keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lohusalu Marina

Aamulla varhain irrotimme köydet ja suuntasimme veneen keulan kohti lomamme toiseksi viimeistä etappia, Lohusalua. Paikka ohitettiin kaksi vuotta sitten, joten toki siellä piti nyt pistäytyä. Olimme kuulleet laitureilla paikasta kovasti kehuja. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja ihanan tyyni. Tässä vaiheessa lomaa iski eteemme ällötys nimeltä sinilevä. Vastaamme ajelehti niin suuria sinilevälauttoja, että en ollut ikinä ennen nähnyt! Veneen vauhti hiljeni pari solmua, kun sukelsimme vauhdilla vihreään massaan. Sitä näkyä katsellessa vannoin mielessäni, että meidän venekunta tekee edelleen kaikkemme, jotta itämeri saadan parempaan kuntoon. Sen verran lohduton näky se oli.






Saavuimme perille satamaan ja heti laiturilla oli satamakapteeni näyttämässä meille paikan. Saimme paikan samasta seurasta olevan veneen viereen, mikä mukava sattuma =D. Koska olimme lähteneet liikkeelle aikaisin, olimme perillä aamiais aikaan. Kun saimme veneen kiinnitettyä laituriin ja vedettyä sähköt, oli mukava tehdä aamupalaa. Latasin tabletille digihesarin (on muuten siitä kätevä lehti, että se ilmestyy veneelläkin) ja sieltä löytyi uutinen jossa kerrottiin, että tänä kesänä oli sinilevätilanne todella paha. Yhtä paha oli ollut viimeksi vuonna 2000. Uutisessa oli otettu itämereltä ilmakuvia ja juuri sieltä kohtaa, mistä olimme äsken tulleet!




Lohusalun satama sijaitsee jo melko lähellä Tallinnaa mantereella. Satamakonttorista on hyvät näköalat merelle. Satamassa on kaikki tarvittavat fasiliteetit, vettä, sähköä, erittäin siistit wc tilat ja saunat. Satamassa oli polttoaineen tankkausmahdollisuus ja lapsille leikkipaikka. Ei Lohusalua ollut suotta meille kehuttu.






Satamasta oli mahdollisuus vuokrata polkupyöriä. Me vuokrasimme myös, ja ajelimme lähiseudulla. Siitä, mitä löysimme retkellämme, saatte lukea hieman myöhemmin lisää.


Heti sataman vierestä löytyi ravintola. Kuulimme laiturilla, että edellisenä lauantaina oli ollut oikein kunnon tanssit livemusiikin kera! Ruoka oli todella hyvää. Kävi vain niin, että koko laituri oli päättänyt syödä about samaan aikaan, joten melkoinen jono saatiin muodostettua =D. Vaan mikä oli ruokaa odotellella, kun aurinko paistoi ja meri kimmelsi vieressä.









Sataman vierasvenelaiturin toisella puolella oli venepaikkoja paikallisille veneilijöille. Odottaessamme ruokaa, laitoin merkille, että vieressä laskivat koko ajan pieniä veneitä ramppia pitkin mereen. Oli oikein jono trailereita odottamassa omaa vuoroa.




Lohusalu on harmittavan lähellä Tallinnaan, siksi se tulee helposti ohitettua. Mutta mikäli vain aikaa on (kuten lomalla tulisi olla), suosittelen pistäytymään myös täällä satamassa. Satamata täyttää todellakin myös vaativamman veneilijän tarpeet. Lisää tietoa satamasta löydät heidän nettisivuilta täältä.

8 kommenttia:

  1. Nämä sinun satamavierailut antavat mielenkiintoisen erilaisen näkövinkkelin paikkaan kuin paikkaan. Näitä ei maakravut nää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi =). Toivon niistä olevan iloa niin maakravuille kuin merenkävijöillekin =D.

      Poista
  2. Sinilevä on kyllä varsinainen vitsaus :( surullista että tänä kesänä sitä on ollut niin paljon. Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näky oli todella surullinen, sellaista en ole vielä koskaan nähnyt.

      Poista
  3. Tuo sinilevä tilanne kyllä pysäyttää pohtimaan niitä omia valintoja ja tekoja, joilla asiaan voi vaikuttaa. Minusta on hienoa että asiasta puhutaan ja ihmisten tietoisuutta asiasta pyritään lisäämään. Tuolla merellä sen tilanteen varmasti huomaa hyvin. Aikamoiselta kuulosti tuo kuvauksesi kyseisen paikan sinilevistä.. Mutta tästä asiasta huolimatta oli taas kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosamaria! Näky oli todella lohduton, en ollut ikinä ennen sellaiseen "törmännyt" vaikka olen merellä kulkenut jo kohta 14 vuotta! Se oli todella sinilevälautta. Mutta lehdestä sitten sainkin lukea, että tilanne oli pahin pitkään aikaan.

      Poista
  4. Satamasi on niin monipuolisia, että melkein tuntuu kuin itse olisi vieraillut näillpaikoin.
    Upeita kuvia. Ja ne pienet yksityiskohdat, mannaa..

    VastaaPoista