pirttisaareen.

Pirttisaaren Lerviksudden ja Makkaraudden muodostavat Uudenmaan virkistysalueen ylläpitämän virkistysalueen, josta kaikkien on mahdollista nauttia jokamiehenoikeuden puitteissa. Muut alueet saaresta on yksityiskäytössä. Saaressa on ollut asutusta aina 1700-luvulta näihin päiviin saakka. Saarella asutaan edelleen ympärivuoden, joten asukkaisen rauhaa tulee kunnioittaa.

Omalla veneellä voi rantautua Svartvikenin lahdelle, jonka itäpuolella on virkistysalueelle saapuville veneille laituri. Lahden pohjukasta löytyy myös entisen merivartioaseman laituri, joka yksityisomistuksessa. Vettä ja sähköä ei satamassa ole saatavilla, mutta laiturin läheisyydestä löytyy kolme hyvin hoidettua puuceeta.

Sataman lähellä on grillauspaikka ja puita on kuulema hyvin tarjolla koko kesän.

Svartvikenistä oli matkaa Lerviksuddenin keittokatokselle 1,6 kilometriä. Tämä keittokatos oli katettu ja tilava, joten sinne mahtui useampi evästämään yhtä aikaa.

Lerviksuddenilla oli yhteysvenelaituri. Kyllä, tänne on kaikilla mahdollisuus päästä, sillä Pirttisaareen on päivittäinen vuoroveneliikenne Kalkkirannasta. Aikatauluja voit katsella Pörtö Linen sivuilta.

Luonto ottaa oman paikkansa =D.

Pirttisaaren nk. Kylälahti oli aivan ihana. Täällä jos missä pääsi todelliseen saaristolaistunnelmaan, sillä Kylälahti muodostaa edustavan saaristolaisen perinnemaisemakokonaisuuden. Täällä liikkuessa pitää todella ottaa paikalliset asukkaat ja heidän kotirauha huomioon.
 

Täällä näin eräässä talossa lipun, joka oli punainen ja siinä oli keltainen risti. Minua jäi kovasti vaivaamaan, että mikä lippu oli kyseessä, joten selvitin asian Internetistä. Kyseessä oli suomenruotsalaisten epävirallinen lippu. Lipussa olevat värit, punainen ja keltainen tulevat Suomen vaakunasta.

Pirttisaaren luonto tarjoaa vaikka mitä ihmeteltävää. Löytyy rehevästä metsästä kaikkea kauniiden kallioiden välillä. Luonnosta kiinnostunut saa täällä hienoja elämyksiä. Meidän käydessä saaressa oli syksy jo käsillä. Tänne pitää tulla joskus uudelleen keväällä katsomaan mitä kaikkea luonto silloin tarjoaa.

Pirttisaaren kallioilta on upeat näkymät merelle. Maisema hivelee todella silmää. 

Pirttisaaresta näkyy myös Söderskärin majakka! Istuin kalliolla ja katselin majakkaa lumoutuneena. Söderskärille pääsee omalla veneellä vasta elokuun alusta, kun lintujen rauhoitusaika on ohi. Yleisöristeilyllä majakkasaarelle on mahdollista päästä kesälläkin. Me kävimme omalla veneellä Söderskärissä syyskuussa 2013. Voit lukea vierailustamme majakkasaarella täältä ja täältä. Puolestaan siitä, mitä Söderskärille kuuluu tänään, voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Pirttisaaresta löytyy katseltavaa myös historiasta innodtuneille. Saarelta löytyy monia sotahistoriallisiksi luokiteltuja tykkiasemia ja bunkkereita, sekä tulenjohtotorni. Nämä ovat edelleen puolustusvoimien omistuksessa.

Tykkejä enemmän minua kosketti kuitenkin tämä korkealla Korsbrgetin kalliolla sijaitseva 1800-luvulta peräisin oleva puuristi. Puuristin on pystytetty kalastajapojan Isak Lillebergin muistoksi. Isak oli Pirttisaaressa asuvan ensimmäisen Lillebergin sukua olevan Johan Didrik Lillebergin  seitsemänlapsisen perheen nuorin poika. He asuivat 1800 luvulla rakennetussa Hafsvikin tilalla. Vaan miksi risti on pystytetty? Ristin luona kerrottiin, että 20.11.1838 Isakin ollessaan 18-vuotias hän lähti purjehtimaan ulkosaareen hakeakseen lampaita kotiin talveksi. Ja kuten usein merellä, vallankin syksyllä voi käydä, nousi myrsky ja Isak hukkui. Tarina kertoo, että tämän jälkeen Isakin äiti, Anna oli nähnyt unen, jossa Isak oli tullut hänelle kertomaan ettei hän olisi hukkunut, elleivät hylkeentossujen remmit olisi kiertyneet hänen jalkojen ympäri. Myöhemmin selvisi, että näin oli myös tapahtunut kun Isakin ruumis löydettiin myöhemmin tältä samalta rannalta.

Tuohon aikaan ei monikaan ollut kirjoitustaitoinen, joten puumerkki toimi allekirjoituksena. Neljän nuolen puumerkki oli vanhin Pirttisaaressa tunnettu puumerkki ja se kuului Isak Lillebergille. Puumerkin pystyy vieläkin näkemään ristissä.

Pirttisaari oli ihana uusi tuttavuus, jota voin suositella lämpimästi. Omalla veneellä voi yöpyä, mutta se on myös oivallinen päiväretkipaikka, jonne kaikilla on pääsy yhteysaluksella. Kunnon eväät mukaan ja nauttimaan luonnosta!

Kopparnäs

Meille on tullut jo perinteeksi ystäväperheen kanssa käydä keväällä katsastaassa merellä jäätilannetta ja samalla grillaamassa makkaraa. Meitä kun yhdistää rakkaus veneilyyn ja merellä oloon. Kipparit ovat lisäksi kovia kalamiehiä =). Kevät on siis nyt täällä ja niinpä lähdimme eilen Kopparnäsin. Sää ei olisi voinut suosia paremmin, se oli ihan super!

Iloksemme huomasimme, että meri oli jo avoimena. Pieni tuulenviere huuhteli loppuja jäälauttoja kohti rantaa. Niistä kuului todella vekkuli ääni.

Hetken päästä kuulin tuttua ääntä, joutsenet levittivät siipensä ja lensivät aivan meidän läheltä. Aina yhtä upea näky jota ilolla katselee.

Kopparnäsin virkistysalue on yksi Uudenmaan virkistysalueen monista paikoista. Me olimme täällä ensimmäistä kertaa. Kopparnäsin virkistysalueeseen kuuluu laaja manneralue sekä useita saaria. Myös nuotiokatoksia ja wc tiloja on alueella eri puolilla. Me kävimme Kallioniemessä. Alueen kartan löydät täältä. Autolla pääsi lähelle grillikatosta, joka oli sitä mukava, ettei retkieväitä tarvinnut kantaa selässä kovin montaa kilometriä. Reppu nimittäin painoi melkoisesti =).

Luonnon omaa taidetta =).

Niin paljon kun olenkin kävellyt pitkin kallioita ja rantoja, en kyllästy niihin varmasti koskaan. Niissä on jotain ihanaa, lumoavaa. Kallioilta löytyy monenlaista mukavaa katsottavaa ja kuvattavaa. Kesällä kun ne ovat imeneet auringosta lämpöä, on kalliolla ihana istuskella ja katsella merelle, kunnella luonnon ääniä.

Kun tulomme aamupäivällä rantaan, oli siellä vielä pieni riite. Vaan se suli päivän aikana kokonaan. Ihmiset nauttivat upeasta päivästä. Monella oli mukana koira, oli kameroita ja kiikareita. Paikalla kävi muutama lintubongarikin. Minä näin vain joutsenet, merikotkan ja muutaman tintin. Ihmettelimme ystäväni kanssa erästä lintuparvea, että mikä se olisi voinut olla. Lento oli kovin tiheälyöntist', joten ihan tavallisesta sorsasta ei ollut kyse. Rohkaisin mielen, ja kysyin eräältä ystävälliseltä lintubongarilta ja hän kertoi, että alleja oli kovasti rannoilla (hänellä oli sellainen todella hyvä kaukoputki). Päättelimme yhdessä, että näkemämme parvi oli varmasti alleja.

Rannalla oli myös kopterikuvaaja. Hieman kutkutteli ja olisi ollut mukava mennä vähän lähempää katsomaan, että miten moista vehjettä ohjataan ja kuinka sillä saa kuvia. Vaan tässä kohtaa iski ujous, enkä tohtinut mennä häiritsemään kuvaajaa.

Olipa paikalla myös pari suppaajaa. He ottivat heti ilon irti jäiden lähdöstä. Voi pojat miten olisikaan kylmää kyytiä jos tuolta nyt putoasi mereen! Heillä tuntui kuitenkin olevan homma hyvin hallussa ja pian he olivat rannassa iloisin mielin.

Tämä Kallioniemi Kopparnäsin alueella sopii hyvin myös liikuntarajoitteisille, sillä sen lisäksi että autolla pääsee lähelle, on maasto rantaa tasaista ja helposti kuljetavaa. Näköalapaikalle oli rakennettu myös penkki, josta oli ihanaa katsella merelle ja ihastella Porkkalanselkää.

Molempien venekuntien kipparit olivat iloisia, kun pääsivät kalaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ranta oli mukavan kallioinen ja matala, joten siellä oli helppo kalastaa.

Kalat jäivät tällä kerralla mereen mutta kokemusta ja raitista ilmaa tuli saaliiksi sitäkin enemmän. Onneksi matkassa oli myös makkaraa, joka maistuu ulkona joka kerta yhtä taivalliselta. Vaikka vaatteet tuoksuvatkin nuotiolla olon jälkeen tosi vahvasti savulle, on makkaranpaisto aina retken kohokohta jota ei ohiteta =D. 

Istuessani makkaranpätkä kädessäni, tuli nuotiopaikan viereen muutama talitintti. Makkara sivuun ja kamera käteen =).

Ottaessani kuvia näistä puolukanvarvuista, tajusin että niillä on lehdet aina, mutta mustikanvarvuista ne tippuvat joka syksy ja keväällä tulevat uudet lehdet. Hmm... jännitävää, miksiköhän joku tiputtaa lehdet ja toinen saa pitää ne läpi vuoden? Luonnossa riittää totisesti ihmeteltäviä asioita vielä "tässäkin iässä" =D.
 

Kopparnäs oli aivan ihana paikka ja tulemme käymään tällä varmasti monta kertaa uudelleen. Voit lukea lisää tästä ihastuttavasta alueesta ja sen sijainnista täältä.

Nyt kun jäät lähtevät, on ystäväperheemme pikkukipparin hatussa tuiki tärkeä sanoma. Pysytään pinnalla tälläkin kaudella! Leppoisaa ja auringon täyteistä sunnuntaita teille kaikille!