Sommaröstrand Marina

Loma alkoi toden teolla vedellä viimeisiä päiviä. Meille on tullu jo muutaman vuoden aikana tavaksi lopettaa loma yhteen meidän lempipaikkaan, Sommaröstrandiin. Sommaröstrand Marina sijaitsee Tammisaaren etelänpuoleisessa saaristossa, Skärlandetin lounaisessa niemekkeessä, joten meillä oli vain puolen tunnin venematka edessä kun lähdimme Tammisaaresta. Tämä vierasvenesatama on todella siisti, laiturilla on sähköä ja vettä, sekä mikä parasta, kunnolliset kävelyaisalaiturit. Satama-alue on puhdas uida ja kalastaa. Lisäksi henkilökunta on ystävällistä ja palvelualtista. Olen esitellyt Sommaröstrandin aikaisemmin jo täällä ja täällä.

Hauska kalasaalis odotteli laiturilta tulijaa venevajan kulmalla =D.

Tänä vuonna oli mukava yllätys huomata, että paikalle oli perustettu pieni saaristolaisleipomo. Leipomon maukkaita tuotteita sai ostaa satamakonttorista ja lähellä sijaitsevasta saaristolaiskaupasta. Satamakonttorin cafésta sai kunnon kahvia ja monenlaisia herkkuja, nam!

Ja herkuista pääsi nauttimaan ulos Cafén terassille.

Viehättävä leikkipaikka perheen pienimmille.

Sommaröstrad on siitäkin mukava paikka, että täällä on kaikkea kivaa tekemistä. Hyvä minigolfrata oli jo edellisenä vuonna. Tänä vuonna pääsi kokeilemaan suppausta. Juniori pääsi täällä toistamiseen loman aikana testaamaan suppilautaa. Alla hänen tyylinäyte suppailusta.Sommarösrtandin ihanasta Marinasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Lomamme viimeinen päivä merellä laskeutui kauniin auringonlaskun myötä iltaan. Seuraavan päivänä olisi edessä viimeinen legi, joka päättyisi kotisatamaan.

Kotimatka taittui kauniissa säässä, tietenkin. Tuntui entistä haikeammalta päättää loma näin kauniissa säässä. Sitä olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka monta päivää. Pieni lohtu oli se, että kesää oli vielä jäljellä ja pääsisimme vesille takaisin muutaman työpäivän jälkeen.

Oli niin muhkeat pilvet että oli ihan pakko ottaa kuva.

Meripelastus alus Jenny Wihuri ajeli meitä vastaan kovalla vauhdilla. Olikohan heillä tehtävä päällä? Niin sitten loppujen lopuksi rantauduimme kotisatamaan ja edessä oli tavaroiden purkaminen. Ei ollenkaan niin mieluisa tehtävä kuin niiden vieminen sinne loman alussa. Vaan vaikka oli haikea mieli, olimme koko venekunta todella tyytyväisiä lomaamme. Yli viisi viikkoa merellä oli ihan luksusta. Näimme monia uskomattoman upeita paikkoja, tapasimme uusia ja vanhoja veneilyn ystäviä, unohtamatta meidän viehättäviä amerikkalaisia vieraita. Meidän kesäkoti kuljetti meitä taitavan Kipparin käsissä kaikkiaan yli 662 merimailia. Reitti kulki: Kotisatama - Gölisnäs - Hanko - Kastelholma - Kapellskär - Futusund - Vaxholm - Tukholma - Saltsjöbaden - Smådalarö - Dalarö - Utö - Nynäshamn - Malma Kvarn - Sandhamn - Norrtälje - Grisslehamn - Eckerö - Korppoo - Tammisaari - Sommaröstrand - kotisatama. Ahvenanmaa tuli kierrettyä matkan varrella ympäri. Näiden kuvien ja muistojen kanssa jaksaa taas pitkä talven yli, sillä pian on käsillä jälleen veneen nosto ansaitulle talvilevolle.  Kiitos myös teille ihanat lukijat, että olette jaksaneet olla meidän "matkassa mukana". Loma 2016 oli tässä.

GH ja Skåldö Fiskebod

Matkalla Sommaöstrandiin suunnittelimme, että keitämme uusia perunoita ja haemme kaupasta silliä. Aika vaan jotenkin taas vierähti (kuten se merellä tuppaa kauniita maisemia katsellessa tekemään) ja olimme valmiit luopumaan perunankeitosta. Se ei kylläkään harmittanut, päin vastoin, sillä tiesimme entuudestaan, että Sommaröstrandista löytyisi ravintola, josta saisi huippu ruokaa.

Vene laiturissa kiinni, joten ei kun syömään. Ravintola ja kauppa näkyvät kuvassa taka-alalla. Matka sinne ei siis ole pitkä.

GH ravintoloita on kaiken kaikkiaan kolme Tammisaaren alueella. Onneksi Sommarösrtandissa sijaitsee yksi niistä. Täällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa syömässä.

Kävimme tilaamassa annokset sisältä ja valitsimme kantapöytämme. Eikös näin voi jo sanoa, jos toista kertaa istuu samassa paikassa, samassa pöydässä =D.

Tässä jälleen näitä yksityiskohtia =).

 

Tilattuamme annokset, saimme tämän hauskan "numerokyltin".

Minusta hienosti tehty pienoismalli, pinna ja kaikki paikoillaan.

Annosten tuloa odotellessa (joka ei muuten kestänyt kauaa) oli hyvää aikaa heilua taas kameran kanssa. Pöydillä oli samettikukka istutukset, ei kun macro esiin.

Pari vuotta sitten olimme yhdellä saarella ja sinne samaan laituriin tuli sellainen puinen keskimoottorivene. Heillä oli veneen reunoilla paljon kukkalaatikoita, joissa kasvoi salaatteja ja yrttejä sekä niiden lisäksi samettikukkia. Ilahduin ihan valtavasti, wow, vihannesmyyjä, tällasita en ole ennen  kokenutkaan saaristossa. Vihdoinkin on palvelut kohdillaan!

Onneksi en ennättänyt kaivamaan kukkaroa esiin, sillä selvisi, että ihan omiksi tarpeiksi he niitä kuljettivat mukana. Oli kuitenkin pakko kysyä, että ymmärrän kyllä, että kuljetatte syötäviä kasveja mukana, mutta miksi samettikukkia on seassa? Syy oli se, että samettikukka torjuu hyvin tuholaisia hyötyviljelmistä. Kuulema luonnonmukaisessa viljelyssä samettikukkia käytetään joskus eksyttämään tuhohyönteisiä arkojen kasvien kimpusta. Kätevää ja kaunoista =).

Aikamme kukkaa ihailtuamme, huomasi mieheni, että samaan istutukseen oli tullut lepäämään lehmuskiitäjä!

Ei kun pyöräytin kukkaruukun ympäri ja tadaa, siinä se oli. Tämän lähemmäksi ei taida lehmuskiitäjää päästä.

Katsokaa miten kiitäjille tyypilisen karvainen se on! Myöhemmin (kun olimme syönneet) palasimme perhosen kimppuu, huomasi mieheni, että sen jaloissa oli hämäkäkin seittiä. Parka oli joutunut pulaan, mutta onneksi oli päässyt pinteestä irti. Operaatio perhosen pelastus käyntiin! Mieheni irroitteli suurimmat seiti ja perhonen vietiin ulos paikkaan, josta se pääsisi hyvin lentoon, ennen kuin lintu sen ennättää nappaamaan päivälliseksi.

Söimme jokirapupastaa. Ei lienee tarvitse erikseen mainita, että oli aivan järkyttävän hyvää! GH ravintolan nettisivuille pääset tutustumaan tästä.

Syötyämme, menimme ostamaan viereisestä saaristolaiskaupasta sillin, sillä huomenna ei olisi mahdollista virittää mitään tekosyytä ja välttää uusien perunoiden keittämistä =D. Tästä saa niitä grillihiiliä, jos ei itsellä satu olemaan matkassa ja haluaa käyttää Sommaöstrandin grilli paikkaa.

Kauppa on ihana. Elintarvikkeiden lisäksi sieltä löytyy merellisiä asioita ja tuotteita myös lapsille rantaleikkeihin.

Sama tuttu katkaistu puu löytyi tänäkin vuona kaupan pihalta, samat ruukut ja samettikukat (tai siis on kukat kyllä vaihtuneet välillä) =). Lasten leikkilossi loisti poissaolollaan.

Ostimme kaupasta jäätelöt ja istuimme niitä syömään kaupan edustalle. Minä taas samettikukkien kimppuun =).

Tässä maisemaa kaupan edustalta katsottuna. GH ravintolan tesassialuetta on tuo, jossa on sininen alareuna.

Tässä viimeinen ja jälleen pakko jakaa kuva =D Kuka muistaa? Näitä oli muutama varastoituna aluella, oli ihan pakko ottaa kuva ja jakaa tämä nostalgiapläjäys teidän kanssa!

Saavumme Sommaröstrandiin

Saavuimme Sommaröstrandiin pienehkön tuulen saattelemana. Olen postannut jo aikaisemminkin Sommaröstrandista (voit lukea täältä), mutta kerta kiellon päälle. Edellisestä vierailusta on kulunut kaksi vuotta, ja päivitetään vähän.

Tänne rantautumista ei tarvinnut jännittää, vastassa oli suosikkini, kävelyaisalaituri =D. Laituri on rakennettu 2010, joten kaikki hohti edelleen uutuuttaan. Kävelyaisalaituri on erittäin turvallinen mm. lasten kanssa. Vieraspaikat on merkitty hyvin ja niihin voi tutustua myös laiturin päässä olevasta opastaulusta.

Kuumin sesonki ei ollut vielä päällä, joten tilaa oli hyvin.

Ensimmäisellä kerralla käydessämme meillä oli edellinen vene käytössä, joten tämä käynti oli Sagalle esimminen. Meidän mukana matkaavalle Merimuumille puolestaan toinen kerta, sillä se on ostettu viimekerralla käydessämme Sommarön kaupasta. Tällä kertaa siis Muumi sai fiilistellä =D.

Laiturin päässä sijaitsi venetalas, jonka seinästä löytyi tiedot satamamaksuista ja satamakonttorista yhteystietoineen.

 Joku ihmeen intohimo minulla on näihin maitokärryihin =D.

Ja pelastusrenkaisiin =D. Tämäkin asianmukaisella paikalla lähellä rantaa.

Laiturin vieressä heti vasemma mentäessä huoltorakennukselle päin, löytyy grillipaikka, jossa saa grillata omia eväitä. Omat hiilet tulee olla, mutta jos niitä ei tullut matkaan, ei hätää, läheiseltä kaupalta niitä saa.

Huoltorakennus, joka valmistui kesäksi 2011, löytyy laituria vastapäätä tien toiselta puolelta.

Huoltorakennuksessa on vessat ja suihkut, tilaus sauna sekä tiskauspiste. Wc ja suihkutiloihin pääsee ovikoodilla joka vaihtuu päivittäin. Pistäkää silmät kiinni ja kuvitelkaa, että avaatte wc:n ja oven vastaan tulee raikas, hyvän tuoksuinen tuulahdus! Harvinaista mutta muutaman huussipäivän jälkeen ah niin ihanaa!

Satamakonttoriin maksetaan satamamaksu ja sieltä saa myös päivittäin vaihtuvan ovikoodin. Satamakonttori ei ollut vielä kaksi vuotta sitten auki, kun kävimme ensimmisen kerran. Tämä oli siis uutta meille.

Satamakonttorin yhteyteen oli avattu Cafe Lilla Paviljongen. Herkullisen näköisiä tuotteita myytävänä!

Herkkuja saattoi istahtaa syömään mukavalle pikku terassille, ollaanhan sitä Pikku Paviljongissa.

 Kuinka osiukaan jälleen maitokärryt samaan kuvaan =D.

Tämä sisustusidea löytyi satamakonttorista ja oli ihan pakko jakaa se teidän kanssa, kaunis ja merellinen!

Toinen mieleinen yksityiskohta on tämä merkikortti taulu. Meiltä löytyy ihan samat merkortit ja olemme tällaista taulua haaveilleet. Toteutus vain on vielä hieman vaiheessa johtuen siitä, että hinta korttien päällystämiselle ja kehystämiselle on ollut hieman korkea. Etsitään siis edullisempaa toteuttajaa =).

Tässä vielä muutama kaunis yksityiskohta satamakonttorin ja saunan välistä. Saunassa on muuten oma terassi, jossa pääsee vilvoittelemaan löylyjen lomassa.

Huoltorakennuksesta löytyy ulkopelejä, joita voi lainata ja tällä kentällä voi vaikka pelata lentopalloa.

Sommaröstandissa yöpyminen on satamamaksuista hieman korkeammalla tasolla, mutta jokainen euro on ehdottomasti sen väärtti. Paikat hohtavat siisteyttä, henkilökunta on erittäin ystävällistä ja avuliasta. Wc paperit ei lopu kesken ja koko ajan on käytettävissä saippuaa. Kaikki tiedot ja opasteet olivat selvästi näkyvillä, joten ei tarvise haahuilla ympäriinsä niitä etsimässä.  Minä ainakin olen jatkossakin valmis maksamaan, voisiko jopa sanoa, tästä luksuksesta. Täällä tunsi olevansa koko ajan tervetullut! Sommaröstrand on vuoden 2012 vierassatama enkä yhtään ihmettelisi jos se olisi sitä tänäkin vuona. Niin ja heidän nettisivuille pääset tutustumään tästä.