Nuuksion ulkoilualue on suuri ja siellä menee eripituisia ulkoilureittejä. Me lähdimme matkaan sille reitille, joka lähtee Nuuksion majalta. Pieni matka maantietä pitkin ja pian päästiin poikkeamaan metsään. Luontopolulla oli helppo kulkea, sillä lunta ei ollut tullut vähään aikaan ja edelliset kulkijat olivat tampanneet polun hyvään kuntoon. Hieman pelkäsin, että mahtaako olla liukasta, mutta sekin osoittautui onneksi turhaksi peloksi. Ja kun seuraa alla kuvattuja vihreitä käpymerkkejä, ei ollut myöskään eksymisen vaaraa.
Metsä oli välillä niin synkkää, että aurinkoa ei näkynyt kuin puiden välistä. Minua jännitti hieman, että näkisimmekö jotain eläimiä, sillä viimeksi kun olimme samaisella luontopolulla, näimme ukkometson soitimella. Ensin kuulimme äänen kun hän kloksutteli ja pian näimme tuon uljaan linnun. Hän oli sitä mieltä, että emme kelvanneet hänen morsioiksi, joten saimme luvan häipyä hänen reviiriltä =D.
Ihan äskettäin taisi olla jossain lehdessä juttua siitä, että jo 20 minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta. Ja sen voin hyvin uskoa. Metsä on aina yhtä ihana, ihan jokaisena vuoden aikana. On raitista ilmaa ja luontoa ympärillä.
Kevään saattoi aistia ilmasta jo ihan tuoksusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuuli puron solinan, saattoi sanoa, että kevä on täällä! Eilen sanoivat uutisissa, ja oli siitä juttua maanantain Hesarissakin, että terminen kevät saattaa tulla tänä vuona tavallista aikaisemmin. Sopii minulle (peukku)! Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle.
Tämä luontopolku on siitä mukava, että maasto on vaihtelevaa. On ylämäkeä ja alamäkeä, on kallioita ja lampia (jotka olivat toki nyt jäässä). Myös puusto vaihelee mukavasti. Reitti on sopivan pitkä, vähän reilut viisikilometriä. Siis sillai just sopiva, että on mukavaa ottaa eväät mukaan =D.
Ennen kuin saavuimme nuotiopaikalle, tuli metsään ihana savun tuoksu ja sen jälkeen sytytysnesteen tuoksu =D. Se oli ainakin selvä, että nuotiolla olisi muitakin. Lieneekö jo hiillos valmiina? Kun saavuimme pakalle, selvisi, että sytytyspuuhat olivat aluillaan (siitä siis se nesteen tuoksu). Ei muuta kuin talkoisiin ja pian oli kunnon tuli grillipaikalla.
Olimme varanneet Kipparini kanssa mukaa vähän parempaa makkara, bratwurstia, nam! Ja koska oli laskiaissunnuntai, oli mukana tietenkin kahvia ja laskiaispullat. Mistä se mahtaa johtua, että vaikka ulkona söisi pieniä keitettyjä kiviä, niin nekin maistuisivat varmasti herkulliselta =D. Olen jo aikaisemminkin maininnun, että odottaminen ei ole minun vahvuuteni. Niinpä joka kerta, kun pitäisi jaksaa odottaa hiilloksen muodostumista, en meinaa millään jaksaa. Onneksi Kipparini on pitkäjänteisempi, minä olisin polttanut makkarat, jälleen kerran.
Nuotiopaikka sijaitsee Sorlammen rannalla. Lampi oli jäässä, mutta silti en uskatautunut jäälle, vaikka siellä joku muu olikin suksilla liikkunut.
Odotan joka talvi aina yhtä innolla näitä ensimmäisiä kesäpäiviä. Auringon paistetta, pientä lupaista jo kesästä. Keväällä aurinko lämmittää jo todella mukavasti. Onneksi meillä on myös täällä pääkaupunkiseudulla monia oivallisia retkikohteita. Joten ei muuta kuin eväät matkaan ja retkelle =).
