Gölisnäs Inkoo

Hei vaan kaikki, täällä ollaan taas! Loma on onnellisesti ohi ja voin jo nyt kertoa, että se oli ihan super hyper ihana! Reilu viisi viikkoa merellä on nyt takana. Näimme monia uusia upeita paikkoja, tapasimme aivan ihania ihmisiä, sää suosi ja aurinko paistoi. Ja voin todeta käsi sydämmellä, että rakastuin Tukholman saaristoon todella syvästi.

Lähdetään kuitenkin liikkeelle loman alusta. Aloitimme kesäloman juhannuksesta, jonka vietimme perinteisesti Inkoon Gölisnäsissä. Oli todella ihanaa mennä tuttuun paikkaa, jossa oli jo laiturin täydeltä ystäviä vastassa. Gölisnäs on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen paikka, jonka valvonnasta ja hoidosta vastaa Hyvinkään Pursiseura. Olen esitellyt paikan aikaisemmin täällä. Viime vuoden juhannustunnelmia voi lukea täältä.

Tykkäämme mennä juhannuksena aina juuri Gölisnäsiin siksi, että siellä vietetään juhannusta perinteisin menoin. Koivuja asennetaan laiturille, paikassa on kaksi todella hyvää saunaa, on musiikkia ja tanssia ja tietysti se tärkein, juhannuskokko. Eipä siis ihme, että laituri tuli tänäkin vuonna täyteen.

Juhannusta vietettiin tänäkin vuonna hyvin perinteisessä säässä. Vettä satoi, mutta onneksi sade taukosi iltapäivällä ja saimme kauniin juhannusaattosään.

Kokkomestarit menossa sytyttämään kokkoa.

Kyllä se vaan niin on, että juhannuskokko tuo sen aidoimman juhannustunnelman. Kokko on ankkuroitu veteen, joten se ei lähde tuulessa seilaamaan =D.

Läheiseen mäntyyn oli eksynyt pieni lepakko. Siinä se huilaili koko juhannusaatto päivän. Kuva hämää helposti eläimen suuremmaksi, sillä se on noin tulitikkuaskin kokoinen.

Myös Aava kutsuu blogin kirjoitaja Vedenneito oli tullut tänä vuonna perheineen Gölisnäsiin juhannusta viettämään. Hänen blogi on muuten todella tutustumisen arvoinen. Siellä on tarjolla erittäin tasokkaita valokuvia ja hyvin kirjoitettua tarinaa. Oli aivan ihana tavata koko perhe ja viettää yhdessä aikaa!

Me lähdimme Vedenneidon kanssa juhannuspäivänä kuvaamaan yhdessä, sillä lähistöltä löytyy minun suosikit lihansyöjäkasvit ja vanamot. Nämä lihansyöjäkasvit ovat minusta aina yhtä jännittäviä. Aina sydän lyö hieman tiheämmin, kun näitä lähestyy macrolla =D. Vai johtuisikohan se siitä, että näitä kuvatessa joutuu konttaamaan maastossa?

Koska kevät oli tänä vuonna jotenkin tosi joutuisa, olivat vanamot jo melkein kaikki ennättäneet kukkia. Onneksi löysimme Vedenneidon kanssa muutaman kuvattavaksi kelpaavan yksilön.

Naava kertoo puhtaasta luonnosta. Sitä juuri on tarjolla Gölisnäsissä.

Gölisnäs sijaitsee todella suojaisassa merenlahdessa jossa syväys riittää isommallekin veneelle. Paikalle pääsee myös autolla Barösundin lossilla ja saaresta voi vuokrata mökkejä. Voit lukeaa lisää paikasta ja sen palvelutarjonnasta täältä.

Ei voi muuta todeta, kuin että jälleen oli mukava juhannus. Oli aivan ihanaa nähtä teitä monia hyviä ystäviä ja viettää ikimuistoista aikaa yhdessä. Kiitos teille jokaiselle yhdessä ja erikseen! Ensi vuonna nähdään taas, eikös vaan?